Kotihoito http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132448/all Fri, 12 Oct 2018 09:48:30 +0300 fi Hyvää vanhustenviikkoa! http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262422-hyvaa-vanhustenviikkoa <p>Tämän vuoden vanhustenviikon teemana on ollut Iloa toimeliaisuudesta. Teema korostaa oman asennoitumisen ja aktiivisuuden merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Toimeliaisuuteen kuuluu myös vapaaehtoistyö ja monimuotoinen aktiivinen kansalaisuus.</p><p>Syyskuussa vietetyn muistiviikon teemana olivat muistiystävälliset teot. Itselleenkin kannattaa tehdä muistiystävällisiä tekoja ja huolehtia omasta aivoterveydestään. Vankka tieteellinen näyttö osoittaa, että aivoterveyttä edistämällä voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia sekä hidastaa sairauksien etenemistä. Omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa. Siitä, mitä kannattaa tehdä, voit lukea enemmän esimerkiksi <a href="https://www.muistiliitto.fi/fi/etusivu"><u>Muistiliiton</u></a> sivuilta.</p><p>Olen laatimassa SDP:n Ikäpoliittista ohjelmaa, jossa korostuvat voimakkaasti asenteiden muuttamisen tärkeys, yhteisöllisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Hyvässä yhteiskunnassa pidetään huolta niistäkin, jotka tarvitsevat hoitoa ja hoivaa iän, sairauden tai muun syyn johdosta. Ikäpoliittisessa ohjelmassa tullaan korostamaan kotihoidon, yhteisökotien sekä viimesijaisen laitoshoidon ja saattohoidon riittävyyttä. Ilman ammattitaitoista ja riittävää henkilökuntaa ei voi olla laadukasta toimintaa.</p><p>Ikäihmisten hoidon ja hoivan tila on monin paikoin huono. Onkin käsittämätöntä, että hallitus haluaa omilla päätöksillään sitä edelleen huonontaa. Ensi vuoden talousarviossa on nimittäin tarkoitus saada 4,3 miljoonan säästöt vanhusten hoitoon laatuvaatimuksia tarkastamalla. Käsittämätön ja epäinhimillinen ehdotus!</p><p>Epäkohtien tunnistamiseksi ja niiden voimallisemmin esille nostamiseksi SDP on esittänyt jo pitkään vanhusasiamiehen viran perustamista. Lapsiasiavaltuutetusta meillä on erittäin hyviä kokemuksia. Vanhusasiavaltuutetun tehtävinä olisivat muun muassa arvioida ikääntyneen väestön edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata heidän elinolosuhteitaan sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneen väestön hyvinvointiin. Vanhusasiavaltuutettu voisi aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa ikääntynyttä väestöä koskevissa asioissa sekä välittää ikääntynyttä väestöä koskevaa tietoa ikääntyneille, heidän parissaan työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle. Olen tehnyt asiasta kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteen. Kristillisdemokraattien käynnistämä kansalaisaloite ei kerännyt riittävästi nimiä tullakseen eduskunnan käsittelyyn. Asia on kuitenkin tärkeä ja tulemme jatkossakin toimimaan vanhusasiavaltuutetun viran perustamisen puolesta.</p><p>Myös hallituspuolueissa herättiin näin vaalikauden lopulla huomaamaan eläkeläisten ja vanhusten elämän ongelmakohtia. Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) ehdotti viikonloppuna, että vanhusten oikeuksien valvonta ja niiden edistäminen tulisi osoittaa oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Puhemies Risikon tämänpäiväinen avaus aiheeseen on tervetullut lisä keskusteluun. Mikä taho tehtävän omakseen ottaakin, on tärkeää, että tehtävään osoitetaan riittävät resurssit. Oikeusasiamiehen toimistossa ei ole nyt riittäviä resursseja valvoa asiaa. Myös aluehallintovirastojen valvontaresursseja vähennetty. Sopii myös epäillä, miten asian suhteen käy maakuntauudistuksessa. Omavalvonta ei missään tapauksessa riitä.</p><p>Pelkkä tehtävän tai viran perustaminen ei riitä, vaan tekoja tarvitaan. Hallituksella on ollut tähän mahdollisuus koko vaalikauden ajan, mutta valitettavasti niin puheissa kuin teoissa ikäihmiset ovat jääneet kestävyysvajeen tai valtion budjettikysymysten jalkoihin. Olen iloinen, jos linjanmuutos on nyt tapahtunut.</p><p>Meillä on yhteiskunnassa vielä paljon tehtävää sen varmistamiseksi, että kaikilla ikäihmisillä - myös paljon apua, hoitoa ja hoivaa tarvitsevilla - olisi turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Tämän turvaamiseksi sosialidemokraatit tekevät lujasti työtä!</p><p>Merja Mäkisalo-Ropponen<br />kansanedustaja (sd)</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän vuoden vanhustenviikon teemana on ollut Iloa toimeliaisuudesta. Teema korostaa oman asennoitumisen ja aktiivisuuden merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Toimeliaisuuteen kuuluu myös vapaaehtoistyö ja monimuotoinen aktiivinen kansalaisuus.

