Joulu http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132851/all Thu, 29 Nov 2018 21:13:35 +0200 fi Joulu lähestyy jo eli tonttuilkaamme rauhassa! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264942-joulu-lahestyy-jo-eli-tonttuilkaamme-rauhassa <p><strong>Köyhänä isänä on vaikeaa ajatella, että mikä on oikea budjetti lasten joululahjoihin, mutta ilmeisesti minun kohdallani se on satanen taikka kaksi. Kunniallisena pidän jos köyhä perhe voi laittaa satasen per lapsi lahjoihin, kun onhan joulu just lasten juhla ja ilman lahjoja lapsi voi kokea rankkaa osattomuutta ja arvottomuuden tunnetta!</strong><br /><br /><strong>Vetoan kaikkiin vanhempiin, että jätämme nimenomaan hyviä joulumuistoja yhteisten ja lämpimien kokemusten myötä lapsillemme. Julistan itseni jo nyt joulurauhaan ja toivon, että mahdollisimman moni voisi miettiä joulun merkitystä jo ennen kuin joulukuun tulot ilmestyy pankkitilille. Tavarapaljous ei ole rikkain joulu, vaan se on aito yhteinen juhlahetki joka on perheen ja mahdollisesti suvun yhteistä aikaa ja kyse voi olla tietenkin myös eroperheistä, uusioperheistä tai sinkkuperheistä. Joulumieliset aikuiset menevät mukaan lasten leikkeihin ja peleihin unohtamatta yhteisiä ulkoiluhetkiä, vaikka maa olisi mustana.&nbsp;</strong><br /><br /><strong>Joulun hengessä tehkäämme jouluyllätyksiä etenkin niille, joita emme ole muistaneet yleensä tai ajattelemme heidän olevan muistamisen tarpeessa. Lapset ensin ja siitä se joulumieli tulee kaikille, vaikka lapsia ei olisikaan tuvassa jouluaattona. Puuhakasta tonttuilevaa mutta silti rauhaisaa joulukuuta kaikille ja rennoin mielin joululomille sitten aikanaan!&nbsp;</strong></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="heart" height="23" src="http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" /><img alt="heart" height="23" src="http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" /><img alt="heart" height="23" src="http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" /><img alt="heart" height="23" src="http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" /></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Köyhänä isänä on vaikeaa ajatella, että mikä on oikea budjetti lasten joululahjoihin, mutta ilmeisesti minun kohdallani se on satanen taikka kaksi. Kunniallisena pidän jos köyhä perhe voi laittaa satasen per lapsi lahjoihin, kun onhan joulu just lasten juhla ja ilman lahjoja lapsi voi kokea rankkaa osattomuutta ja arvottomuuden tunnetta!

Vetoan kaikkiin vanhempiin, että jätämme nimenomaan hyviä joulumuistoja yhteisten ja lämpimien kokemusten myötä lapsillemme. Julistan itseni jo nyt joulurauhaan ja toivon, että mahdollisimman moni voisi miettiä joulun merkitystä jo ennen kuin joulukuun tulot ilmestyy pankkitilille. Tavarapaljous ei ole rikkain joulu, vaan se on aito yhteinen juhlahetki joka on perheen ja mahdollisesti suvun yhteistä aikaa ja kyse voi olla tietenkin myös eroperheistä, uusioperheistä tai sinkkuperheistä. Joulumieliset aikuiset menevät mukaan lasten leikkeihin ja peleihin unohtamatta yhteisiä ulkoiluhetkiä, vaikka maa olisi mustana. 

Joulun hengessä tehkäämme jouluyllätyksiä etenkin niille, joita emme ole muistaneet yleensä tai ajattelemme heidän olevan muistamisen tarpeessa. Lapset ensin ja siitä se joulumieli tulee kaikille, vaikka lapsia ei olisikaan tuvassa jouluaattona. Puuhakasta tonttuilevaa mutta silti rauhaisaa joulukuuta kaikille ja rennoin mielin joululomille sitten aikanaan! 

 

heartheartheartheart

]]>
8 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264942-joulu-lahestyy-jo-eli-tonttuilkaamme-rauhassa#comments Joulu Joululahjat Lapset Perheet Thu, 29 Nov 2018 19:13:35 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264942-joulu-lahestyy-jo-eli-tonttuilkaamme-rauhassa
Sikamaista someraivoa http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263575-sikamaista-someraivoa <p>Tällä viikolla sosiaalisessa mediassa lähti nopeasti leviämään forssalaisen naisen facebook-päivitys. Siinä kerrottiin hänen todistaneen julmaa sikojen kohtelua HKScanin tuotantolaitoksen aidan takaa. Sittemmin päivitys on poistettu ja tapauksen kuvaus on osoittautunut kyseenalaiseksi. HKScan julkaisi oman vastineensa sekä videon tilanteesta ja perjantaina poliisi ilmoitti aloittavansa asiasta esiselvityksen. Lopullinen selvyys asiasta siis saadaan myöhemmin, sitä on turha käydä tässä sen enempää ruotimaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Median puolella päivitys sai näkyvyyttä ja useampi tiedotusväline (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10484753">Yle</a>,<a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/d7bc2d99-8bc8-489e-93d1-b3f2d46536bc_u0.shtml">Iltalehti</a>) julkaisi asiasta uutisen. Koska yrityksen viestintä toimi nopeasti ja alkuperäisessä tarinassa oli selviä aukkoja, myös vastine sai tällä kertaa hyvin näkyvyyttä. Tämä on hyvä asia, sillä monesti käy niin että tällaisia &ldquo;someraivo nousi&rdquo;- tyyppisiä juttuja, ei korjata totuutta vastaaviksi kun asiasta uutta tietoa tulee.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Erityisen hyvin julkisuutta ovat saaneet lähes jokaisen joulun alla esiin nousevat tuotantoeläimiin kohdistuvat epäkohdat, usein pohjautuen anonyymiin nettilähteeseen tai eläinaktivistien julkaisemiin videoihin. Näissä vastuullisen median tulisi olla varovainen, sillä ne leimaavat koko toimialaa ja vaikuttavat tuotantoketjussa mukana oleviin tuottajista työntekijöihin. Toinenkin näkökulma asiaan nimittäin löytyy.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tiedän kokemuksesta, että HKScan ja muut liha-alan toimijat Suomessa ovat erittäin tarkan &nbsp;valvonnan alla eläinten kohtelun suhteen. Väkivalta eläimiä kohtaan on ehdottomasti kielletty ja kameravalvonta on käytössä siellä missä sikoja autosta ulos ohjataan. Lisäksi tarkastuseläinlääkärit valvovat toimintaa läpi koko tuotantoketjun.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Itselleni eläinten hyvinvointi on erittäin tärkeää, olipa kyseessä lemmikit, tuotantoeläimet tai luonnossa vapaana elävät eläimet. Silti katson että suomalainen lihateollisuus ja elintarviketuotanto yleensäkin on aina parempi ja eettisempi vaihtoehto kuin muualta tuotu. Alalla toimivat yritykset ja tuottajat eivät pärjää elleivät huolehdi tuotantoeläinten asiallisesta kohtelusta. Lisäksi lähiruoka on ympäristöystävällistä kun pitkät kuljetusmatkat on minimoitu ja huoltovarmuus säilyy tuotannon pysyessä kotimaassa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Toivottavasti tämä tapaus jää kinkkusesongin ainoaksi somekohuksi. Ainakin sellaiseksi, mihin uutisvälineet lähtevät vajavaisin tiedoin mukaan ihmisten mielipidettä lietsomaan. Maatalousyrittäjillä ja elintarvikeyrityksillä riittää kyllä haasteita muutenkin riittämiin.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällä viikolla sosiaalisessa mediassa lähti nopeasti leviämään forssalaisen naisen facebook-päivitys. Siinä kerrottiin hänen todistaneen julmaa sikojen kohtelua HKScanin tuotantolaitoksen aidan takaa. Sittemmin päivitys on poistettu ja tapauksen kuvaus on osoittautunut kyseenalaiseksi. HKScan julkaisi oman vastineensa sekä videon tilanteesta ja perjantaina poliisi ilmoitti aloittavansa asiasta esiselvityksen. Lopullinen selvyys asiasta siis saadaan myöhemmin, sitä on turha käydä tässä sen enempää ruotimaan.

 

Median puolella päivitys sai näkyvyyttä ja useampi tiedotusväline (Yle,Iltalehti) julkaisi asiasta uutisen. Koska yrityksen viestintä toimi nopeasti ja alkuperäisessä tarinassa oli selviä aukkoja, myös vastine sai tällä kertaa hyvin näkyvyyttä. Tämä on hyvä asia, sillä monesti käy niin että tällaisia “someraivo nousi”- tyyppisiä juttuja, ei korjata totuutta vastaaviksi kun asiasta uutta tietoa tulee.

 

Erityisen hyvin julkisuutta ovat saaneet lähes jokaisen joulun alla esiin nousevat tuotantoeläimiin kohdistuvat epäkohdat, usein pohjautuen anonyymiin nettilähteeseen tai eläinaktivistien julkaisemiin videoihin. Näissä vastuullisen median tulisi olla varovainen, sillä ne leimaavat koko toimialaa ja vaikuttavat tuotantoketjussa mukana oleviin tuottajista työntekijöihin. Toinenkin näkökulma asiaan nimittäin löytyy.

 

Tiedän kokemuksesta, että HKScan ja muut liha-alan toimijat Suomessa ovat erittäin tarkan  valvonnan alla eläinten kohtelun suhteen. Väkivalta eläimiä kohtaan on ehdottomasti kielletty ja kameravalvonta on käytössä siellä missä sikoja autosta ulos ohjataan. Lisäksi tarkastuseläinlääkärit valvovat toimintaa läpi koko tuotantoketjun.

 

Itselleni eläinten hyvinvointi on erittäin tärkeää, olipa kyseessä lemmikit, tuotantoeläimet tai luonnossa vapaana elävät eläimet. Silti katson että suomalainen lihateollisuus ja elintarviketuotanto yleensäkin on aina parempi ja eettisempi vaihtoehto kuin muualta tuotu. Alalla toimivat yritykset ja tuottajat eivät pärjää elleivät huolehdi tuotantoeläinten asiallisesta kohtelusta. Lisäksi lähiruoka on ympäristöystävällistä kun pitkät kuljetusmatkat on minimoitu ja huoltovarmuus säilyy tuotannon pysyessä kotimaassa.

 

Toivottavasti tämä tapaus jää kinkkusesongin ainoaksi somekohuksi. Ainakin sellaiseksi, mihin uutisvälineet lähtevät vajavaisin tiedoin mukaan ihmisten mielipidettä lietsomaan. Maatalousyrittäjillä ja elintarvikeyrityksillä riittää kyllä haasteita muutenkin riittämiin.

 

]]>
7 http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263575-sikamaista-someraivoa#comments Elintarviketeollisuus Joulu Kotimainen ruoka Somekohu Fri, 02 Nov 2018 17:08:20 +0000 Pia Kuparinen http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263575-sikamaista-someraivoa
Kotimainen kinkku vei monen perikatoon http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248754-kotimainen-kinkku-vei-monen-perikatoon <p>Joulua tehtiin tohkeissaan tänäkin vuonna radiokanavilla esittelemällä erilaisia kinkun paisto-ohjeita. Hilpeä nauruhan siellä helisi, kun jopa possun valmistus on edelleen monelle maailman kepeimpiä puheenaiheita. Moni oli niin mehuissaan kinkusta jopa tänä yltäkylläisyyden aikakautena, että tuli hössöttäneeksi paistoaikeitaan pitkään ja hartaasti myös possujen ja muiden tuotantoeläinten yleiset kasvatusolot tuomitseville. Ja nythän on taas aika sutkautella antibiooteilla hengissä pidetystä ja jouluna keskimäärin kilon verran popsitusta lihasta kuin pienestä paheesta - vuorossa on kinkun sulatusjumppa!</p><p>Tuntuuko aihe vielä yhtä hilpeältä, jos katsoo possua emakkohäkissä, josta se imettää kuukauden verran poikasiaan metallikaltereiden takaa? Muuten possut saavat virua kovalla betonilattialla kuin sillit suolassa - olkiakaan ei heru, koska ne vaikeuttavat puhtaanapitoa.</p><p>Possua pidetään nykytiedon mukaan vähintään yhtä älykkäänä kuin koiraa. Kuitenkin kolme neljästä suomalaisesta aikoi syödä kinkkua jouluna Lihatiedotuksen mukaan. Suomalaiset söivät tänäkin jouluna noin 7 miljoonaa kiloa kinkkua. Omantunnon asiat sysätään sivuun makuasioiden tieltä - sellainen on jopa muuten sivistynyt suomalainen. Olin varma, että ensimmäisten sikaloiden salakuvausten materiaalin tultua julki kinkun kulutuksessa näkyisi suvantovaihe - niin ei tapahtunut, vaikka tavallinen suomalainen vaikutti lupaavan vihaiselta nähtyään väläyksiä puolustuskyvyttömien possujen kokemasta aktiivisesta ja passiivisesta väkivallasta.</p><p>Myös kotimainen kinkku vie omantunnon kannalta perikatoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kotimaiset eläintuotteet ovat tulevaisuudessa jopa pahempi valinta kuin pohjoismaiset vaihtoehdot. Kaavailtu eläinsuojelulain uudistus on Animalian mukaan &quot;jättämässä Suomen kauas muiden pohjoismaiden taakse, halpatuotannolla kilpailevaksi alkutuotannon takapajulaksi.&quot; Animalian mukaan muissa pohjoismaissa ollaan eläinten liikuntamahdolisuuksien osalta huomattavasti edistyksellisempiä. Myös eläinten itseisarvo on monissa eurooppalaisissa valtioissa painettu lakiin.&nbsp;</p><p>Sipilän hallituksen eläinsuojelulain uudistuksessa on kyse valkopesusta; lakitekstissä puhutaan eläinten hyvinvoinnin takaamisesta &quot;parhaalla mahdollisella tavalla&quot;. Kuitenkin porsitushäkit aiotaan sallia edelleen, sekä muissa pohjoismaissa kielletyt parsinavetat, joissa lehmiä kasvatetaan kaulastaan kahlittuina, jolloin liikkuminen ei onnistu.</p><p>Milloin tämä uusbarbaarinen tapa kasvattaa eläimiä lähes liikkumattomina tuomitaan ja lopetetaan? Eviran pääjohtaja Matti Aho oli toiveikas Hesarissa 22.1.. kommentoimalla näin: &quot;Uskon, että lähitulevaisuudessa, hyvinkin pian pidämme merkillisenä sitä, että tänään on luvallista pitää eläimiä kytkettyinä pitkiä aikoja ja että eläimillä ei ole jatkuvaa veden saantia.&quot; Muutokseen ryhdytään kuitenkin varmasti vain pakon edessä; ympäristöongelmien kärjistyessä ja siirryttäessä ennakoidusti paljolti hyönteissyöntiin.</p><p>Kinkun syönti ei ole enää perinteistä, koska possuja ei kasvateta enää perinteisesti, lähes perheenjäseninä, vaan kellarimaisissa oloissa tuotantolaitoksissa. Sillä tavalla kasvatettu possu ei kuulu joulun hyväntahtoisuuden ja joulurauhan julistuksen henkeen.</p><p>Mutta riista ei riistä - henki siinä vaan riistaeläimeltä menee, mutta niinhän&nbsp; meiltä jokaiselta lopulta. Riista saa elää sen sijaan, että vain on, alistettuna ja teljettynä. Lihatukut arvoisinesi vaihtoehtoineen ja kauppahallit kannattaa muistaa ensi jouluna! Kinkun syönnin jälkeen paras teko nyt ja tässä on kuitenkin osallistua tammikuun vegaanihaasteeseen ja kokeilla, mitä keho siihen sanoo. Varmasti erittäin paljon helpompaa kuin monen harjoittama ajoittainen paasto!</p><p><br />Lähteitä:<br /><br /><a href="http://animalia.fi/2017/12/22/viisi-syyta-miksi-elainlaki-taytyy-pysayttaa/" title="http://animalia.fi/2017/12/22/viisi-syyta-miksi-elainlaki-taytyy-pysayttaa/">http://animalia.fi/2017/12/22/viisi-syyta-miksi-elainlaki-taytyy-pysayttaa/</a><br /><a href="http://www.aamuset.fi/teemat/3766694/Suomalainen+syo+kinkkua+jouluna+keskimaarin+reilun+kilon" title="http://www.aamuset.fi/teemat/3766694/Suomalainen+syo+kinkkua+jouluna+keskimaarin+reilun+kilon">http://www.aamuset.fi/teemat/3766694/Suomalainen+syo+kinkkua+jouluna+kes...</a><br /><a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/22112017/art-2000005458569.html" title="https://www.hs.fi/paivanlehti/22112017/art-2000005458569.html">https://www.hs.fi/paivanlehti/22112017/art-2000005458569.html</a><br /><a href="http://www.lihatiedotus.fi/ajankohtaista/kolme-viidesta-taloudesta-ostaa-kotimaisen-kinkun.html" title="http://www.lihatiedotus.fi/ajankohtaista/kolme-viidesta-taloudesta-ostaa-kotimaisen-kinkun.html">http://www.lihatiedotus.fi/ajankohtaista/kolme-viidesta-taloudesta-ostaa...</a><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulua tehtiin tohkeissaan tänäkin vuonna radiokanavilla esittelemällä erilaisia kinkun paisto-ohjeita. Hilpeä nauruhan siellä helisi, kun jopa possun valmistus on edelleen monelle maailman kepeimpiä puheenaiheita. Moni oli niin mehuissaan kinkusta jopa tänä yltäkylläisyyden aikakautena, että tuli hössöttäneeksi paistoaikeitaan pitkään ja hartaasti myös possujen ja muiden tuotantoeläinten yleiset kasvatusolot tuomitseville. Ja nythän on taas aika sutkautella antibiooteilla hengissä pidetystä ja jouluna keskimäärin kilon verran popsitusta lihasta kuin pienestä paheesta - vuorossa on kinkun sulatusjumppa!