Syyskuussa vietetyn muistiviikon teemana olivat muistiystävälliset teot. Itselleenkin kannattaa tehdä muistiystävällisiä tekoja ja huolehtia omasta aivoterveydestään. Vankka tieteellinen näyttö osoittaa, että aivoterveyttä edistämällä voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia sekä hidastaa sairauksien etenemistä. Omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa. Siitä, mitä kannattaa tehdä, voit lukea enemmän esimerkiksi Muistiliiton sivuilta.

Olen laatimassa SDP:n Ikäpoliittista ohjelmaa, jossa korostuvat voimakkaasti asenteiden muuttamisen tärkeys, yhteisöllisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Hyvässä yhteiskunnassa pidetään huolta niistäkin, jotka tarvitsevat hoitoa ja hoivaa iän, sairauden tai muun syyn johdosta. Ikäpoliittisessa ohjelmassa tullaan korostamaan kotihoidon, yhteisökotien sekä viimesijaisen laitoshoidon ja saattohoidon riittävyyttä. Ilman ammattitaitoista ja riittävää henkilökuntaa ei voi olla laadukasta toimintaa.

Ikäihmisten hoidon ja hoivan tila on monin paikoin huono. Onkin käsittämätöntä, että hallitus haluaa omilla päätöksillään sitä edelleen huonontaa. Ensi vuoden talousarviossa on nimittäin tarkoitus saada 4,3 miljoonan säästöt vanhusten hoitoon laatuvaatimuksia tarkastamalla. Käsittämätön ja epäinhimillinen ehdotus!

Epäkohtien tunnistamiseksi ja niiden voimallisemmin esille nostamiseksi SDP on esittänyt jo pitkään vanhusasiamiehen viran perustamista. Lapsiasiavaltuutetusta meillä on erittäin hyviä kokemuksia. Vanhusasiavaltuutetun tehtävinä olisivat muun muassa arvioida ikääntyneen väestön edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata heidän elinolosuhteitaan sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneen väestön hyvinvointiin. Vanhusasiavaltuutettu voisi aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa ikääntynyttä väestöä koskevissa asioissa sekä välittää ikääntynyttä väestöä koskevaa tietoa ikääntyneille, heidän parissaan työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle. Olen tehnyt asiasta kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteen. Kristillisdemokraattien käynnistämä kansalaisaloite ei kerännyt riittävästi nimiä tullakseen eduskunnan käsittelyyn. Asia on kuitenkin tärkeä ja tulemme jatkossakin toimimaan vanhusasiavaltuutetun viran perustamisen puolesta.

Myös hallituspuolueissa herättiin näin vaalikauden lopulla huomaamaan eläkeläisten ja vanhusten elämän ongelmakohtia. Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) ehdotti viikonloppuna, että vanhusten oikeuksien valvonta ja niiden edistäminen tulisi osoittaa oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Puhemies Risikon tämänpäiväinen avaus aiheeseen on tervetullut lisä keskusteluun. Mikä taho tehtävän omakseen ottaakin, on tärkeää, että tehtävään osoitetaan riittävät resurssit. Oikeusasiamiehen toimistossa ei ole nyt riittäviä resursseja valvoa asiaa. Myös aluehallintovirastojen valvontaresursseja vähennetty. Sopii myös epäillä, miten asian suhteen käy maakuntauudistuksessa. Omavalvonta ei missään tapauksessa riitä.

Pelkkä tehtävän tai viran perustaminen ei riitä, vaan tekoja tarvitaan. Hallituksella on ollut tähän mahdollisuus koko vaalikauden ajan, mutta valitettavasti niin puheissa kuin teoissa ikäihmiset ovat jääneet kestävyysvajeen tai valtion budjettikysymysten jalkoihin. Olen iloinen, jos linjanmuutos on nyt tapahtunut.

Meillä on yhteiskunnassa vielä paljon tehtävää sen varmistamiseksi, että kaikilla ikäihmisillä - myös paljon apua, hoitoa ja hoivaa tarvitsevilla - olisi turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Tämän turvaamiseksi sosialidemokraatit tekevät lujasti työtä!

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

 

]]>
0 http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262422-hyvaa-vanhustenviikkoa#comments Ikäihmiset Inhimillisyys Kotihoito vanhustenviikko Fri, 12 Oct 2018 06:48:30 +0000 Merja Mäkisalo-Ropponen http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262422-hyvaa-vanhustenviikkoa
Vaara vaanii helteessä http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258531-vaara-vaanii-helteessa <p>Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.</p><p>Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.</p><p>Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.</p><p>Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi. &nbsp;Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus. &nbsp;</p><p>Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti. &nbsp;Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.</p><p>Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla. &nbsp;Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.</p><p>Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.</p><p>Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa. &nbsp;Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.</p><p>Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät kuitenkin myös niin ihania!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.

Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.

Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.

Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi.  Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus.  

Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti.  Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.

Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla.  Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.

Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa.  Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.

Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät kuitenkin myös niin ihania!