Tuntuuko aihe vielä yhtä hilpeältä, jos katsoo possua emakkohäkissä, josta se imettää kuukauden verran poikasiaan metallikaltereiden takaa? Muuten possut saavat virua kovalla betonilattialla kuin sillit suolassa - olkiakaan ei heru, koska ne vaikeuttavat puhtaanapitoa.

Possua pidetään nykytiedon mukaan vähintään yhtä älykkäänä kuin koiraa. Kuitenkin kolme neljästä suomalaisesta aikoi syödä kinkkua jouluna Lihatiedotuksen mukaan. Suomalaiset söivät tänäkin jouluna noin 7 miljoonaa kiloa kinkkua. Omantunnon asiat sysätään sivuun makuasioiden tieltä - sellainen on jopa muuten sivistynyt suomalainen. Olin varma, että ensimmäisten sikaloiden salakuvausten materiaalin tultua julki kinkun kulutuksessa näkyisi suvantovaihe - niin ei tapahtunut, vaikka tavallinen suomalainen vaikutti lupaavan vihaiselta nähtyään väläyksiä puolustuskyvyttömien possujen kokemasta aktiivisesta ja passiivisesta väkivallasta.

Myös kotimainen kinkku vie omantunnon kannalta perikatoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kotimaiset eläintuotteet ovat tulevaisuudessa jopa pahempi valinta kuin pohjoismaiset vaihtoehdot. Kaavailtu eläinsuojelulain uudistus on Animalian mukaan "jättämässä Suomen kauas muiden pohjoismaiden taakse, halpatuotannolla kilpailevaksi alkutuotannon takapajulaksi." Animalian mukaan muissa pohjoismaissa ollaan eläinten liikuntamahdolisuuksien osalta huomattavasti edistyksellisempiä. Myös eläinten itseisarvo on monissa eurooppalaisissa valtioissa painettu lakiin. 

Sipilän hallituksen eläinsuojelulain uudistuksessa on kyse valkopesusta; lakitekstissä puhutaan eläinten hyvinvoinnin takaamisesta "parhaalla mahdollisella tavalla". Kuitenkin porsitushäkit aiotaan sallia edelleen, sekä muissa pohjoismaissa kielletyt parsinavetat, joissa lehmiä kasvatetaan kaulastaan kahlittuina, jolloin liikkuminen ei onnistu.

Milloin tämä uusbarbaarinen tapa kasvattaa eläimiä lähes liikkumattomina tuomitaan ja lopetetaan? Eviran pääjohtaja Matti Aho oli toiveikas Hesarissa 22.1.. kommentoimalla näin: "Uskon, että lähitulevaisuudessa, hyvinkin pian pidämme merkillisenä sitä, että tänään on luvallista pitää eläimiä kytkettyinä pitkiä aikoja ja että eläimillä ei ole jatkuvaa veden saantia." Muutokseen ryhdytään kuitenkin varmasti vain pakon edessä; ympäristöongelmien kärjistyessä ja siirryttäessä ennakoidusti paljolti hyönteissyöntiin.

Kinkun syönti ei ole enää perinteistä, koska possuja ei kasvateta enää perinteisesti, lähes perheenjäseninä, vaan kellarimaisissa oloissa tuotantolaitoksissa. Sillä tavalla kasvatettu possu ei kuulu joulun hyväntahtoisuuden ja joulurauhan julistuksen henkeen.

Mutta riista ei riistä - henki siinä vaan riistaeläimeltä menee, mutta niinhän  meiltä jokaiselta lopulta. Riista saa elää sen sijaan, että vain on, alistettuna ja teljettynä. Lihatukut arvoisinesi vaihtoehtoineen ja kauppahallit kannattaa muistaa ensi jouluna! Kinkun syönnin jälkeen paras teko nyt ja tässä on kuitenkin osallistua tammikuun vegaanihaasteeseen ja kokeilla, mitä keho siihen sanoo. Varmasti erittäin paljon helpompaa kuin monen harjoittama ajoittainen paasto!


Lähteitä:

http://animalia.fi/2017/12/22/viisi-syyta-miksi-elainlaki-taytyy-pysayttaa/
http://www.aamuset.fi/teemat/3766694/Suomalainen+syo+kinkkua+jouluna+keskimaarin+reilun+kilon
https://www.hs.fi/paivanlehti/22112017/art-2000005458569.html
http://www.lihatiedotus.fi/ajankohtaista/kolme-viidesta-taloudesta-ostaa-kotimaisen-kinkun.html
 

]]>
54 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248754-kotimainen-kinkku-vei-monen-perikatoon#comments Eläinsuojelulaki Eläinten oikeudet Joulu Joulukinkku Tuotantoeläimet Sun, 07 Jan 2018 01:18:55 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248754-kotimainen-kinkku-vei-monen-perikatoon
Pilaan hyvän joulumielen! http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248156-pilaan-hyvan-joulumielen <p>Köyhät ovat keskuudessamme. Mutta kuinka köyhä on köyhä? Oletko sinä köyhä? Entä minä sitten? Tällä hetkellä yritän sinnitellä työmarkkinatuen ja toimeentulotuen turvin. Osan vuokrasta maksan toimeentulotuen perusosalla koska vuokrani on liian kallis. En silti ole onnistunut edullisempaakaan asuntoa saamaan.</p><p>En väitä, etteikö sellaisia olisi mutta eri asia on se miksi niitä ei minulle vuokrata - toisaalta en ole valmis &quot;komeroon&quot; muuttamaan. Tilaa pitää asunnossani olla ja elää, laittaa väliovikin kiinni.</p><p><a href="https://www.punainenristi.fi/hyva-joulumieli?gclid=EAIaIQobChMI66mi8ZWj2AIVSowZCh1anwD3EAAYASAAEgLWTvD_BwE">Hyvä joulumieli -keräyksellä</a> kerätään rahaa lapsiperheille, jotta saisivat ostettua ainakin sen kinkun. Ilman tuota tukea jäisi moni kinkku myymättä - joten tuki on tuki, avustus. Hyvä niin?</p><p>Olen siis tällä hetkellä köyhä - toimeentulotuen saaja. Olen aikoinaan ollut myös naimisissa, ja tuolloinkin jossain vaiheessa perheeni eli toimeentulotuen varassa, ja maksoimme jopa asuntolainaa tuon tuen perusosista, ja hyvin pärjäsimme. Oli meillä suht uusi autokin. Miksi nykyiset lapsiperheet eivät pärjää - missä vika?</p><p>Olen ollut toimeentulotuen saajana ollessani myös kahden teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja. Oli minulla auto silloinkin. Vakuutan teille hyvät lukijat: silloin pärjäsin taloudellisesti todella hyvin. Jos nyt pärjäisin yhtä hyvin niin elämä olisi juhlaa! Nyt minulla ei ole autoon varaa - oma vika!</p><p>Nyt asun siis yksin, ja Kela maksaa asumisestanikin enemmän kuin normin määrän, silti osa pitää vielä maksaa perusosasta. Mutta pärjään, kohtuullisesti.</p><p>Jos joku lapsiperheen vanhempi kehtaa minulle väittää, että Suomen sosiaalitukien varassa ei pärjää niin olen heti valmis tulemaan hänen kanssaan toteamaan ja tarkastelemaan sitä, että missä hänellä mättää. Mitä hän tekee väärin.</p><p>Avustusrahat menevät todellakin hyvään kohteeseen: lapsiperheille. Tarvetta olisi kuitenkin tukea köyhiä.</p><p>Jos lottovoiton saan niin penniäkään en anna &quot;köyhille&quot; lapsiperheille. Yksinäisiä voin tukea!</p><p>nimim. &quot;tekisinkö itsemurhan?&quot; ;-)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Köyhät ovat keskuudessamme. Mutta kuinka köyhä on köyhä? Oletko sinä köyhä? Entä minä sitten? Tällä hetkellä yritän sinnitellä työmarkkinatuen ja toimeentulotuen turvin. Osan vuokrasta maksan toimeentulotuen perusosalla koska vuokrani on liian kallis. En silti ole onnistunut edullisempaakaan asuntoa saamaan.

En väitä, etteikö sellaisia olisi mutta eri asia on se miksi niitä ei minulle vuokrata - toisaalta en ole valmis "komeroon" muuttamaan. Tilaa pitää asunnossani olla ja elää, laittaa väliovikin kiinni.

Hyvä joulumieli -keräyksellä kerätään rahaa lapsiperheille, jotta saisivat ostettua ainakin sen kinkun. Ilman tuota tukea jäisi moni kinkku myymättä - joten tuki on tuki, avustus. Hyvä niin?

Olen siis tällä hetkellä köyhä - toimeentulotuen saaja. Olen aikoinaan ollut myös naimisissa, ja tuolloinkin jossain vaiheessa perheeni eli toimeentulotuen varassa, ja maksoimme jopa asuntolainaa tuon tuen perusosista, ja hyvin pärjäsimme. Oli meillä suht uusi autokin. Miksi nykyiset lapsiperheet eivät pärjää - missä vika?

Olen ollut toimeentulotuen saajana ollessani myös kahden teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja. Oli minulla auto silloinkin. Vakuutan teille hyvät lukijat: silloin pärjäsin taloudellisesti todella hyvin. Jos nyt pärjäisin yhtä hyvin niin elämä olisi juhlaa! Nyt minulla ei ole autoon varaa - oma vika!

Nyt asun siis yksin, ja Kela maksaa asumisestanikin enemmän kuin normin määrän, silti osa pitää vielä maksaa perusosasta. Mutta pärjään, kohtuullisesti.

Jos joku lapsiperheen vanhempi kehtaa minulle väittää, että Suomen sosiaalitukien varassa ei pärjää niin olen heti valmis tulemaan hänen kanssaan toteamaan ja tarkastelemaan sitä, että missä hänellä mättää. Mitä hän tekee väärin.

Avustusrahat menevät todellakin hyvään kohteeseen: lapsiperheille. Tarvetta olisi kuitenkin tukea köyhiä.

Jos lottovoiton saan niin penniäkään en anna "köyhille" lapsiperheille. Yksinäisiä voin tukea!

nimim. "tekisinkö itsemurhan?" ;-)

]]>
4 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248156-pilaan-hyvan-joulumielen#comments Joulu Köyhien joulu Lahjakortti Ruoka-apu Ruokajakelu Sun, 24 Dec 2017 22:00:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248156-pilaan-hyvan-joulumielen
Sytytän kynttilän - Huumesodan uhrien muistolle! http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248146-sytytan-kynttilan-huumesodan-uhrien-muistolle <p>Hyvää Joulua ja parempaa uuttavuotta kaikille!</p><p>Toiveissa olisi, että huumeiden varjolla tehtävät murhat loppuisivat ja huumeiden vastainen sota loppuisi.</p><p>&quot;Meksikon huumesodissa on kuollut tai kadonnut yli 200 000 ihmistä vuoden 2006 jälkeen.&quot;</p><p>Globaalilla tasolla huumesota aiheuttaa enemmän kärsimystä kuin huumeet!</p><p>Huumesota koskettaa myös Suomea ja suomalaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvää Joulua ja parempaa uuttavuotta kaikille!

Toiveissa olisi, että huumeiden varjolla tehtävät murhat loppuisivat ja huumeiden vastainen sota loppuisi.

"Meksikon huumesodissa on kuollut tai kadonnut yli 200 000 ihmistä vuoden 2006 jälkeen."

Globaalilla tasolla huumesota aiheuttaa enemmän kärsimystä kuin huumeet!

Huumesota koskettaa myös Suomea ja suomalaisia.