]]>
5 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258531-vaara-vaanii-helteessa#comments Helle Kotihoito Lapset Päivystys Vanhukset Sun, 22 Jul 2018 19:34:02 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258531-vaara-vaanii-helteessa
Sosiaalinen terveydenhuolto; ideologia, jonka tulos on huono http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258516-sosiaalinen-terveydenhuolto-ideologia-jonka-tulos-on-huono <p>Terveydenhuolto on oikea nimi nyky terveydenhoidolle. Huolto viittaa sosiaaliseen huoltamiseen, ei yksilön itsenäiseen terveydenhoidon mahdolliseen valintaan.</p><p>Sosiaalinen näkökulma menee useammin kaiken muun edelle. Tämä on tulosta pitkäaikaisesta sosiaalisesta tulkinnasta, alkujaan hyvää tarkoittavasta ideasta, joka sinällään olisi hyvä, ellei sen olisi annettu rapauttaa terveydenhoitoa. Meidän pohjoismainen kuuluisa malli sosiaalidemokratian varjolla onkin nyt huono isäntä. Se ei palvele maamme terveydellisiä näkökulmia monessakaan tilanteessa jokapäiväisen toimannan keskellä. Ainakaan kotona asuvalle, iästä riippumatta.</p><p>&nbsp;</p><p>Oiva esimerkki on kotisairaanhoidon mahdoton tehtävä. Sen alkuperäinen ideologia oli antaa turvattua palvelua laitospaikan sijaan, pitkäaikaisessa hoidon ja hoivan toteuttamisessa. Hoivaan se sopii, yleensä, mutta terveydenhoitoon ei. Hoitosuunnitelmia joudutaan sopeuttamaan ns. ei tarpeellisena, tai ei mahdollisena hoitona toteutuksen ollessa mahdoton kotihoidon puitteissa. Ei tarvitse ihmetellä koko tilanteen karmeutta, kun systeemi sekoittaa hoidon ja hoivan.</p><p>Kotihoidon henkilökunta on laitettu mahdottomaan tilanteeseen, liian useassa tapuksessa. Systeemin sisään rakentuu malli, jota ei muualla maailmassa edes yritetä toteuttaa. Kotisairaanhoito on aina katsottu olevan liian vaikeaa ja kallista, mutta meillä sen rajoja hälvytetään, korvaamalla hoivalla kunnon hoitoa tarvitsevissa tapuksissa. Kotisairaanhoidolla tosiaankin tarkoitetaan, muuallakin, ei akuuttitilanteen hoitoa. Eikä missään tapauksessa sairaalahoitoa tarvitsevan asiakkaan kotona istuttamiseen, oli paheneva terveydentila mikä hyvänsä. Näin meillä kuitenkin liian usein käy.</p><p>Tilannetta pahentaa uusien ja kokenemattomien hoitajien epätasainen suhde hoitotiimin puitteissa.</p><p>Usein ei osata raportoida hoidosta vastaavalle lääkärille, miten asiakkaan tilanne todellisuudessa on, vaan tyydytään hoivaamaan todellisen hoidon sijaan. Esimerkkinä asiakas, nuori, yksinasuva alle eläkeikäinen lonkkavaivainen, jonka liikkuminen hiipuu niin pahaksi, että hän ei pysty nukkumaan sängyssä lainkaan, vaan nukkuu omassa nojatuolissaan kuukaudesta toiseen. Tuloksena paha haava, joka vaatisi haavanhoitoa, ja sen päältä pois oloa, muun tulehdustilan hoidon lisäksi. Kun haava pahenee, parhaassa tapauksessa annetaan asiakkaalle vain oma vastuu valintana, selittämättä kuinka&nbsp; haava tarvitsee lepoa, ja selitetään, että teemme kaiken minkä voimme. Ainoa hengen pelastava hoito olisi tietysti sänkylepo, ravinteen saanti, mahdollistaminen ilman tupakkaa kivun hoitoon, ja ehkä kirurginen arviointikin, sinertävän värin levitessä koko pyllynalustaan.Puhumattakaan turvonneista jaloista, ja muusta kasvavasta ongelmasta, alkuperäisen tulehtuneen lonkan vaivasta, jonka ansiosta sokeritautikin on kriisitilanteessa. Siis tulehduksen aiheuttama insuliinintarve, minkä piti olla väliaikainen tilanne, vuosi on jo mennyt.</p><p>Istuminen on vaarallista, mutta asiakas ei tiedä todellisesta vaihtoehdosta. Asiakas ei ole aina tietoinen valintansa vaarasta, eikä kukaan uskalla sitä ääneen lausua. On vain vaihtoehdottumuus, hänen omasta mielestään. Kipu varmaan häviää, kun tuntokin menee lopulta, mutta kukaan ei halua pitää tilannetta akuuttina, koska kotihoidossa tilanteet ovat vain kroonisia.</p><p>Sosiaalisen hoidon korostus on poistanut, uudistuvan systeemimme puitteissa, kokeneet ja tarvittavat sairaanhoitajat: ja heidänkin valtansa on siirretty syrjään, sillä sosionomit myös johtavat kotipalveluita, kuten asumisen järjestelyjäkin.Sairaiden hoitoa sosiaalinen puoli ei tunne, mutta päätöksen teossa he ovat näissä tapauksissa päättämässä, usein hoidon tarpeen arvioinnissakin.</p><p>&nbsp;</p><p>Koko sosiaalinen uudistus perustuu terveydenhoidon rapauttamiseen, kun hoidossa ja hoivassa ei palkata oikeaa ihmistä oikeaan paikkaan. Kumpiakin tarvitaan, ja paljon, mutta systeemin on sallittu muuttavan todellista tarvetta, jotta sitten voidaan myydä palvelu, koska julkinen ei osaa! Yksityinen palvelu joutuu jo kuitenkin, toimimaan samoissa puitteissa. Annammeko tämän kaiken tapahtua, vai odotammeko sitä hetkeä, että meille itsellämme ei ole enää oikeaa ammattilaista puolesta puhujaksemme. Kuka enää haluaa toimia huonosti palkatussa, ilman autonomiaa, ja ilman työn tuloksia, melkein kirjaimellisesti, katsomassa sivusta ihmisten kärsimystä, voimattomina.</p><p>Systeemi tulee ensin, ihminen on vain pelipalikka.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terveydenhuolto on oikea nimi nyky terveydenhoidolle. Huolto viittaa sosiaaliseen huoltamiseen, ei yksilön itsenäiseen terveydenhoidon mahdolliseen valintaan.