 

 

]]>
15 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248146-sytytan-kynttilan-huumesodan-uhrien-muistolle#comments Huumesota ihmisoikeudet Joulu Meksikon huumesota Sun, 24 Dec 2017 09:44:07 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248146-sytytan-kynttilan-huumesodan-uhrien-muistolle
Joulun sotesatu http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248142-joulun-sotesatu <p>Tämä tarina on &ndash; muillekin kuin sote-valmistelijoille &ndash; ahdistava, eikä sitä alkuperäistarinan ikärajaa noudattaen suositella alle 6-vuotialle.</p><p>&nbsp;</p><p>Pieni sotetyttö tarpoi Helsingin loskaisia katuja. Viestintätoimistossa työskentelevä isä oli antanut hänelle monta pakkaa tulitikkuaskeja jaettavaksi. Viestintätoimistossa oli tuumattu, että jouluna, kun ihmiset polttavat kynttilöitä, olisivat tulitikut hyvä mainoslahja. Askeissa oli suuren lääkäriasemaketjun mainoksia. &rdquo;Anna aski terveen ja varakkaan näköisille ihmisille ja kerro heille lääkäriaseman laadukkaista palveluista, että menisivät sinne joulun jälkeen itseään hoidattamaan&rdquo;, oli isä ohjeistanut. &rdquo;Äläkä tule takaisin, ennen kuin kaikki askit on jaettu&rdquo;.</p><p>Sotetyttöä paleli. Hän oli jakanut tikkuaskejaan ja monta tuntia, mutta paljon askeja oli vielä jaettavana. Kylmä tuuli puhalsi ja taivaalta satoi märkää lunta. Tytön hiukset ja kengät olivat jo aivan märät. Tyttö saapui harmaan rakennuksen eteen, jonka ulko-oven edessä oli pieni katos. Katoksen päällä oli kyltti &rdquo;Terveyskeskus&rdquo;. Sotetyttö hiipi katoksen alle ja ajatteli, ettei kukaan huomaisi, jos hän lämmittelisi sen suojassa hetkisen. Tyttö otti askinipustaan päällimmäisen. Sen kannessa luki &rdquo;<em>Turvaamme sinulle lähipalvelut</em>&rdquo; ja sytytti tulitikun. Tulitikun valo valaisi ovisyvennystä ja oven lasin läpi näytti kuin terveyskeskuksen aula olisi ollut täynnä ihmisiä. Lapset leikkivät leluilla samalla, kun lempeän näköinen sairaanhoitaja keskusteli vanhempien kanssa. Sotetyttö sytytti tikun toisensa jälkeen, kunnes oven avaus sammutti liekin. &rdquo;Mitä sinä täällä norkoilet&rdquo;, kysyi vihaisen näköinen vartija. &rdquo;Tämä terveyskeskus suljettiin, kun kaupunginosan terveyspalvelut ulkoistettiin. Mene niiden asemalle keskustaan hoidattamaan itseäsi&rdquo;.</p><p>Sotetyttö pelästyi ja jatkoi matkaansa. Häntä vilutti yhä pahemmin. Keskustaan oli monen kilometrin matka. Viimein tyttö saapui suuren kauppakeskuksen luo, jonka vieressä lääkäriaseman toimipiste sijaitsi. Rakennus oli hieno ja sen lasiset liukuovet välkehtivät jouluvalojen loisteessa. Kiireisen näköisiä ihmisiä kulki ovesta ulos ja sisään. &rdquo;Lepään tässä hetken ja lämmittelen sormiani&rdquo;, ajatteli sotetyttö ja otti taas tikkuaskin nipustaan. Siinä luki &rdquo;<em>Hyvä palvelusaatavuus kaikille potilasryhmille</em>&rdquo;. Sotetyttö sytytti tikun ja sen valossa näytti, että lasioven takana olisi monenlaisia ihmisiä: nuoria ja vanhoja, rullatuolissa istuvia ja reippaasti itse liikkuvia, räsyisiä päihdepotilaita sekä hienosti pukeutuneita rouvia. Tyttö sytytti tikun toisensa jälkeen. Kylmä tuuli tunki silti luihin ja ytimiin. Kun viimeinen tikku oli sytytetty, tuli Valtiovarainministeriön rakennuksen suunnasta kylmä tuulenpuuska, joka sammutti tikun. Tytön korviin tuuli suhisteli sanoja: kessstävyys, kussstannus, sssäästö, kessstävyys, kusssstannus, sssäästö&hellip;</p><p>Paleleva sotetyttö astui sisään lääkäriaseman aulaan. Sisällä oli hyvin pukeutuneita miehiä ja naisia, jotka lukivat aikakauslehtiä ja joivat virvokkeita. Vastaanottotiskin takana istui tehokkaan näköinen virkailija, joka sotetytön nähtyään kysyi heti, kenelle lääkärille tyttö oli ajan varannut. Tytön oli pakko todeta, ettei hän ollut varannut aikaa, mutta että häntä vilutti ja heikotti. Virkailija katsoi tyttöä tiukasti: &rdquo;Meillä on täysin digitalisoidut palvelut. Jos haluat ajan, tee nettivaraus&rdquo;. Minulla ei ole kännykkää mukana, kertoi sotetyttö. &rdquo;No, voit hakeutua sairaalan päivystykseen&rdquo;, virkailija tokaisi.</p><p>Sotetyttö jatkoi matkaansa lumisateessa. Sairaalan päivystys oli parin kilometrin päässä. Sinne saavuttuaan tyttö oli kovasti väsynyt ja varpaat aivan jäässä. Tyttö ei edes jaksanut kävellä mäkeä ylös päivystyksen ovelle, vaan pysähtyi ja sytytti jälleen tikun päällimmäisestä tikkuaskista. Askissa luki &rdquo;<em>Laadukkaita palveluja kaikkina vuorokauden aikoina</em>&rdquo;. Tikun valossa päivystyskin näytti kotoisalle. Valot loistivat ikkunoista ja kotiutuvat potilaat hymyilivät tyytyväisinä. Samalla tytön ohi ajoi kuitenkin perintätoimiston pakettiauto, joka roiskutti loskaa tytön päälle niin, että tikku sammui. Auton kyljessä luki &rdquo;<em>Tehokasta asiakasmaksujen perintää</em>&rdquo;.</p><p>Tyttö pinnisti voimansa ja käveli mäen ylös. Päivystyksen ovella triage-hoitaja otti tytön vastaan. Hän katso märkää tyttöä ja kysyi, &rdquo;Onko sinulle rintakipua, hengitysvaikeuksia taikka kovaa kuumetta?&rdquo; &rdquo;Ei minulla ole, mutta viluttaa kovin&rdquo;, vastasi sotetyttö. &rdquo;Meillä on pula lääkäreistä, kun ne ovat siirtyneet lääkäriketjujen palvelukseen. Voimme nyt hoitaa vain kiireisimmät potilaat. Varaa aika muualle&rdquo;, virkailija tokaisi.</p><p>Sotetyttö käveli ulos päivystyksestä. Hän jaksoi juuri ja juuri sairaalan parkkipaikalle asti, pysähtyi sitten ja sytytti tulitikun. Sen valossa näytti, kuin tytön jo edesmennyt isoäiti olisi tullut tyttöä lohduttamaan. &rdquo;Voi tyttö parka. Tule mummin syliin lämmittelemään&rdquo;, kuuli sotetyttö isoäidin sanovan. Isoäiti oli kertonut sotetytölle lapsena satuja siitä, kuinka Suomessa oli mummin nuoruuden aikana ollut laadukas, riittävästi resursoitu ja tasa-arvoinen terveydenhuoltojärjestelmä. Tulen hiipuessa isoäiti näytti katoavan, jolloin tyttö sytytti kaikki jäljellä olevat tikut palamaan. Niiden valossa isoäiti näytti olevan aivan lähellä ja sotetyttö tunsi mummin lämpimät kädet ympärillään. Tulen sammuessa sotetyttö kuitenkin makasi kuolleena parkkipaikan roskakatoksen vieressä lumen sataessa hänen päälleen.</p><p>Aamulla huoltoyhtiön miehet löysivät kuolleen sotetytön, jolla oli kaunis hymy huulillaan. Kaikki päivystyksessä olivat tytön kohtalosta kovin pahoillaan. Myös lehdet kirjoittivat tragediasta. Niinpä ministeriö määräsi perustettavaksi työryhmän selvittämään sitä, miten jatkossa varmistetaan, että kaikilla yksin liikkuvilla lapsilla on varmasti kännykkä mukanaan digitaalisen lastensuojelun asiakassuunnitelmapyynnön tekemiseksi kiireellisenä.</p><p>* * *</p><p>Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on kehittynyt paljon siitä, kun H.C. Andersen kirjoitti aikansa sosiaalisia epäkohtia kritisoivan sadun vuonna 1845. Silti sote-uudistuksessa vuonna 2018 yritetään yhä ratkaista samoja ongelmia: lastensuojelun toteuttamista, yhdenvertaisten palvelujen turvaamista sekä estettävissä olevia kuolemia. Näistä soten kesto-ongelmista huolimatta toivon kaikille blogini lukijoille rauhallista ja armorikasta joulujuhlaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä tarina on – muillekin kuin sote-valmistelijoille – ahdistava, eikä sitä alkuperäistarinan ikärajaa noudattaen suositella alle 6-vuotialle.

 

Pieni sotetyttö tarpoi Helsingin loskaisia katuja. Viestintätoimistossa työskentelevä isä oli antanut hänelle monta pakkaa tulitikkuaskeja jaettavaksi. Viestintätoimistossa oli tuumattu, että jouluna, kun ihmiset polttavat kynttilöitä, olisivat tulitikut hyvä mainoslahja. Askeissa oli suuren lääkäriasemaketjun mainoksia. ”Anna aski terveen ja varakkaan näköisille ihmisille ja kerro heille lääkäriaseman laadukkaista palveluista, että menisivät sinne joulun jälkeen itseään hoidattamaan”, oli isä ohjeistanut. ”Äläkä tule takaisin, ennen kuin kaikki askit on jaettu”.

Sotetyttöä paleli. Hän oli jakanut tikkuaskejaan ja monta tuntia, mutta paljon askeja oli vielä jaettavana. Kylmä tuuli puhalsi ja taivaalta satoi märkää lunta. Tytön hiukset ja kengät olivat jo aivan märät. Tyttö saapui harmaan rakennuksen eteen, jonka ulko-oven edessä oli pieni katos. Katoksen päällä oli kyltti ”Terveyskeskus”. Sotetyttö hiipi katoksen alle ja ajatteli, ettei kukaan huomaisi, jos hän lämmittelisi sen suojassa hetkisen. Tyttö otti askinipustaan päällimmäisen. Sen kannessa luki ”Turvaamme sinulle lähipalvelut” ja sytytti tulitikun. Tulitikun valo valaisi ovisyvennystä ja oven lasin läpi näytti kuin terveyskeskuksen aula olisi ollut täynnä ihmisiä. Lapset leikkivät leluilla samalla, kun lempeän näköinen sairaanhoitaja keskusteli vanhempien kanssa. Sotetyttö sytytti tikun toisensa jälkeen, kunnes oven avaus sammutti liekin. ”Mitä sinä täällä norkoilet”, kysyi vihaisen näköinen vartija. ”Tämä terveyskeskus suljettiin, kun kaupunginosan terveyspalvelut ulkoistettiin. Mene niiden asemalle keskustaan hoidattamaan itseäsi”.

Sotetyttö pelästyi ja jatkoi matkaansa. Häntä vilutti yhä pahemmin. Keskustaan oli monen kilometrin matka. Viimein tyttö saapui suuren kauppakeskuksen luo, jonka vieressä lääkäriaseman toimipiste sijaitsi. Rakennus oli hieno ja sen lasiset liukuovet välkehtivät jouluvalojen loisteessa. Kiireisen näköisiä ihmisiä kulki ovesta ulos ja sisään. ”Lepään tässä hetken ja lämmittelen sormiani”, ajatteli sotetyttö ja otti taas tikkuaskin nipustaan. Siinä luki ”Hyvä palvelusaatavuus kaikille potilasryhmille”. Sotetyttö sytytti tikun ja sen valossa näytti, että lasioven takana olisi monenlaisia ihmisiä: nuoria ja vanhoja, rullatuolissa istuvia ja reippaasti itse liikkuvia, räsyisiä päihdepotilaita sekä hienosti pukeutuneita rouvia. Tyttö sytytti tikun toisensa jälkeen. Kylmä tuuli tunki silti luihin ja ytimiin. Kun viimeinen tikku oli sytytetty, tuli Valtiovarainministeriön rakennuksen suunnasta kylmä tuulenpuuska, joka sammutti tikun. Tytön korviin tuuli suhisteli sanoja: kessstävyys, kussstannus, sssäästö, kessstävyys, kusssstannus, sssäästö…

Paleleva sotetyttö astui sisään lääkäriaseman aulaan. Sisällä oli hyvin pukeutuneita miehiä ja naisia, jotka lukivat aikakauslehtiä ja joivat virvokkeita. Vastaanottotiskin takana istui tehokkaan näköinen virkailija, joka sotetytön nähtyään kysyi heti, kenelle lääkärille tyttö oli ajan varannut. Tytön oli pakko todeta, ettei hän ollut varannut aikaa, mutta että häntä vilutti ja heikotti. Virkailija katsoi tyttöä tiukasti: ”Meillä on täysin digitalisoidut palvelut. Jos haluat ajan, tee nettivaraus”. Minulla ei ole kännykkää mukana, kertoi sotetyttö. ”No, voit hakeutua sairaalan päivystykseen”, virkailija tokaisi.

Sotetyttö jatkoi matkaansa lumisateessa. Sairaalan päivystys oli parin kilometrin päässä. Sinne saavuttuaan tyttö oli kovasti väsynyt ja varpaat aivan jäässä. Tyttö ei edes jaksanut kävellä mäkeä ylös päivystyksen ovelle, vaan pysähtyi ja sytytti jälleen tikun päällimmäisestä tikkuaskista. Askissa luki ”Laadukkaita palveluja kaikkina vuorokauden aikoina”. Tikun valossa päivystyskin näytti kotoisalle. Valot loistivat ikkunoista ja kotiutuvat potilaat hymyilivät tyytyväisinä. Samalla tytön ohi ajoi kuitenkin perintätoimiston pakettiauto, joka roiskutti loskaa tytön päälle niin, että tikku sammui. Auton kyljessä luki ”Tehokasta asiakasmaksujen perintää”.

Tyttö pinnisti voimansa ja käveli mäen ylös. Päivystyksen ovella triage-hoitaja otti tytön vastaan. Hän katso märkää tyttöä ja kysyi, ”Onko sinulle rintakipua, hengitysvaikeuksia taikka kovaa kuumetta?” ”Ei minulla ole, mutta viluttaa kovin”, vastasi sotetyttö. ”Meillä on pula lääkäreistä, kun ne ovat siirtyneet lääkäriketjujen palvelukseen. Voimme nyt hoitaa vain kiireisimmät potilaat. Varaa aika muualle”, virkailija tokaisi.

Sotetyttö käveli ulos päivystyksestä. Hän jaksoi juuri ja juuri sairaalan parkkipaikalle asti, pysähtyi sitten ja sytytti tulitikun. Sen valossa näytti, kuin tytön jo edesmennyt isoäiti olisi tullut tyttöä lohduttamaan. ”Voi tyttö parka. Tule mummin syliin lämmittelemään”, kuuli sotetyttö isoäidin sanovan. Isoäiti oli kertonut sotetytölle lapsena satuja siitä, kuinka Suomessa oli mummin nuoruuden aikana ollut laadukas, riittävästi resursoitu ja tasa-arvoinen terveydenhuoltojärjestelmä. Tulen hiipuessa isoäiti näytti katoavan, jolloin tyttö sytytti kaikki jäljellä olevat tikut palamaan. Niiden valossa isoäiti näytti olevan aivan lähellä ja sotetyttö tunsi mummin lämpimät kädet ympärillään. Tulen sammuessa sotetyttö kuitenkin makasi kuolleena parkkipaikan roskakatoksen vieressä lumen sataessa hänen päälleen.