Sosiaalinen näkökulma menee useammin kaiken muun edelle. Tämä on tulosta pitkäaikaisesta sosiaalisesta tulkinnasta, alkujaan hyvää tarkoittavasta ideasta, joka sinällään olisi hyvä, ellei sen olisi annettu rapauttaa terveydenhoitoa. Meidän pohjoismainen kuuluisa malli sosiaalidemokratian varjolla onkin nyt huono isäntä. Se ei palvele maamme terveydellisiä näkökulmia monessakaan tilanteessa jokapäiväisen toimannan keskellä. Ainakaan kotona asuvalle, iästä riippumatta.

 

Oiva esimerkki on kotisairaanhoidon mahdoton tehtävä. Sen alkuperäinen ideologia oli antaa turvattua palvelua laitospaikan sijaan, pitkäaikaisessa hoidon ja hoivan toteuttamisessa. Hoivaan se sopii, yleensä, mutta terveydenhoitoon ei. Hoitosuunnitelmia joudutaan sopeuttamaan ns. ei tarpeellisena, tai ei mahdollisena hoitona toteutuksen ollessa mahdoton kotihoidon puitteissa. Ei tarvitse ihmetellä koko tilanteen karmeutta, kun systeemi sekoittaa hoidon ja hoivan.

Kotihoidon henkilökunta on laitettu mahdottomaan tilanteeseen, liian useassa tapuksessa. Systeemin sisään rakentuu malli, jota ei muualla maailmassa edes yritetä toteuttaa. Kotisairaanhoito on aina katsottu olevan liian vaikeaa ja kallista, mutta meillä sen rajoja hälvytetään, korvaamalla hoivalla kunnon hoitoa tarvitsevissa tapuksissa. Kotisairaanhoidolla tosiaankin tarkoitetaan, muuallakin, ei akuuttitilanteen hoitoa. Eikä missään tapauksessa sairaalahoitoa tarvitsevan asiakkaan kotona istuttamiseen, oli paheneva terveydentila mikä hyvänsä. Näin meillä kuitenkin liian usein käy.

Tilannetta pahentaa uusien ja kokenemattomien hoitajien epätasainen suhde hoitotiimin puitteissa.

Usein ei osata raportoida hoidosta vastaavalle lääkärille, miten asiakkaan tilanne todellisuudessa on, vaan tyydytään hoivaamaan todellisen hoidon sijaan. Esimerkkinä asiakas, nuori, yksinasuva alle eläkeikäinen lonkkavaivainen, jonka liikkuminen hiipuu niin pahaksi, että hän ei pysty nukkumaan sängyssä lainkaan, vaan nukkuu omassa nojatuolissaan kuukaudesta toiseen. Tuloksena paha haava, joka vaatisi haavanhoitoa, ja sen päältä pois oloa, muun tulehdustilan hoidon lisäksi. Kun haava pahenee, parhaassa tapauksessa annetaan asiakkaalle vain oma vastuu valintana, selittämättä kuinka  haava tarvitsee lepoa, ja selitetään, että teemme kaiken minkä voimme. Ainoa hengen pelastava hoito olisi tietysti sänkylepo, ravinteen saanti, mahdollistaminen ilman tupakkaa kivun hoitoon, ja ehkä kirurginen arviointikin, sinertävän värin levitessä koko pyllynalustaan.Puhumattakaan turvonneista jaloista, ja muusta kasvavasta ongelmasta, alkuperäisen tulehtuneen lonkan vaivasta, jonka ansiosta sokeritautikin on kriisitilanteessa. Siis tulehduksen aiheuttama insuliinintarve, minkä piti olla väliaikainen tilanne, vuosi on jo mennyt.

Istuminen on vaarallista, mutta asiakas ei tiedä todellisesta vaihtoehdosta. Asiakas ei ole aina tietoinen valintansa vaarasta, eikä kukaan uskalla sitä ääneen lausua. On vain vaihtoehdottumuus, hänen omasta mielestään. Kipu varmaan häviää, kun tuntokin menee lopulta, mutta kukaan ei halua pitää tilannetta akuuttina, koska kotihoidossa tilanteet ovat vain kroonisia.

Sosiaalisen hoidon korostus on poistanut, uudistuvan systeemimme puitteissa, kokeneet ja tarvittavat sairaanhoitajat: ja heidänkin valtansa on siirretty syrjään, sillä sosionomit myös johtavat kotipalveluita, kuten asumisen järjestelyjäkin.Sairaiden hoitoa sosiaalinen puoli ei tunne, mutta päätöksen teossa he ovat näissä tapauksissa päättämässä, usein hoidon tarpeen arvioinnissakin.

 

Koko sosiaalinen uudistus perustuu terveydenhoidon rapauttamiseen, kun hoidossa ja hoivassa ei palkata oikeaa ihmistä oikeaan paikkaan. Kumpiakin tarvitaan, ja paljon, mutta systeemin on sallittu muuttavan todellista tarvetta, jotta sitten voidaan myydä palvelu, koska julkinen ei osaa! Yksityinen palvelu joutuu jo kuitenkin, toimimaan samoissa puitteissa. Annammeko tämän kaiken tapahtua, vai odotammeko sitä hetkeä, että meille itsellämme ei ole enää oikeaa ammattilaista puolesta puhujaksemme. Kuka enää haluaa toimia huonosti palkatussa, ilman autonomiaa, ja ilman työn tuloksia, melkein kirjaimellisesti, katsomassa sivusta ihmisten kärsimystä, voimattomina.

Systeemi tulee ensin, ihminen on vain pelipalikka.

 

 