Aamulla huoltoyhtiön miehet löysivät kuolleen sotetytön, jolla oli kaunis hymy huulillaan. Kaikki päivystyksessä olivat tytön kohtalosta kovin pahoillaan. Myös lehdet kirjoittivat tragediasta. Niinpä ministeriö määräsi perustettavaksi työryhmän selvittämään sitä, miten jatkossa varmistetaan, että kaikilla yksin liikkuvilla lapsilla on varmasti kännykkä mukanaan digitaalisen lastensuojelun asiakassuunnitelmapyynnön tekemiseksi kiireellisenä.

* * *

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on kehittynyt paljon siitä, kun H.C. Andersen kirjoitti aikansa sosiaalisia epäkohtia kritisoivan sadun vuonna 1845. Silti sote-uudistuksessa vuonna 2018 yritetään yhä ratkaista samoja ongelmia: lastensuojelun toteuttamista, yhdenvertaisten palvelujen turvaamista sekä estettävissä olevia kuolemia. Näistä soten kesto-ongelmista huolimatta toivon kaikille blogini lukijoille rauhallista ja armorikasta joulujuhlaa.

 

]]>
29 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248142-joulun-sotesatu#comments Kotimaa Eriarvoisuus Joulu Sote-uudistus Sun, 24 Dec 2017 08:24:46 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248142-joulun-sotesatu
Hyvää joulua. http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248106-hyvaa-joulua Tänään ajattelin olla vaiti, kun juhla lähestyy. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille toivottelen vain❤<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2 http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248106-hyvaa-joulua#comments Iloista Joulua Joulu Rauhallista Joulua. Sat, 23 Dec 2017 11:31:34 +0000 Pontus Söderblom http://pontusjankristiansderblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248106-hyvaa-joulua Hyviä jouluja, hyviä poliitikkoja http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248083-hyvia-jouluja-hyvia-poliitikkoja <p>Hyvät lukijat, olen taas oman tieni kulkija. Haluan tässä yhteydessä toivottaa hyviä jouluja kaikille säätyyn katsomatta, mutta myös lähettää terveisiä. Poliitikkoja haukutaan noin 700 päivää vuodessa, joten jos nyt joskus vähän kehuttaisiinkin?</p><p>Toivon myös blogin keskustelussa pysyttävän kehujen puolella. Jos nyt edes kerran.</p><p><strong>Toivon kipinää</strong></p><p>Olen suuri sillanrakentajien ystävä. Arvostan poliitikkoja jotka pyrkivät kuulemaan, ymmärtämään ja oppimaan. Sellaisia, jotka ovat valmiita hyväksymään myös sen kuuluisan vastapuolen kehuja ja toisaalta arvojen niin vaatiessa uskaltavat olla myös eri mieltä omiensa kanssa.</p><p><strong>Pekka Haaviston</strong> nimen voisi kirjoittaa sanakirjaan tähän kohtaan. Hänellä on mielipide, perustelu ja sen rauhanomainen ilmaisu. En aina ole samaa mieltä näistä, mutta se tapa miten hän sen sanoo saa uskomaan maailmanrauhaan. Hän ei lokeroi eikä pelottele. Itse asiassa, hän on harvoja suomalaisten puolueiden kärkinimiä joita ei tarvitse pelätä.</p><p><strong>Elina Lepomäki</strong> on talouden moniottelija ja huippuosaaja, joka ei ole heittänyt sydäntään pois ahneuden alla. Hän on valmis yhdistämään markkinaehtoisuuden ja kaikkien kansalaisten humaanin, oikeudenmukaisen kohtelun. Hän on sitä mitä markkinavoimien pitäisi olla.</p><p><strong>Sirpa Pietikäinen</strong> edustaa järjellä ja tarpeen mukaan riittävällä äänenpaineella. Hän ei pelkää faktoja eikä mielipiteensä ilmaisua niiden osalta, mutta se kaikki sujuu ilman vihaa ja katkeruutta. Hän puolustaa EU:ta mutta ei hyväksy typeryyksiä ja muistuttaa tuon tuosta meillekin että ihan kaikkea Brysselin sanomaa ei pidä sen paremmin kehua kuin tuomitakaan lukematta asiaa loppuun asti.</p><p><strong>Anna Kontula</strong> on monilta osin ristiriitainen nimi mutta en hetkeäkään voi olla noteeraamatta hänen halua antaa ääni niille joilta se on liian pitkään riistetty. Hän on saanut omiltaankin vihaa puhumalla kohtuudesta nykyajalle niin tyypillisten ylilyöntien äärellä. Toivon mukaan hänen avustaja ei tällä kertaa oleta kiitosten olevan uhkailua, sillä tämä on puhdas, aito kiitos siitä mitä hän on tehnyt seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.</p><p><strong>Laura Huhtasaari</strong> on paljolti sitä mitä olisin persujen toivonut jo aiemmin olevan. Media haukkuu siitä että hän luo viholliskuvia, mutta ei hän sormella osoita ihmisiä vaan instituutioita ja aatteita. Hänestä kuulee paljon toivon ääntä, unohdettujen ihmisten mietteitä ja iloa - jos vaan on valmis näkemään Laurassa Lauran eikä Jussi Halla-ahoa. Hänestä kuulemme vielä, etenkin jos hän jatkaa kehitystä tähän suuntaan.</p><p><strong>Sampo Terho</strong> on paras kulttuuriministeri mitä maassamme muistan olleen. Ensi kertaa ehkä koskaan puhuu ministeri kulttuurista ihmisten tekemänä, eikä vaan laitosten tuottamana valtiollisena funktiona. Hän kokee kulttuuria, tekee kulttuuria ja haluaisi antaa ihmisten tekevän kulttuuria omaehtoisesti, vailla byroslavian kahleita olalla. Toivon vauhdin jatkuvan.</p><p><strong>Jutta Urpilainen</strong> olisi voinut olla demarien muutos änkyröinnistä kehitykseen. Hän teki raskaita valintoja, mutta pahin virhe taisi sittenkin olla pyrkiä olemaan viisas nuori nainen vanhojen äijien kabinetissa. Vaikken linjoja allekirjoitakaan, nostan hattua luovuudelle, kompromissien etsinnälle ja rakentavalle keskustelulle. Ehkäpä hän oli aikaansa edellä?</p><p><strong>Hyvien ihmisten maa</strong></p><p>Listaa olisi epäilemättä voinut jatkaa, mutta napsin nyt muutaman viime aikoina mieleen tulleen. Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten moni ns. kilpailevan puolueen nimi mahtuu iloiselle listalleni. Niin sen pitääkin olla. Kunnioitan ja kiitän kotipuoluettani monesta mutta kuten sieltäkin usein muistutetaan, tämä maa rakennetaan yhteistyöllä.</p><p>Jouluna on hyvä rentoutua ja mieli rentoutuu paremmin kun maailma ei ole mustavalkoinen. Kunnioitus ei tarvitse samanmielisyyttä, ainoastaan kunnioitusta. Kunnioittavasti toistankin itseäni toivottamalla kaikille hattuun ja paitaan katsomatta kauniita juhlapyhiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvät lukijat, olen taas oman tieni kulkija. Haluan tässä yhteydessä toivottaa hyviä jouluja kaikille säätyyn katsomatta, mutta myös lähettää terveisiä. Poliitikkoja haukutaan noin 700 päivää vuodessa, joten jos nyt joskus vähän kehuttaisiinkin?

Toivon myös blogin keskustelussa pysyttävän kehujen puolella. Jos nyt edes kerran.

Toivon kipinää

Olen suuri sillanrakentajien ystävä. Arvostan poliitikkoja jotka pyrkivät kuulemaan, ymmärtämään ja oppimaan. Sellaisia, jotka ovat valmiita hyväksymään myös sen kuuluisan vastapuolen kehuja ja toisaalta arvojen niin vaatiessa uskaltavat olla myös eri mieltä omiensa kanssa.

Pekka Haaviston nimen voisi kirjoittaa sanakirjaan tähän kohtaan. Hänellä on mielipide, perustelu ja sen rauhanomainen ilmaisu. En aina ole samaa mieltä näistä, mutta se tapa miten hän sen sanoo saa uskomaan maailmanrauhaan. Hän ei lokeroi eikä pelottele. Itse asiassa, hän on harvoja suomalaisten puolueiden kärkinimiä joita ei tarvitse pelätä.

Elina Lepomäki on talouden moniottelija ja huippuosaaja, joka ei ole heittänyt sydäntään pois ahneuden alla. Hän on valmis yhdistämään markkinaehtoisuuden ja kaikkien kansalaisten humaanin, oikeudenmukaisen kohtelun. Hän on sitä mitä markkinavoimien pitäisi olla.

Sirpa Pietikäinen edustaa järjellä ja tarpeen mukaan riittävällä äänenpaineella. Hän ei pelkää faktoja eikä mielipiteensä ilmaisua niiden osalta, mutta se kaikki sujuu ilman vihaa ja katkeruutta. Hän puolustaa EU:ta mutta ei hyväksy typeryyksiä ja muistuttaa tuon tuosta meillekin että ihan kaikkea Brysselin sanomaa ei pidä sen paremmin kehua kuin tuomitakaan lukematta asiaa loppuun asti.

Anna Kontula on monilta osin ristiriitainen nimi mutta en hetkeäkään voi olla noteeraamatta hänen halua antaa ääni niille joilta se on liian pitkään riistetty. Hän on saanut omiltaankin vihaa puhumalla kohtuudesta nykyajalle niin tyypillisten ylilyöntien äärellä. Toivon mukaan hänen avustaja ei tällä kertaa oleta kiitosten olevan uhkailua, sillä tämä on puhdas, aito kiitos siitä mitä hän on tehnyt seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.

Laura Huhtasaari on paljolti sitä mitä olisin persujen toivonut jo aiemmin olevan. Media haukkuu siitä että hän luo viholliskuvia, mutta ei hän sormella osoita ihmisiä vaan instituutioita ja aatteita. Hänestä kuulee paljon toivon ääntä, unohdettujen ihmisten mietteitä ja iloa - jos vaan on valmis näkemään Laurassa Lauran eikä Jussi Halla-ahoa. Hänestä kuulemme vielä, etenkin jos hän jatkaa kehitystä tähän suuntaan.

Sampo Terho on paras kulttuuriministeri mitä maassamme muistan olleen. Ensi kertaa ehkä koskaan puhuu ministeri kulttuurista ihmisten tekemänä, eikä vaan laitosten tuottamana valtiollisena funktiona. Hän kokee kulttuuria, tekee kulttuuria ja haluaisi antaa ihmisten tekevän kulttuuria omaehtoisesti, vailla byroslavian kahleita olalla. Toivon vauhdin jatkuvan.

Jutta Urpilainen olisi voinut olla demarien muutos änkyröinnistä kehitykseen. Hän teki raskaita valintoja, mutta pahin virhe taisi sittenkin olla pyrkiä olemaan viisas nuori nainen vanhojen äijien kabinetissa. Vaikken linjoja allekirjoitakaan, nostan hattua luovuudelle, kompromissien etsinnälle ja rakentavalle keskustelulle. Ehkäpä hän oli aikaansa edellä?

Hyvien ihmisten maa

Listaa olisi epäilemättä voinut jatkaa, mutta napsin nyt muutaman viime aikoina mieleen tulleen. Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten moni ns. kilpailevan puolueen nimi mahtuu iloiselle listalleni. Niin sen pitääkin olla. Kunnioitan ja kiitän kotipuoluettani monesta mutta kuten sieltäkin usein muistutetaan, tämä maa rakennetaan yhteistyöllä.

Jouluna on hyvä rentoutua ja mieli rentoutuu paremmin kun maailma ei ole mustavalkoinen. Kunnioitus ei tarvitse samanmielisyyttä, ainoastaan kunnioitusta. Kunnioittavasti toistankin itseäni toivottamalla kaikille hattuun ja paitaan katsomatta kauniita juhlapyhiä.

]]>
4 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248083-hyvia-jouluja-hyvia-poliitikkoja#comments Joulu Poliitikot Fri, 22 Dec 2017 22:54:19 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248083-hyvia-jouluja-hyvia-poliitikkoja
Voiko maahanmuuttaja viettää joulua? http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248064-voiko-maahanmuuttaja-viettaa-joulua <p>Koska olen kiinalaissyntyinen, joka vuosi joulun alla minulta kysytään, &rdquo;Vietätkö sinä joulua, miten sinä vietät joulun?&rdquo;. Joidenkin mielestä minä en voi viettää joulua, koska en ole kristitty. Olen kuitenkin käynyt päiväkodista lähtien joulukirkoissa, laulanut joululauluja joulukirkoissa ja koulun joulujuhlissa. Joidenkin mielestä oikealaiseen joulunviettoon kuuluu olla joulukuusi, jouluruoat, kalkkuna, joululahjat ja viettäjä itse olla kristitty. Lisäksi pitää leipoa pipareita ja laulaa joululauluja, käydä savusaunassa ja juoda kylmää kaljaa. Jos joku näistä kriteereistä ei täyty, et silloin vietä joulua. Olen jutellut monen suomalaisen kanssa heidän joulunviettotavoistaan, eikä yhdenkään joulu ole samanlainen.</p><p>&nbsp; &nbsp;<br />Joulu on juhlan aikaa, jota vietetään ympäri maailman. Joulu ei ole pelkästään uskonnollinen juhla, vaan jokaisen juhlamielen omaavan juhla. Ei voida sanoa, että joulu olisi vain tietyn ihmisryhmän juhlanviettotapa. Jotkut saattavat paeta pimeyttä etelään aurinkomatkalle, jolloin joulu vietetään hiekkarannalla. Joulun viettoa sekin on.&nbsp;</p><p><br />Alun perin joulua vietettiin Jeesuksen syntymän kunniaksi. Joulu yhdistettiin vahvasti kristinuskoon. Tänä päivänä joulusta on tullut vahva kaupallinen ja viihteellinen juhla, jossa ihmiset kuluttavat rahaa normaalia avokätisemmin. Joulu on kaupan käynnin kannalta merkittävä talouden tulon lähde. Ferratumin 2016 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset käyttävät jouluun keskimäärin 500&euro;.&nbsp; Korvatunturin Joulupukki saa vieraakseen turisteja ympäri maailman, jonka ansiosta paikalliset hotellit ja ravintolat täyttyvät asiakkaista. Monet artistit levyttävät joululauluja ja tekevät joulukonsertteja, sekin laittaa rahat mukavasti pyörimään.&nbsp;</p><p><br />Tärkein idea joulussa on ajanvietto läheisten ihmisten kanssa, unohdetaan arkikiireet, syödään hyvin ja levätään. Joululahjat tuovat iloa lahjan vastaanottajalle, mutta lahjan ei tarvitse olla kummoinen tai kallis. Pienikin ele huomionosoituksesta tuo toiselle hyvän joulun mielen.&nbsp;</p><p><br />Joulu on monelle rankkaa aikaa, kuten yksinäisille ihmisille ja köyhille. Kun muut ihmiset ympärillä kiirehtivät ostamaan lahjoja ja matkustavat läheistensä luo, yksinäinen ihminen tuntea olonsa entistä yksinäisemmäksi. Joulun alla myös tuloerot korostuvat. Erityisesti pienituloiset lapsiperheet kärsivät. Kun lapsi huomaa kavereidensa saavan lahjoja, mutta itse ei, se voi synnyttää eriarvoisuudentunnetta. Lapsen itsetunnon kehityksen kannalta eriarvoisuuden tunteminen on haitallista. Onneksi Suomessa on monia hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka lahjoittavat joululahjoja vähävaraisille lapsiperheille. Monet seurakunnat myös järjestävät joulujuhlia jouluaattona.&nbsp;</p><p><br />Joulun jälkeen päivät alkavat jälleen pitenemään ja valkenemaan. Kesää odotellessa, toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!</p><p>terveisin Jenni Chen-Ye<br />Vantaan kaupunginvaltuutettu</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska olen kiinalaissyntyinen, joka vuosi joulun alla minulta kysytään, ”Vietätkö sinä joulua, miten sinä vietät joulun?”. Joidenkin mielestä minä en voi viettää joulua, koska en ole kristitty. Olen kuitenkin käynyt päiväkodista lähtien joulukirkoissa, laulanut joululauluja joulukirkoissa ja koulun joulujuhlissa. Joidenkin mielestä oikealaiseen joulunviettoon kuuluu olla joulukuusi, jouluruoat, kalkkuna, joululahjat ja viettäjä itse olla kristitty. Lisäksi pitää leipoa pipareita ja laulaa joululauluja, käydä savusaunassa ja juoda kylmää kaljaa. Jos joku näistä kriteereistä ei täyty, et silloin vietä joulua. Olen jutellut monen suomalaisen kanssa heidän joulunviettotavoistaan, eikä yhdenkään joulu ole samanlainen.