]]>
3 http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258516-sosiaalinen-terveydenhuolto-ideologia-jonka-tulos-on-huono#comments Kotihoito Terveydenhoito Sun, 22 Jul 2018 09:26:44 +0000 tuula pakarinen-curry http://donnybird.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258516-sosiaalinen-terveydenhuolto-ideologia-jonka-tulos-on-huono
Auttoiko kansanedustajien tutustuminen kotihoitoon? http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257260-auttoiko-kansanedustajien-tutustuminen-kotihoitoon <p>Tammikuussa 2017 muun muassa kansanedustaja Jukka Kopra tutustui päivän ajan kotihoidon arkeen hoitajan työparina.&nbsp;</p><p>Työpäivä oli hänen mielestään ollut mielenkiintoinen, rankka ja ajatuksia herättävä.&nbsp;</p><p>Kopra totesi bogissaan; &quot;Päällimmäisin havaintoni on se ilo, ammattitaito ja riuska ote joka tapaamillani työn tekijöillä on. Ihailtavaa. Nämä hoitajat tekevät fyysisesti ja henkisesti rankkaa työtä positiivisella asenteella. Käsitykseni vahvistui, että hoitotyö on tärkeää ihmisten ihmisille tekemää työtä, jota ei voi korvata millään&quot;.</p><p>Tammikuussa 2017 uskalsin toivoa, josko kotihoidon tarkoituksellinen aliresurssointi helpottaisi, kun hoitajien puheita ei oteta todesta, niin edes kansanedustajien oma kokemus auttaisi vihdoinkin ymmärtämään kotihoidon hätää.</p><p>Nyt 1,5 vuotta myöhemmin ainakaan minun korviini ole kantautunut konkreettista muutosta kotihoitajien olosuhteisiin. Kutsumustyö, joka on tärkeää ihmisen ihmiselle tekemää työtä ei kuitenkaan tehdä ja kehitetä pelkillä juhlapuheilla.</p><p>Päin vastoin. Viimeksi 19.6.2018 yle uutisoi, että työntekijät ovat poikkeuksellisen huolissaan Etelä-Karjalan&nbsp; sosiaali-ja tervyspiirin kotihoidosta. Tästäkin jutusta ilmenee, etteivät työntekijät pysty tekemään työtään riittävän hyvin kiireen ja sijaisten puutteen vuoksi.</p><p>Työpaikoilla tehdään paikoin jopa häkellyttävällä intensiteetillä ensiluokkaista kotihoidon kehitystyötä asiakaslähtöisen voimavaroja ja vahvuuksia korostavan entistä laadukkaamman kotihoidon saavuttamiseksi.&nbsp;</p><p>Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista niin kauan, ennen kuin kunnat ja yksityiset palveluntuottajat ymmärtävät sen, että työntekijän ajattelun ja toimintatavan muutoksen rinnalla tarvitaan myös motivoivaa ja kannustavaa palkkausta ja riittäviä henkiulöstöresursseja.&nbsp; Se, mikä nyt maksaa, tuottaa itsensä tulevaisuudessa taloudellisena ja inhimillisenä pääomana moninkertaisesti takaisin.&nbsp;</p><p>Lähi- ja sairaanhoitajien palkkaukseen tarvitaan samanlaista kuntakohtaista intohimoa ja intensiteettiä, kuin tällä viikolla Vantaa ilmoitti nostavansa lastentarhanopettajien surkeaa palkkausta muuttorahalla höystettynä.&nbsp;</p><p>Motivoituneita ammattilaisia kyllä löytyy, jos korvaus on oikeudenmukainen ja vastaa muun muassa lähihoitajan vaativaa ja vastuullista työtä. Hyvä esimerkki on sunnuntaivuorot, johon jostain syystä löytyy aina ruuhkaksi asti työntekijöitä.&nbsp;</p><p>Tällä hetkellähän kiire ja tarkoituksellinen aliresurssointi kotihoidossa aiheuttavat hoitajille stressiä, ahdistusta ja kiristää työilmapiiriä.</p><p>Samaan aikaan korostetaan hoitajien asenteen ja ajattelun eli sopeutumisen merkitystä. Käytännössä valittamista pidetään ajan hukkaamisena, kun pitäisi vain sopeutua olemassa oleviin resursseihin. Korostetaan jokaisen työntekijän vastuuta työhyvinvoinnista ja positiivisella asenteen merkitystä.</p><p>Ei voi välttyä mielikuvalta, että päättäjät käyttävät härskisti hyväksi hoitoalan nöyryyttä ja kiltteyttä.&nbsp;</p><p>Julkisessa keskustelussa syyllistetään toistuvasti hoitajia ja ihmetellään puutteita asiakaspalvelussa. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele niitä olosuhteita, joissa esimerkiksi kotihoidon työntekijät päivästä toiseen puurtavat.<br /><br />Hoitajan ammattitaidon perustaa ovat ihmisen kohtaaminen, empatia ja inhimillisyys. Ammattitaioa on myös se, että paineen alla hoitaja pystyy asiakaslähtöiseen työskentelyyn.<br /><br />Mutta, jokainen ymmärtää, että päivästä toiseen jatkuva kiire ja stressi lisäävät riskiä virheisiin ja laiminlyönteihin. Näin ei pitäisi olla, mutta ihminen on ihminen, joka jatkuvasti loppuun ajettuna ei jaksa toimia mallikelpoisesti.&nbsp;</p><p>Maa on täynnä kotihoitoa, jonka räikeät puutteet eivät kestä asiakkaan, omaisten ja työntekijöiden käsitystä laadukkaasta ja asiakaslähtöisestä kotihoidosta.&nbsp;</p><p>Naisvaltaisen hoitoalan sopeutuminen resurssipulaan ei vie kotihoitoakaan ulos mumpikujastaainakaan niin kauan, kun äänessä ovat ne, jotka laulavat sen lauluja jonka leipää syövät rakentaen mielikuvaa, ettemme voi olosuhteille mitään, joten on mukamas vain sopeuduttava.</p><p>Ei tarvitse sopeutua, vaan totuus on saatettava asiakkaiden, omaisten, kansalaisten ja päättäjien tietoisuuteen.&nbsp;</p><p>Se on meidän arjen hoitotyötä tekevien ammattilaisten velvollisuus. Pitää ääntä niiden puolesta, jotka eivät siihen kykene.</p><p>Avata kovapäisten päättäjien silmät näkemään pienen ihmisen hätä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tammikuussa 2017 muun muassa kansanedustaja Jukka Kopra tutustui päivän ajan kotihoidon arkeen hoitajan työparina. 