   
Joulu on juhlan aikaa, jota vietetään ympäri maailman. Joulu ei ole pelkästään uskonnollinen juhla, vaan jokaisen juhlamielen omaavan juhla. Ei voida sanoa, että joulu olisi vain tietyn ihmisryhmän juhlanviettotapa. Jotkut saattavat paeta pimeyttä etelään aurinkomatkalle, jolloin joulu vietetään hiekkarannalla. Joulun viettoa sekin on. 


Alun perin joulua vietettiin Jeesuksen syntymän kunniaksi. Joulu yhdistettiin vahvasti kristinuskoon. Tänä päivänä joulusta on tullut vahva kaupallinen ja viihteellinen juhla, jossa ihmiset kuluttavat rahaa normaalia avokätisemmin. Joulu on kaupan käynnin kannalta merkittävä talouden tulon lähde. Ferratumin 2016 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset käyttävät jouluun keskimäärin 500€.  Korvatunturin Joulupukki saa vieraakseen turisteja ympäri maailman, jonka ansiosta paikalliset hotellit ja ravintolat täyttyvät asiakkaista. Monet artistit levyttävät joululauluja ja tekevät joulukonsertteja, sekin laittaa rahat mukavasti pyörimään. 


Tärkein idea joulussa on ajanvietto läheisten ihmisten kanssa, unohdetaan arkikiireet, syödään hyvin ja levätään. Joululahjat tuovat iloa lahjan vastaanottajalle, mutta lahjan ei tarvitse olla kummoinen tai kallis. Pienikin ele huomionosoituksesta tuo toiselle hyvän joulun mielen. 


Joulu on monelle rankkaa aikaa, kuten yksinäisille ihmisille ja köyhille. Kun muut ihmiset ympärillä kiirehtivät ostamaan lahjoja ja matkustavat läheistensä luo, yksinäinen ihminen tuntea olonsa entistä yksinäisemmäksi. Joulun alla myös tuloerot korostuvat. Erityisesti pienituloiset lapsiperheet kärsivät. Kun lapsi huomaa kavereidensa saavan lahjoja, mutta itse ei, se voi synnyttää eriarvoisuudentunnetta. Lapsen itsetunnon kehityksen kannalta eriarvoisuuden tunteminen on haitallista. Onneksi Suomessa on monia hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka lahjoittavat joululahjoja vähävaraisille lapsiperheille. Monet seurakunnat myös järjestävät joulujuhlia jouluaattona. 


Joulun jälkeen päivät alkavat jälleen pitenemään ja valkenemaan. Kesää odotellessa, toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

terveisin Jenni Chen-Ye
Vantaan kaupunginvaltuutettu

]]>
52 http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248064-voiko-maahanmuuttaja-viettaa-joulua#comments Joulu Joulunvietto Lahja Lapsiperheet Yksinäisyys Fri, 22 Dec 2017 15:17:57 +0000 Jenni Chen-Ye http://jennichen1415.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248064-voiko-maahanmuuttaja-viettaa-joulua
Ei pulloja pukinkonttiin http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248051-ei-pulloja-pukinkonttiin <p>Joulu on lasten juhla ja perinteinen aika perheiden kokoontua yhteen. Siitä voi nauttia moni aikuinenkin, jolla on lapsen mieli. Iloista on huomata, miten yhteinen juhla saattaa ihmiset yhteen. Joulumieli helpottaa kiristyksiin ja avaa sydämet. Pelastusarmeijan joulupatoihin ja hyväntekeväisyyteen virtaa lahjoituksia. Ihmisillä on toisiaan kohtaan hyvä tahto. Olisipa meillä aina joulu!</p><p><strong>Kuokkavieras joulupöydässä</strong></p><p>Suomalaisten joulupöydässä on kuitenkin kuokkavieras. Se on siitä erikoinen kuokkavieras, että me olemme hänet itse kotiimme kutsuneet. En nyt puhu joulupukista, vaan viinapullosta. Suomalaisiin juhliin, olipa kyseessä sitten vappu, juhannus tai uusivuosi, kuuluu selkeä piikki alkoholin kulutuksessa, alkoholin vaikutuksesta tehtyjen rikosten ja järjestyshäiriöiden määrässä sekä katkolle, sairaalaan, putkaan ja hautaan päätymisessä. Joulun voisi yrittää kuitenkin siivota tuosta luettelosta pois.</p><p>Omassa lapsuudenkodissani alkoholi ei ollut koskaan kenellekään ongelma. Aikuiset nauttivat sivistyneesti aluksi samppanjaa ja sitten viiniä, kenties vaihtoivat valkoisesta punaiseen alku- ja pääruoan välillä. Kahvin kanssa, kun avattiin lahjoja, äiti ja täti ottivat jälkiruokaviiniä, ukki lasin konjakkia. Syötiin suklaakonvehteja, leikittiin ja kaikilla oli hauskaa. Teininä luin ihmeissäni lehtien mielipidekirjoituksia, joissa kehotettiin viettämään täysin raitis joulu. Kuulosti oudolta ja jyrkältä.</p><p>Sittemmin olen kuullut niitä karumpia tarinoita joulunvietosta, joissa on jouduttu pelkäämään omia vanhempia ja sukulaisia. Kaikki eivät juomistaan hallitse ja helsinkiläisessä kulttuurikodissa kasvaneena, jossa alkoholijuomiin suhtautuminen oli tervettä olin äärimmäisen etuoikeutetussa asemassa. Kodit ovat erilaisia ja hyvä joulu syntyy kuhunkin tavallaan.</p><p><strong>Juhlitaan hyvässä hengessä</strong></p><p>Vetoankin nyt kaikkiin joulunviettäjiin, etenkin teihin, jotka vietätte joulua lasten kanssa. Jos tiedätte, että teillä on ollut haasteita juoda kohtuudella, jättäkää pullot kauppaan ja keskittykää kinkkuun ja laatikoihin. Jos teillä ei ole ongelmia alkoholin kanssa, pitäkää huoli siitä, että kutakin lajia vain sen yhden lasin per ruokalaji.</p><p>Nyt kun alkoholipolitiikkaa maassa vapautetaan, on syytä osoittaa että asiantuntijat ovat väärässä ja suomalaiset osaavat juoda kohtuudella ja olla sikailematta. Varttuva sukupolvi on kasvatettava hillityn ja hallitun juhlakulttuurin mukaan, johon humaltuminen ei kuulu.</p><p>Ei laiteta pulloja pukinkonttiin, tehdään joulusta koko perheen juhla!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulu on lasten juhla ja perinteinen aika perheiden kokoontua yhteen. Siitä voi nauttia moni aikuinenkin, jolla on lapsen mieli. Iloista on huomata, miten yhteinen juhla saattaa ihmiset yhteen. Joulumieli helpottaa kiristyksiin ja avaa sydämet. Pelastusarmeijan joulupatoihin ja hyväntekeväisyyteen virtaa lahjoituksia. Ihmisillä on toisiaan kohtaan hyvä tahto. Olisipa meillä aina joulu!

Kuokkavieras joulupöydässä

Suomalaisten joulupöydässä on kuitenkin kuokkavieras. Se on siitä erikoinen kuokkavieras, että me olemme hänet itse kotiimme kutsuneet. En nyt puhu joulupukista, vaan viinapullosta. Suomalaisiin juhliin, olipa kyseessä sitten vappu, juhannus tai uusivuosi, kuuluu selkeä piikki alkoholin kulutuksessa, alkoholin vaikutuksesta tehtyjen rikosten ja järjestyshäiriöiden määrässä sekä katkolle, sairaalaan, putkaan ja hautaan päätymisessä. Joulun voisi yrittää kuitenkin siivota tuosta luettelosta pois.

Omassa lapsuudenkodissani alkoholi ei ollut koskaan kenellekään ongelma. Aikuiset nauttivat sivistyneesti aluksi samppanjaa ja sitten viiniä, kenties vaihtoivat valkoisesta punaiseen alku- ja pääruoan välillä. Kahvin kanssa, kun avattiin lahjoja, äiti ja täti ottivat jälkiruokaviiniä, ukki lasin konjakkia. Syötiin suklaakonvehteja, leikittiin ja kaikilla oli hauskaa. Teininä luin ihmeissäni lehtien mielipidekirjoituksia, joissa kehotettiin viettämään täysin raitis joulu. Kuulosti oudolta ja jyrkältä.

Sittemmin olen kuullut niitä karumpia tarinoita joulunvietosta, joissa on jouduttu pelkäämään omia vanhempia ja sukulaisia. Kaikki eivät juomistaan hallitse ja helsinkiläisessä kulttuurikodissa kasvaneena, jossa alkoholijuomiin suhtautuminen oli tervettä olin äärimmäisen etuoikeutetussa asemassa. Kodit ovat erilaisia ja hyvä joulu syntyy kuhunkin tavallaan.

Juhlitaan hyvässä hengessä

Vetoankin nyt kaikkiin joulunviettäjiin, etenkin teihin, jotka vietätte joulua lasten kanssa. Jos tiedätte, että teillä on ollut haasteita juoda kohtuudella, jättäkää pullot kauppaan ja keskittykää kinkkuun ja laatikoihin. Jos teillä ei ole ongelmia alkoholin kanssa, pitäkää huoli siitä, että kutakin lajia vain sen yhden lasin per ruokalaji.

Nyt kun alkoholipolitiikkaa maassa vapautetaan, on syytä osoittaa että asiantuntijat ovat väärässä ja suomalaiset osaavat juoda kohtuudella ja olla sikailematta. Varttuva sukupolvi on kasvatettava hillityn ja hallitun juhlakulttuurin mukaan, johon humaltuminen ei kuulu.

Ei laiteta pulloja pukinkonttiin, tehdään joulusta koko perheen juhla!

]]>
6 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248051-ei-pulloja-pukinkonttiin#comments Alkoholi Alkoholihaitat Alkoholipolitiikka Joulu Fri, 22 Dec 2017 08:33:17 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248051-ei-pulloja-pukinkonttiin
Joulutarina eduskunnasta http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247964-joulutarina-eduskunnasta <p>Jos päättäjien joitakuita tässä maassa pitäisi joulun alla muistaa, niin ruokajonossa seisovia köyhiä kansalaisiamme. Vuoden viimeisessä istunnossaan hallitus toimi päinvastoin, kun tyrmäsi valtiontuen ruoka-aputyöhön.</p><p>Politiikka on, ikävä kyllä, tällaista. Pelko siitä, että kilpaileva puolue saa poliittista kunniaa, ajaa ohi hyvien päätösten.</p><p>Nyt kerron vähän asian taustoista, ja siitä, miten päätöksiä todellisuudessa eduskunnassa tehdään.</p><p><strong>Köyhät avun tarpeessa</strong></p><p>Ennen perussuomalaisten hallituskautta valtio ei ollut koskaan osoittanut suoraa tukea ruoka-aputyöhön. Virallisen tarinan mukaan ruoka-avun tarvitsijoita ei sosiaalitukien ansiosta pitäisi olla, joten ruokajonojakaan ei tarvita.</p><p>Valitettavasti totuus on toinen. Suomessa on 400-500 ruoka-aputyötä tekevää toimijaa. Ruokajonot eivät poistu asian kieltämällä. Vaikka ensisijaisesti pitää kaikin keinon työtä tehdä sen eteen, että ruokajonoja ei olisi, niin meidän pitää huolehtia myös niistä, jotka esimerkiksi lauantaina tulevat Korsossa järjestettävään <a href="http://www.apuraide.info/?p=1143">joulujuhlaan</a>. &nbsp;</p><p><strong>Varoja valtionvarainvaliokunnasta</strong></p><p>Ruoka-avun tarpeet nousivat esiin valtionvarainvaliokunnassa loppuvuodesta 2015. Lähes koko valtion budjetti päätetään ministeriössä, mutta hallituspuolueiden kansanedustajat valtionvarainvaliokunnassa päättivät lisäksi vuosittain kymmenien miljoonien eurojen potista.</p><p>Hallituksessa ollessaan perussuomalaiset sopivat keskustan ja kokoomuksen kanssa yksissä tuumin pienestä tuesta ruoka-aputyöhön. Vuodelle 2016 myönnettiin 1,1 miljoonaa matalan kynnyksen toimintamalleihin (suurimmaksi osaksi ruoka-apuun) euroa ja kuluvana vuonna 1 miljoona euroa kokonaan ruoka-apuun. Nämä ovat promillen murto-osia valtion koko budjetista.</p><p>Vaikka päätös oli koko hallituksen yhteinen, haluan erityisesti kiittää asiasta vastaavan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajaa <strong>Toimi Kankaanniemeä</strong> sekä valtionvarainvaliokunnan varapuheenjohtajaa <strong>Ville Vähämäkeä</strong> siitä, että he voimakkaasti puhuivat asian puolesta.</p><p>Avustusrahoilla ruoka-aputoimijat hankkivat muun muassa jakeluautoja ja -peräkärryjä, autojen polttoainetta ja kylmälaitteita. Näitä tarvittiin erityisesti siksi, että kiristyvien hygieniavaatimusten vuoksi monen järjestön työ uhkasi loppua ilman kylmäkalustoa. Koska suurin osa työstä on vapaaehtoistoimijoiden ja lahjoitusten varassa, suurin investointeihin ei olisi muutoin mahdollisuuksia.</p><p><strong>Kun juhlapuheet ja päätökset eivät kohtaa</strong></p><p>Tänäkin vuonna ruoka-aputoimijat kävivät totuttuun tapaan eduskunnassa kertomassa tarpeistaan. Moni kansanedustaja varmasti myös vieraili pitämässä juhlapuheita erilaisissa ruoka-aputilaisuuksissa.</p><p>Koska olimme ulkona hallituksesta, pyrin mahdollisimman vähän profiloimaan asian perussuomalaisten kysymykseksi. En tehnyt asiasta edes talousarvioaloitetta.</p><p>Kuinka kävi? Hallitus laittoi tänä vuonna ruoka-apuun nolla euroa rahaa. Syitä tähän tiedustelimme eilen täysistunnossa, kun asiasta keskusteltiin. Syystäkin kritisoin hallitusta siitä, että tuki lensi romukoppaan, kun perussuomalaiset eivät enää olleet hallituksessa. Pyysin vastausta kunta- ja terveysjaoston Sarkomaalta (kok) ja Turuselta (sin), miksi he yksissä tuumin eivät ottaneet kuuleviin korviin puheenjohtaja Kankaanniemen pyyntöä jatkaa ruoka-aputyön tukemista.</p><p>Turunen sanoi: &rdquo;Mutta mitä tulee tähän edustaja Niikon aikaisempaan puheenvuoroon, niin täytyy todeta, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisella ei ole mitään tekemistä ruoka-avun kanssa tai siihen satsattavien rahojen kanssa&rdquo;. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilaan mukaan kaikki järjestötyö on arvokasta.</p><p>Juhlapuheissa montaa asiaa on helppo arvostaa, mutta kun tekojen paikka tulee, köyhät unohdetaan.</p><p><strong>Missä muualla tuki menee yhtä tarpeeseen?</strong></p><p>Iloista koko tarinassa on se, että kahtena peräkkäisenä vuonna ruoka-aputyö sai yhteensä 1&nbsp;765&nbsp;000 euroa valtion tukea ja sen ansiosta köyhät saavat ruokaa entistä sujuvammin ja turvallisemmin. Päättyvän vuoden miljoonasta on tukea virrannut yli sadalle paikkakunnalle. Esimerkiksi Ruoka-apu Yhdistysten Liitto kertoo, että avun turvin sen 70 jäsenjärjestöä jakavat yhteensä 7-9 miljoonaa kiloa ruokaa: 3 600 000 ruokakassia ja 350 000 lämmintä ateriaa. Mukana työssä on yli 4000 vapaaehtoista. Kiitos teille ahkerat vapaaehtoiset ja työntekijät, jotka sitkeästi pidätte huolta kaikkein vähäosaisimmista!</p><p>Tietysti tämä ei ole vielä tarinan loppu. Ensi jouluna &ndash; ja sitä aiemminkin &ndash; on päättäjillä taas mahdollisuus muistaa köyhiä!</p> Jos päättäjien joitakuita tässä maassa pitäisi joulun alla muistaa, niin ruokajonossa seisovia köyhiä kansalaisiamme. Vuoden viimeisessä istunnossaan hallitus toimi päinvastoin, kun tyrmäsi valtiontuen ruoka-aputyöhön.

Politiikka on, ikävä kyllä, tällaista. Pelko siitä, että kilpaileva puolue saa poliittista kunniaa, ajaa ohi hyvien päätösten.

Nyt kerron vähän asian taustoista, ja siitä, miten päätöksiä todellisuudessa eduskunnassa tehdään.

Köyhät avun tarpeessa

Ennen perussuomalaisten hallituskautta valtio ei ollut koskaan osoittanut suoraa tukea ruoka-aputyöhön. Virallisen tarinan mukaan ruoka-avun tarvitsijoita ei sosiaalitukien ansiosta pitäisi olla, joten ruokajonojakaan ei tarvita.

Valitettavasti totuus on toinen. Suomessa on 400-500 ruoka-aputyötä tekevää toimijaa. Ruokajonot eivät poistu asian kieltämällä. Vaikka ensisijaisesti pitää kaikin keinon työtä tehdä sen eteen, että ruokajonoja ei olisi, niin meidän pitää huolehtia myös niistä, jotka esimerkiksi lauantaina tulevat Korsossa järjestettävään joulujuhlaan.  

Varoja valtionvarainvaliokunnasta

Ruoka-avun tarpeet nousivat esiin valtionvarainvaliokunnassa loppuvuodesta 2015. Lähes koko valtion budjetti päätetään ministeriössä, mutta hallituspuolueiden kansanedustajat valtionvarainvaliokunnassa päättivät lisäksi vuosittain kymmenien miljoonien eurojen potista.

Hallituksessa ollessaan perussuomalaiset sopivat keskustan ja kokoomuksen kanssa yksissä tuumin pienestä tuesta ruoka-aputyöhön. Vuodelle 2016 myönnettiin 1,1 miljoonaa matalan kynnyksen toimintamalleihin (suurimmaksi osaksi ruoka-apuun) euroa ja kuluvana vuonna 1 miljoona euroa kokonaan ruoka-apuun. Nämä ovat promillen murto-osia valtion koko budjetista.

Vaikka päätös oli koko hallituksen yhteinen, haluan erityisesti kiittää asiasta vastaavan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajaa Toimi Kankaanniemeä sekä valtionvarainvaliokunnan varapuheenjohtajaa Ville Vähämäkeä siitä, että he voimakkaasti puhuivat asian puolesta.

Avustusrahoilla ruoka-aputoimijat hankkivat muun muassa jakeluautoja ja -peräkärryjä, autojen polttoainetta ja kylmälaitteita. Näitä tarvittiin erityisesti siksi, että kiristyvien hygieniavaatimusten vuoksi monen järjestön työ uhkasi loppua ilman kylmäkalustoa. Koska suurin osa työstä on vapaaehtoistoimijoiden ja lahjoitusten varassa, suurin investointeihin ei olisi muutoin mahdollisuuksia.

Kun juhlapuheet ja päätökset eivät kohtaa

Tänäkin vuonna ruoka-aputoimijat kävivät totuttuun tapaan eduskunnassa kertomassa tarpeistaan. Moni kansanedustaja varmasti myös vieraili pitämässä juhlapuheita erilaisissa ruoka-aputilaisuuksissa.

Koska olimme ulkona hallituksesta, pyrin mahdollisimman vähän profiloimaan asian perussuomalaisten kysymykseksi. En tehnyt asiasta edes talousarvioaloitetta.

Kuinka kävi? Hallitus laittoi tänä vuonna ruoka-apuun nolla euroa rahaa. Syitä tähän tiedustelimme eilen täysistunnossa, kun asiasta keskusteltiin. Syystäkin kritisoin hallitusta siitä, että tuki lensi romukoppaan, kun perussuomalaiset eivät enää olleet hallituksessa. Pyysin vastausta kunta- ja terveysjaoston Sarkomaalta (kok) ja Turuselta (sin), miksi he yksissä tuumin eivät ottaneet kuuleviin korviin puheenjohtaja Kankaanniemen pyyntöä jatkaa ruoka-aputyön tukemista.

Turunen sanoi: ”Mutta mitä tulee tähän edustaja Niikon aikaisempaan puheenvuoroon, niin täytyy todeta, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisella ei ole mitään tekemistä ruoka-avun kanssa tai siihen satsattavien rahojen kanssa”. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilaan mukaan kaikki järjestötyö on arvokasta.

Juhlapuheissa montaa asiaa on helppo arvostaa, mutta kun tekojen paikka tulee, köyhät unohdetaan.

Missä muualla tuki menee yhtä tarpeeseen?

Iloista koko tarinassa on se, että kahtena peräkkäisenä vuonna ruoka-aputyö sai yhteensä 1 765 000 euroa valtion tukea ja sen ansiosta köyhät saavat ruokaa entistä sujuvammin ja turvallisemmin. Päättyvän vuoden miljoonasta on tukea virrannut yli sadalle paikkakunnalle. Esimerkiksi Ruoka-apu Yhdistysten Liitto kertoo, että avun turvin sen 70 jäsenjärjestöä jakavat yhteensä 7-9 miljoonaa kiloa ruokaa: 3 600 000 ruokakassia ja 350 000 lämmintä ateriaa. Mukana työssä on yli 4000 vapaaehtoista. Kiitos teille ahkerat vapaaehtoiset ja työntekijät, jotka sitkeästi pidätte huolta kaikkein vähäosaisimmista!

Tietysti tämä ei ole vielä tarinan loppu. Ensi jouluna – ja sitä aiemminkin – on päättäjillä taas mahdollisuus muistaa köyhiä!

]]>
29 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247964-joulutarina-eduskunnasta#comments Kotimaa Eduskuntamme Joulu Köyhät Perussuomalaiset Ruoka-apu Wed, 20 Dec 2017 14:40:21 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247964-joulutarina-eduskunnasta
Shoppailutyrannit ja koristetyynyjen gulag - Tao Hsiaon hyppy vapauteen http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247791-shoppailutyrannit-ja-koristetyynyjen-gulag-tao-hsiaon-hyppy-vapauteen <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/y_QjDtc7JIM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/y_QjDtc7JIM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Oletteko koskaan kuulleet vaietusta sankarista nimeltä Tao Hsiao? Hän oli mies, joka ei pelännyt parantaa elämänlaatuaan kirjaimellisesti hyppäämällä pois siitä piinaavasta oravanpyörästä, jonka vaikutuksen voi nähdä esimerkiksi joulusta sekaisin menneiden naisten perässä raahustavien, sisältä kuolleiden, ihmisraunioiden tyhjistä ja lasittuneista katseista.</p><p>Vuonna 2013, eräänä historiankirjojen sivuille verellä kirjoitettavana joulukuun päivänä, kiinalainen alfa-uros ja puolijumala, 38-vuotias Tao Hsiao, teki viiden tunnin shoppailukierroksen päätteeksi sen, mihin meillä vähä-miehillä ja muilla alemmilla elämänmuodoilla ei koskaan ole rohkeus riittänyt. Voin kuulla ne kamelin selän katkaisseet sanat mielessäni: &ldquo;Jos mä käyn nopeasti vielä kattomassa tuon Zaran/henkkamaukan/Vallilan/Marimekon&rdquo;. Mestari Hsiao olisi vain halunnut kotiin tai edes kaljalle.</p><p>Tästä seuranneen sananvaihdon päätteeksi sankarimme nakkasi kassit seinään ja leiskautti kenkäkaupan edessä olleen kaiteen yli, laskeutuen seitsemän kerrosta alempana sijainneen myyntikojun päälle. Hsiao kuoli välittömästi eikä muita loukkaantunut, joten tapaus päättyi loppujen lopuksi onnellisesti.</p><p>Marttyyri ja legenda, myyttinen Tao Shiao on nyt paremmassa paikassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Paikassa, jossa sohvalla tai sängyssä ei tarvitse taistella elintilasta loputtomien tyynypinojen kanssa.</p><p>Paikassa, jossa ajatus kransseista, kyntteliköistä, kukkavaaseista ja terassin kaiteeseen kiedotuista jouluvaloista päättyy unesta heräämiseen ja ymmärrykseen siitä, että se oli onneksi vain painajaista.</p><p>Paikassa, jossa ei kuule sanoja &ldquo;käytäiskö katsomassa sulle vähän kenkiä?&rdquo;.</p><p>Paikassa, jossa Muumi-mukeilla, Iittalalla, Sarpanevalla tai puhki paskotuilla brändi-lastenvaatteilla ei ole mitään arvoa.</p><p>Paikassa, jossa ehdotus päivällistreffeistä kauppakeskuksessa ei osoittaudu myöhemmin katalaksi juoneksi viedä vastahakoinen mies kiertelemään vaatekauppoja tuntikausiksi.</p><p>Paikassa, jossa olohuoneen akustiikassa ei ole tehty kompromisseja, varsinkaan verhojen takia. Sellaisten verhojen, jotka eivät edes pimennä, vaikka ne voisikin vetää ikkunan eteen.</p><p>Paikassa, jossa pöydille ei ilmesty kippoja ja koreja, joissa ei saa säilyttää mitään. Ei varsinkaan niitä tuhansia muita samalla pöydällä olevia tarpeettomia esineitä, kuten koristekiviä, kynttilöitä, suitsuketikkuja tai joulukoristeita kolmen vuoden takaa.</p><p>Paikassa, jossa kodin seinälle ei ilmesty mietelauseita ja motivaatiofraaseja vain siksi, että vuoden 1997 miss Itä-Lohja-kisan kolmannen perintöprinsessan seinällä näkyi samanlainen Kodin Kuvalehden haastattelussa.</p><p>Paikassa, jossa tietokoneeseen, tuliaseeseen tai eeppiseen ryyppyreissuun huolella harkittu salainen investointi ei johda kehityskeskusteluun, josta KGB olisi kateellinen.</p><p>Paikassa, jossa lupaavasti alkanut lauantainen aivoinfarkti kantaa kerralla loppuun asti sen sijaan, että tajuntasi palaa keskellä kauppaa, jossa ei myydä mitään sinulle.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivon, että useampi meistä löytäisi rohkeuden ratkaista nämä todennäköisesti miljardeja miehiä, erityisesti kunkin kulttuurin juhlapyhien alla, piinaavat ongelmat luovasti ja lennokkaasti, kuten nykyään tyytyväisen hiljainen idolimme idässä. &ldquo;Mennäänkö sunnuntaina brunssille?&rdquo;, &ldquo;Pitäiskö sun rajoittaa vähän tuota pelaamista?&rdquo;, &ldquo;Muistitko imuroida listojen päältäkin?&rdquo;, &ldquo;Pitäiskö sinne Jannen synttäreille viedä joku onnittelukortti?&rdquo;, &ldquo;Live, Laugh, Love&rdquo;? Ei, opettaa sensei Tao Hsiao.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-2520753/Chinese-boyfriend-jumped-death-girlfriend-insisted-going-clothes-shop.html">http://www.dailymail.co.uk/news/article-2520753/Chinese-boyfriend-jumped-death-girlfriend-insisted-going-clothes-shop.html</a></p><p><a href="https://nypost.com/2013/12/09/fed-up-man-upset-at-girlfriends-shopping-jumps-to-death-at-mall/">https://nypost.com/2013/12/09/fed-up-man-upset-at-girlfriends-shopping-jumps-to-death-at-mall/</a></p><p><a href="https://www.instagram.com/miserable_men/">https://www.instagram.com/miserable_men/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=y_QjDtc7JIM

Oletteko koskaan kuulleet vaietusta sankarista nimeltä Tao Hsiao? Hän oli mies, joka ei pelännyt parantaa elämänlaatuaan kirjaimellisesti hyppäämällä pois siitä piinaavasta oravanpyörästä, jonka vaikutuksen voi nähdä esimerkiksi joulusta sekaisin menneiden naisten perässä raahustavien, sisältä kuolleiden, ihmisraunioiden tyhjistä ja lasittuneista katseista.

Vuonna 2013, eräänä historiankirjojen sivuille verellä kirjoitettavana joulukuun päivänä, kiinalainen alfa-uros ja puolijumala, 38-vuotias Tao Hsiao, teki viiden tunnin shoppailukierroksen päätteeksi sen, mihin meillä vähä-miehillä ja muilla alemmilla elämänmuodoilla ei koskaan ole rohkeus riittänyt. Voin kuulla ne kamelin selän katkaisseet sanat mielessäni: “Jos mä käyn nopeasti vielä kattomassa tuon Zaran/henkkamaukan/Vallilan/Marimekon”. Mestari Hsiao olisi vain halunnut kotiin tai edes kaljalle.

Tästä seuranneen sananvaihdon päätteeksi sankarimme nakkasi kassit seinään ja leiskautti kenkäkaupan edessä olleen kaiteen yli, laskeutuen seitsemän kerrosta alempana sijainneen myyntikojun päälle. Hsiao kuoli välittömästi eikä muita loukkaantunut, joten tapaus päättyi loppujen lopuksi onnellisesti.

Marttyyri ja legenda, myyttinen Tao Shiao on nyt paremmassa paikassa.

 

Paikassa, jossa sohvalla tai sängyssä ei tarvitse taistella elintilasta loputtomien tyynypinojen kanssa.

Paikassa, jossa ajatus kransseista, kyntteliköistä, kukkavaaseista ja terassin kaiteeseen kiedotuista jouluvaloista päättyy unesta heräämiseen ja ymmärrykseen siitä, että se oli onneksi vain painajaista.

Paikassa, jossa ei kuule sanoja “käytäiskö katsomassa sulle vähän kenkiä?”.

Paikassa, jossa Muumi-mukeilla, Iittalalla, Sarpanevalla tai puhki paskotuilla brändi-lastenvaatteilla ei ole mitään arvoa.

Paikassa, jossa ehdotus päivällistreffeistä kauppakeskuksessa ei osoittaudu myöhemmin katalaksi juoneksi viedä vastahakoinen mies kiertelemään vaatekauppoja tuntikausiksi.

Paikassa, jossa olohuoneen akustiikassa ei ole tehty kompromisseja, varsinkaan verhojen takia. Sellaisten verhojen, jotka eivät edes pimennä, vaikka ne voisikin vetää ikkunan eteen.

Paikassa, jossa pöydille ei ilmesty kippoja ja koreja, joissa ei saa säilyttää mitään. Ei varsinkaan niitä tuhansia muita samalla pöydällä olevia tarpeettomia esineitä, kuten koristekiviä, kynttilöitä, suitsuketikkuja tai joulukoristeita kolmen vuoden takaa.

Paikassa, jossa kodin seinälle ei ilmesty mietelauseita ja motivaatiofraaseja vain siksi, että vuoden 1997 miss Itä-Lohja-kisan kolmannen perintöprinsessan seinällä näkyi samanlainen Kodin Kuvalehden haastattelussa.

Paikassa, jossa tietokoneeseen, tuliaseeseen tai eeppiseen ryyppyreissuun huolella harkittu salainen investointi ei johda kehityskeskusteluun, josta KGB olisi kateellinen.

Paikassa, jossa lupaavasti alkanut lauantainen aivoinfarkti kantaa kerralla loppuun asti sen sijaan, että tajuntasi palaa keskellä kauppaa, jossa ei myydä mitään sinulle.

 

Toivon, että useampi meistä löytäisi rohkeuden ratkaista nämä todennäköisesti miljardeja miehiä, erityisesti kunkin kulttuurin juhlapyhien alla, piinaavat ongelmat luovasti ja lennokkaasti, kuten nykyään tyytyväisen hiljainen idolimme idässä. “Mennäänkö sunnuntaina brunssille?”, “Pitäiskö sun rajoittaa vähän tuota pelaamista?”, “Muistitko imuroida listojen päältäkin?”, “Pitäiskö sinne Jannen synttäreille viedä joku onnittelukortti?”, “Live, Laugh, Love”? Ei, opettaa sensei Tao Hsiao.

 

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2520753/Chinese-boyfriend-jumped-death-girlfriend-insisted-going-clothes-shop.html

https://nypost.com/2013/12/09/fed-up-man-upset-at-girlfriends-shopping-jumps-to-death-at-mall/

https://www.instagram.com/miserable_men/

]]>
3 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247791-shoppailutyrannit-ja-koristetyynyjen-gulag-tao-hsiaon-hyppy-vapauteen#comments Joulu Kauppakeskus Koristetyynyt Shoppailu Vapaus Sun, 17 Dec 2017 17:04:33 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247791-shoppailutyrannit-ja-koristetyynyjen-gulag-tao-hsiaon-hyppy-vapauteen
Minullapa kävi hyvä tuuri http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247718-minullapa-kavi-hyva-tuuri <p>&nbsp;</p><p>Joulutarina joulun alla</p><p>Minullapa kävi hyvä tuuri</p><p>Elämä on siloisen tasaista kuin kulkiessaan niittypoluilla. Ei liian arkista, ei liian touhukasta. Tänään kävi minulle hyvä tuuri. Pienen pieni, mutta kerron sen kuin Peppi Pitkätossu, koska niin pienistä tuurista ei yleensä puhuta. Kun laitoin kruunuvihanneksia mikroon, yksi porkkananpala hypähti pois kyydistä. Mitä kaikkea sille on tapahtunutkaan &ndash; sitä en tiedä. Tänään se löytyi keikkumasta tiskikoneen ritilässä. Tämä on hyvää tuuria. Jos se olisi mennyt tiskikoneen poistoaukkoon, koko aukko olisi huonolla tuurilla voinut tukkeutua. Elän siis elämän hyvässä aallossa. Siksi nyt kirjoitan. Tätä täytyy kiitellä.</p><p>Usein ihmiset sadattelevat epäonneaan, koska he ovat ehkä omassa touhussaan joutuneet, kun eivät ole kiitelleet eivätkä ehkä edes huomanneet hyviä aaltojaan.</p><p>Tavallisesti kuitenkin lapset ja lapsen mieliset huomaavat hyvät aaltonsa. He yrittävät niistä kertoa vanhemmilleen tai muille aikuisille, jotka helposti kuittaavat ne pikkujuttuina. Lapsi tarvitsee keskittyneen huomion aikuiselta silloin tällöin. Olisi hyvä, että huomiota annettaisiin hyvissä asioissa, jotta koko perhe pysyisi hyvissä aalloissa.</p><p>Olen nähnyt usein lapsille ja nuorille suunnattuja elokuvia, joissa tapahtuu kaikenlaista. Lapset tuovat aikuisille piirustuksiaan, laulavat ehkä laulun, antavat näytteen pianonsoittoharjoituksestaan. Nämä ovat elämän hyviä aaltoja. Niitä on hyvä kiitellä, niin on mahdollista, että pikkupirut pahoine tyrskyineen eivät pääsisi jyrsimään elämäntilannetta ollenkaan tai ainakaan kovin pahasti.</p><p>Esse-lehdessä (nykyään Kirkko ja kaupunki) oli taannoin kirjoitus, jossa kirjoittaja toivoi vapautta kiroilemiseen. Vastasin siihen, että saattaa olla sukutarina, jossa kutsutaan takaisin elävien maailmaan niitä pikkupiruja, mutta suvuissa, joissa kiroilua ei harjoiteta, on paremmin mahdollista elää hyvillä aalloilla. Nyt joulun alla olen useassa elokuvassa kuullut tarinan enkelistä tai pirusta ihmisen olkapäällä. Siitä, että kumpi voittaa. Se voittaa, jota ruokkii. Enkeleitä tai piruja ruokitaan sanoilla ja ajatuksilla. Enkelit tarkoittavat ihmiselle hyvää ja pirut joskus jopa pahaa. Tosin nekin varmaan arvostavat sitä, jonka olkapäillä keikkuvat. Ja toivovat salaa, että ihminen itse arvostaa itseään ja pärjää.</p><p>Nyt joulun alla ja jouluna ihmiset näkevät tonttuja. Ihan totta. Ja ainakin televisiossa.</p><p>Tontut kurkkivat ikkunan takaa suomalaista arkea pimeänä aikana vuodessa. Se on tonttujen virkeintä aikaa, vaikka televisiossa usein näyttääkin siltä, että ne mielellään loikoilevat. Koska on näin todistettavasti tiedossa olevan sekä näkyväisiä että näkymättömiä tonttuja, me ihmiset voimme ajatella, että joku tietää asioistamme. Joulun alla ja muinakin vuodenaikoina on syytä olla kiltti ja hyvä ihminen. Ehkä se salaisesti palkitaan niillä hyvillä aalloilla. Vastuu on kullakin ihmisellä itsellään.</p><p>Kiittämisen ei tarvitse olla sitä, että mennään heti kirkkoon kiittämään hyvästä tuurista. Niin voi tehdä silloin, kun kirkkopolulle vie tie vaikkapa muuten vaan. Kiittämistä on myös hyvä mieli, ajatus hyvästä tuulesta, hyvistä aalloista. Silloin ihminen paremmin huomaa ne: hyvät asiat elämässä &ndash; eikä pidä niitä vain itsestään selvyyksinä tai vain rahalla saatuina onnekkuuksina.</p><p>Pieni kiitos ylös taivaisiin, rauha maan päälle joulunaikaan. Eletään ihmisiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Joulutarina joulun alla

Minullapa kävi hyvä tuuri

Elämä on siloisen tasaista kuin kulkiessaan niittypoluilla. Ei liian arkista, ei liian touhukasta. Tänään kävi minulle hyvä tuuri. Pienen pieni, mutta kerron sen kuin Peppi Pitkätossu, koska niin pienistä tuurista ei yleensä puhuta. Kun laitoin kruunuvihanneksia mikroon, yksi porkkananpala hypähti pois kyydistä. Mitä kaikkea sille on tapahtunutkaan – sitä en tiedä. Tänään se löytyi keikkumasta tiskikoneen ritilässä. Tämä on hyvää tuuria. Jos se olisi mennyt tiskikoneen poistoaukkoon, koko aukko olisi huonolla tuurilla voinut tukkeutua. Elän siis elämän hyvässä aallossa. Siksi nyt kirjoitan. Tätä täytyy kiitellä.

Usein ihmiset sadattelevat epäonneaan, koska he ovat ehkä omassa touhussaan joutuneet, kun eivät ole kiitelleet eivätkä ehkä edes huomanneet hyviä aaltojaan.

Tavallisesti kuitenkin lapset ja lapsen mieliset huomaavat hyvät aaltonsa. He yrittävät niistä kertoa vanhemmilleen tai muille aikuisille, jotka helposti kuittaavat ne pikkujuttuina. Lapsi tarvitsee keskittyneen huomion aikuiselta silloin tällöin. Olisi hyvä, että huomiota annettaisiin hyvissä asioissa, jotta koko perhe pysyisi hyvissä aalloissa.

Olen nähnyt usein lapsille ja nuorille suunnattuja elokuvia, joissa tapahtuu kaikenlaista. Lapset tuovat aikuisille piirustuksiaan, laulavat ehkä laulun, antavat näytteen pianonsoittoharjoituksestaan. Nämä ovat elämän hyviä aaltoja. Niitä on hyvä kiitellä, niin on mahdollista, että pikkupirut pahoine tyrskyineen eivät pääsisi jyrsimään elämäntilannetta ollenkaan tai ainakaan kovin pahasti.

Esse-lehdessä (nykyään Kirkko ja kaupunki) oli taannoin kirjoitus, jossa kirjoittaja toivoi vapautta kiroilemiseen. Vastasin siihen, että saattaa olla sukutarina, jossa kutsutaan takaisin elävien maailmaan niitä pikkupiruja, mutta suvuissa, joissa kiroilua ei harjoiteta, on paremmin mahdollista elää hyvillä aalloilla. Nyt joulun alla olen useassa elokuvassa kuullut tarinan enkelistä tai pirusta ihmisen olkapäällä. Siitä, että kumpi voittaa. Se voittaa, jota ruokkii. Enkeleitä tai piruja ruokitaan sanoilla ja ajatuksilla. Enkelit tarkoittavat ihmiselle hyvää ja pirut joskus jopa pahaa. Tosin nekin varmaan arvostavat sitä, jonka olkapäillä keikkuvat. Ja toivovat salaa, että ihminen itse arvostaa itseään ja pärjää.

Nyt joulun alla ja jouluna ihmiset näkevät tonttuja. Ihan totta. Ja ainakin televisiossa.

Tontut kurkkivat ikkunan takaa suomalaista arkea pimeänä aikana vuodessa. Se on tonttujen virkeintä aikaa, vaikka televisiossa usein näyttääkin siltä, että ne mielellään loikoilevat. Koska on näin todistettavasti tiedossa olevan sekä näkyväisiä että näkymättömiä tonttuja, me ihmiset voimme ajatella, että joku tietää asioistamme. Joulun alla ja muinakin vuodenaikoina on syytä olla kiltti ja hyvä ihminen. Ehkä se salaisesti palkitaan niillä hyvillä aalloilla. Vastuu on kullakin ihmisellä itsellään.

Kiittämisen ei tarvitse olla sitä, että mennään heti kirkkoon kiittämään hyvästä tuurista. Niin voi tehdä silloin, kun kirkkopolulle vie tie vaikkapa muuten vaan. Kiittämistä on myös hyvä mieli, ajatus hyvästä tuulesta, hyvistä aalloista. Silloin ihminen paremmin huomaa ne: hyvät asiat elämässä – eikä pidä niitä vain itsestään selvyyksinä tai vain rahalla saatuina onnekkuuksina.

Pieni kiitos ylös taivaisiin, rauha maan päälle joulunaikaan. Eletään ihmisiksi.

 

 

]]>
2 http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247718-minullapa-kavi-hyva-tuuri#comments Joulu Sat, 16 Dec 2017 12:29:25 +0000 Tarja Kaltiomaa http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247718-minullapa-kavi-hyva-tuuri
Joulun taikaa sinivilkkujen takaa http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228578-joulun-taikaa-sinivilkkujen-takaa <p>Isä kännissä, äiti kännissä, äiti baarissa ja lapset yksin kotona, sossulle ilmoituksia, pahoinpitelyjä, kotiväkivaltaa, kännissä kaatumisia, aineiden yliannoksia, itsetuhoisia henkilöitä. Taas pahoinpitelyjä, kotiväkivaltaa, yliannoksia, sossuilmoituksia, kännissä kaatumisia jne. Sellainen on joulumaa, kun kotimaata katsoo viranomaisten silmin. Ja se maa on varsinkin joulun aikaan pimeä ja ruma. Toki joukkoon mahtuu sairastumisia ja loukkaantumisia myös aivan muista syistä, mutta valitettavasti alussa luetellut tilanteet ovat pääosissa joulun vietossa sinivilkkujen takaa.</p><p>Itselleni on tänä päivänäkin piirtynyt vuosien takaa kuva pienestä tytöstä aattoyönä polvillaan joulukuusen edessä kädet ristissä sylissä. Kotona oli isä alkanut riehua humalassa. Tuo pieni ihminen pää painuksissa oli jotakin, jota en voi vieläkään unohtaa. Näky oli sydäntä särkevä ja toivon totisesti että tämän pienen tytön joulu olisi ollut tänä vuonna erilainen. Raitis,rauhallinen ja rakastava.</p><p>En osaa oikein pukea sanoiksi mitä haluaisin tästä maailmasta kertoa, mutta sen voin sanoa, että joulurauhan julistus kaikuu tänä päivänä kuuroille korville. Käsi nostaa lasin huulille ja puristuu nyrkkiin siinä missä muinakin päivinä. Miksi? Onko juuri jouluna se ensimmäinen kerta kun näin käy? Tuskinpa vain. Facebookissa poliisi Timo Härkönen oli eilen päivittänyt myös vetoomuksen perheväkivaltaan puuttumisesta, johon perin usein liittyy myös päihteet. Me ilmoitamme kovin herkästi viranomaisille kadulla tapahtuvasta väkivallasta, mutta kun mäiske ja huuto kuuluu kerrostalossa, ilmoituskynnys nousee. Luonnollisestikaan syy ei ole ilmoittajassa vaan pahoinpitelijässä, mutta useimmiten asiaan päästään kiinni vasta kun joku ulkopuolinen puuttuu toimintaan.</p><p><a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=725870937571650&amp;set=a.115664941925589.22485.100004462514309&amp;type=3&amp;theater">https://www.facebook.com/photo.php?fbid=725870937571650&amp;set=a.115664941925589.22485.100004462514309&amp;type=3&amp;theater</a></p><p>Useina jouluina töitä tehdessä on käynyt mielessä väistämättä se seikka, että onko meidän sosiaaliturva sittenkin liian iso, kun siitä riittää aina päihteitä ostettavaksi? Miten on mahdollista, että päihteettömällä työttömyydestä kärsivällä perheellä ei ole jouluna ruokaa, mutta samaan aikaan päihteiden käyttäjillä oli juhlat? Miksi lapsiperheillä menee tällä hetkellä huonommin kuin alkoholisteilla? On totta, että nämä kysymykset ovat kärjistettyjä, mutta 16 vuotta erilaisissa sinivilkkutehtävissä toimineena en saata olla heräämättä kysymykseen, missä kulkee oman vastuun raja ja pitäisikö sosiaaliturvaa todella porrastaa sen mukaan, kuinka ihminen pyrkii eteenpäin ja osaksi yhteiskuntaa. Tästä suuttunee joku varmasti ja kommentoi että alkoholismi on sairaus, jolle ihminen ei voi mitään. Näin varmasti jossakin kohtaa onkin, mutta sekin tiedetään, ettei mikään tai kukaan muu voi tilannetta pelastaa kuin ihminen itse, omalla motivaatiollaan. Vanha viisaus on se, että jokainen alkoholisti tarvitsee yhden hyväksyjän ja valitettavasti tänä päivänä se hyväksyjä voi olla myös yhteiskunta ja tämä kehitys on huolestuttavaa. Jos ei itse halua lopettaa, on sitä turha kenenkään muunkaan yrittää tehdä, rakkaus alkoholiin ja muihin päihteisiin kun voittaa usein jopa rakkauden omiin lapsiin.</p><p>Vuosi 2017 alkaa juuri ja taas on mahdollisuus muutokseen. Sinä isä tai äiti, joka olit nyt jouluna kännissä tai löit perheesi jäseniä, hae apua, jotta perheelläsi olisi vuonna 2017 raitis ja rauhallinen joulu. Sinä alkoholisti tai narkomaani, joka olit joulun täysin sekaisin, tiedätkö kuinka paljon toimintasi satuttaa perhettäsi? Hae apua ja anna perheellesi paras mahdollinen joululahja ensi vuonna. Kukaan muu ei voi sinua auttaa kuin sinä itse, ammattilaiset ja saman kokeneet voivat olla vain tukena.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kun laiva uppoaa</em></p><p><em>on lähdettävä uimaan</em></p><p><em>ja unelman upotessa</em></p><p><em>on pakko etsiä pohjaa</em></p><p><em>jalkojensa alle.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Mutta päästyäsi rannalle</em></p><p><em>ala rakentaa uutta laivaa</em></p><p><em>ja etsi itsellesi uusi unelma -</em></p><p><em>sillä haaksirikosta voit vielä</em></p><p><em>hengissä selviytyäkin,</em></p><p><em>mutta elämä ilman unelmia</em></p><p><em>ei ole mitään elämää.</em></p><p><em>(Raili Malmberg Riekonmarjat)</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Isä kännissä, äiti kännissä, äiti baarissa ja lapset yksin kotona, sossulle ilmoituksia, pahoinpitelyjä, kotiväkivaltaa, kännissä kaatumisia, aineiden yliannoksia, itsetuhoisia henkilöitä. Taas pahoinpitelyjä, kotiväkivaltaa, yliannoksia, sossuilmoituksia, kännissä kaatumisia jne. Sellainen on joulumaa, kun kotimaata katsoo viranomaisten silmin. Ja se maa on varsinkin joulun aikaan pimeä ja ruma. Toki joukkoon mahtuu sairastumisia ja loukkaantumisia myös aivan muista syistä, mutta valitettavasti alussa luetellut tilanteet ovat pääosissa joulun vietossa sinivilkkujen takaa.

Itselleni on tänä päivänäkin piirtynyt vuosien takaa kuva pienestä tytöstä aattoyönä polvillaan joulukuusen edessä kädet ristissä sylissä. Kotona oli isä alkanut riehua humalassa. Tuo pieni ihminen pää painuksissa oli jotakin, jota en voi vieläkään unohtaa. Näky oli sydäntä särkevä ja toivon totisesti että tämän pienen tytön joulu olisi ollut tänä vuonna erilainen. Raitis,rauhallinen ja rakastava.

En osaa oikein pukea sanoiksi mitä haluaisin tästä maailmasta kertoa, mutta sen voin sanoa, että joulurauhan julistus kaikuu tänä päivänä kuuroille korville. Käsi nostaa lasin huulille ja puristuu nyrkkiin siinä missä muinakin päivinä. Miksi? Onko juuri jouluna se ensimmäinen kerta kun näin käy? Tuskinpa vain. Facebookissa poliisi Timo Härkönen oli eilen päivittänyt myös vetoomuksen perheväkivaltaan puuttumisesta, johon perin usein liittyy myös päihteet. Me ilmoitamme kovin herkästi viranomaisille kadulla tapahtuvasta väkivallasta, mutta kun mäiske ja huuto kuuluu kerrostalossa, ilmoituskynnys nousee. Luonnollisestikaan syy ei ole ilmoittajassa vaan pahoinpitelijässä, mutta useimmiten asiaan päästään kiinni vasta kun joku ulkopuolinen puuttuu toimintaan.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=725870937571650&set=a.115664941925589.22485.100004462514309&type=3&theater

Useina jouluina töitä tehdessä on käynyt mielessä väistämättä se seikka, että onko meidän sosiaaliturva sittenkin liian iso, kun siitä riittää aina päihteitä ostettavaksi? Miten on mahdollista, että päihteettömällä työttömyydestä kärsivällä perheellä ei ole jouluna ruokaa, mutta samaan aikaan päihteiden käyttäjillä oli juhlat? Miksi lapsiperheillä menee tällä hetkellä huonommin kuin alkoholisteilla? On totta, että nämä kysymykset ovat kärjistettyjä, mutta 16 vuotta erilaisissa sinivilkkutehtävissä toimineena en saata olla heräämättä kysymykseen, missä kulkee oman vastuun raja ja pitäisikö sosiaaliturvaa todella porrastaa sen mukaan, kuinka ihminen pyrkii eteenpäin ja osaksi yhteiskuntaa. Tästä suuttunee joku varmasti ja kommentoi että alkoholismi on sairaus, jolle ihminen ei voi mitään. Näin varmasti jossakin kohtaa onkin, mutta sekin tiedetään, ettei mikään tai kukaan muu voi tilannetta pelastaa kuin ihminen itse, omalla motivaatiollaan. Vanha viisaus on se, että jokainen alkoholisti tarvitsee yhden hyväksyjän ja valitettavasti tänä päivänä se hyväksyjä voi olla myös yhteiskunta ja tämä kehitys on huolestuttavaa. Jos ei itse halua lopettaa, on sitä turha kenenkään muunkaan yrittää tehdä, rakkaus alkoholiin ja muihin päihteisiin kun voittaa usein jopa rakkauden omiin lapsiin.

Vuosi 2017 alkaa juuri ja taas on mahdollisuus muutokseen. Sinä isä tai äiti, joka olit nyt jouluna kännissä tai löit perheesi jäseniä, hae apua, jotta perheelläsi olisi vuonna 2017 raitis ja rauhallinen joulu. Sinä alkoholisti tai narkomaani, joka olit joulun täysin sekaisin, tiedätkö kuinka paljon toimintasi satuttaa perhettäsi? Hae apua ja anna perheellesi paras mahdollinen joululahja ensi vuonna. Kukaan muu ei voi sinua auttaa kuin sinä itse, ammattilaiset ja saman kokeneet voivat olla vain tukena.

 

Kun laiva uppoaa

on lähdettävä uimaan

ja unelman upotessa

on pakko etsiä pohjaa

jalkojensa alle.

 

Mutta päästyäsi rannalle

ala rakentaa uutta laivaa

ja etsi itsellesi uusi unelma -

sillä haaksirikosta voit vielä

hengissä selviytyäkin,

mutta elämä ilman unelmia

ei ole mitään elämää.

(Raili Malmberg Riekonmarjat)

 

]]>
32 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228578-joulun-taikaa-sinivilkkujen-takaa#comments Kotimaa Alkoholismi päihderiippuvuus Joulu Perheväkivalta Viranomaiset Viranomaistoiminta Thu, 29 Dec 2016 11:37:23 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228578-joulun-taikaa-sinivilkkujen-takaa
Laps hankeen hukkuu. unhottuu! http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228433-laps-hankeen-hukkuu-unhottuu <p>Pohdiskelua Joulun sanomasta!</p><p>Jeesus on jossain muodossa mukana kirkossa; ainakin alttaritaulussa.</p><p>Nämä pohdiskelut ovat ihan omiani. En pyri tölväisemään kenenkään uskoa ja vakaumusta.</p><p>Käytän vapaasti omaa uskoani Jeesukseen! Uskon. että Jeesus sallii, että hänen mahdollisia ajatuksiaan tulkitaan 2000 luvulle sopiviksi.....</p><p>On meno mahtava, suuren, suuressa. marketissa. Laulu raikaa; joulu on taas, joulu on taas, kahden kuukauden päästä! Oi markkina, oi markkina on kaikkien ihmisten päässä.... Autolla myös, kaahataan, kun paketteja raahataan, pitkän matkan päähän, Suuren, suuren marketin johtaja tykönänsä miettii, miten tehostaisi tätä; tehostampa sillä. tehdään työtä, joukolla vähemmällä. Sijoittaja riemuitsee, osingot kun suuremmat,&nbsp; tilille nyt kilisee.</p><p>Ostaja suuren, suuren marketin, en hintaa määrää minä, sano hinta sinä. Hinta kun sanotaan ja melkein polvillaan anotaan. ostaja suuren marketin toteaa; en osta hinnalla tällä, ostampa nyt muualta vapaassa kilpailussa halvemmalla.</p><p>Asiakas vapaan kilpailun nyt innoissansa on, ostan kun on edullista, tiedä vaikka joskus näitä tarvitsisin, kirpputorit hyötyy.</p><p>Pienen. pieni kauppias tykönänsä miettii. Asiakas ostaa, suolaa ja hiivaa, kahvia ei voi ostaa, koska on hallista; ostan sen suuren suuresta hallista, pitkän matkan päästä.</p><p>Pienen pieni marketti oven pistää lukkoon.</p><p>Seuraa poru valtava. Meidän kylällä ei haluta palvella, eikä olla mitenkään valveilla. Kyllä minä olisin ostanut sen suolan ja hiivapalan.....</p><p>Pienen pieni mummo tykönänsä miettii nyt; miten sais ees leipää, pieni kylä kaupaton kun on.</p><p>Pienen pieni mummo muistaa Jeesuksen, onhan hällä kuva seinällänsä aina. ottaa pienen lapionsa ja laulaa kaivaissansa. Laps hankeen hukkuu, unhoittuu!</p><p>Suuren suurella autollansa suku saapuu kohta. Suuren suuresta marketista on hankittu leipää sekä lohta. Luetaan, Tänä päivänä teille on syntynyt..... Lauletaan Hoosianna, Daavidin poika. Sitten alkaa lahjojen jako valtava on keko; onhan kuukautta kaksi, näitä haalittu jaettavaksi. Jeesus kuvassansa miettii, kaadoin pöydät temppelin, rahaa, rahaa, haluaa myös nykyajan markkina, eikö kohtuus riitä: toinen miettii rahaa, yltäkylläisyyttä, toinen joutuu maailmassa miettimään tyhjää mahaa! Kannataisiko meidän ihmisten ajatelle&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Enstex!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pohdiskelua Joulun sanomasta!

Jeesus on jossain muodossa mukana kirkossa; ainakin alttaritaulussa.

Nämä pohdiskelut ovat ihan omiani. En pyri tölväisemään kenenkään uskoa ja vakaumusta.

Käytän vapaasti omaa uskoani Jeesukseen! Uskon. että Jeesus sallii, että hänen mahdollisia ajatuksiaan tulkitaan 2000 luvulle sopiviksi.....

On meno mahtava, suuren, suuressa. marketissa. Laulu raikaa; joulu on taas, joulu on taas, kahden kuukauden päästä! Oi markkina, oi markkina on kaikkien ihmisten päässä.... Autolla myös, kaahataan, kun paketteja raahataan, pitkän matkan päähän, Suuren, suuren marketin johtaja tykönänsä miettii, miten tehostaisi tätä; tehostampa sillä. tehdään työtä, joukolla vähemmällä. Sijoittaja riemuitsee, osingot kun suuremmat,  tilille nyt kilisee.

Ostaja suuren, suuren marketin, en hintaa määrää minä, sano hinta sinä. Hinta kun sanotaan ja melkein polvillaan anotaan. ostaja suuren marketin toteaa; en osta hinnalla tällä, ostampa nyt muualta vapaassa kilpailussa halvemmalla.

Asiakas vapaan kilpailun nyt innoissansa on, ostan kun on edullista, tiedä vaikka joskus näitä tarvitsisin, kirpputorit hyötyy.

Pienen. pieni kauppias tykönänsä miettii. Asiakas ostaa, suolaa ja hiivaa, kahvia ei voi ostaa, koska on hallista; ostan sen suuren suuresta hallista, pitkän matkan päästä.

Pienen pieni marketti oven pistää lukkoon.

Seuraa poru valtava. Meidän kylällä ei haluta palvella, eikä olla mitenkään valveilla. Kyllä minä olisin ostanut sen suolan ja hiivapalan.....

Pienen pieni mummo tykönänsä miettii nyt; miten sais ees leipää, pieni kylä kaupaton kun on.

Pienen pieni mummo muistaa Jeesuksen, onhan hällä kuva seinällänsä aina. ottaa pienen lapionsa ja laulaa kaivaissansa. Laps hankeen hukkuu, unhoittuu!

Suuren suurella autollansa suku saapuu kohta. Suuren suuresta marketista on hankittu leipää sekä lohta. Luetaan, Tänä päivänä teille on syntynyt..... Lauletaan Hoosianna, Daavidin poika. Sitten alkaa lahjojen jako valtava on keko; onhan kuukautta kaksi, näitä haalittu jaettavaksi. Jeesus kuvassansa miettii, kaadoin pöydät temppelin, rahaa, rahaa, haluaa myös nykyajan markkina, eikö kohtuus riitä: toinen miettii rahaa, yltäkylläisyyttä, toinen joutuu maailmassa miettimään tyhjää mahaa! Kannataisiko meidän ihmisten ajatelle     Enstex!

 

]]>
5 http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228433-laps-hankeen-hukkuu-unhottuu#comments Ihmiselo Jeesus Kristus Joulu Kaupallisuus Sun, 25 Dec 2016 15:40:48 +0000 Juhani Hirvonen http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228433-laps-hankeen-hukkuu-unhottuu