Työpäivä oli hänen mielestään ollut mielenkiintoinen, rankka ja ajatuksia herättävä. 

Kopra totesi bogissaan; "Päällimmäisin havaintoni on se ilo, ammattitaito ja riuska ote joka tapaamillani työn tekijöillä on. Ihailtavaa. Nämä hoitajat tekevät fyysisesti ja henkisesti rankkaa työtä positiivisella asenteella. Käsitykseni vahvistui, että hoitotyö on tärkeää ihmisten ihmisille tekemää työtä, jota ei voi korvata millään".

Tammikuussa 2017 uskalsin toivoa, josko kotihoidon tarkoituksellinen aliresurssointi helpottaisi, kun hoitajien puheita ei oteta todesta, niin edes kansanedustajien oma kokemus auttaisi vihdoinkin ymmärtämään kotihoidon hätää.

Nyt 1,5 vuotta myöhemmin ainakaan minun korviini ole kantautunut konkreettista muutosta kotihoitajien olosuhteisiin. Kutsumustyö, joka on tärkeää ihmisen ihmiselle tekemää työtä ei kuitenkaan tehdä ja kehitetä pelkillä juhlapuheilla.

Päin vastoin. Viimeksi 19.6.2018 yle uutisoi, että työntekijät ovat poikkeuksellisen huolissaan Etelä-Karjalan  sosiaali-ja tervyspiirin kotihoidosta. Tästäkin jutusta ilmenee, etteivät työntekijät pysty tekemään työtään riittävän hyvin kiireen ja sijaisten puutteen vuoksi.

Työpaikoilla tehdään paikoin jopa häkellyttävällä intensiteetillä ensiluokkaista kotihoidon kehitystyötä asiakaslähtöisen voimavaroja ja vahvuuksia korostavan entistä laadukkaamman kotihoidon saavuttamiseksi. 

Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista niin kauan, ennen kuin kunnat ja yksityiset palveluntuottajat ymmärtävät sen, että työntekijän ajattelun ja toimintatavan muutoksen rinnalla tarvitaan myös motivoivaa ja kannustavaa palkkausta ja riittäviä henkiulöstöresursseja.  Se, mikä nyt maksaa, tuottaa itsensä tulevaisuudessa taloudellisena ja inhimillisenä pääomana moninkertaisesti takaisin. 

Lähi- ja sairaanhoitajien palkkaukseen tarvitaan samanlaista kuntakohtaista intohimoa ja intensiteettiä, kuin tällä viikolla Vantaa ilmoitti nostavansa lastentarhanopettajien surkeaa palkkausta muuttorahalla höystettynä. 

Motivoituneita ammattilaisia kyllä löytyy, jos korvaus on oikeudenmukainen ja vastaa muun muassa lähihoitajan vaativaa ja vastuullista työtä. Hyvä esimerkki on sunnuntaivuorot, johon jostain syystä löytyy aina ruuhkaksi asti työntekijöitä. 

Tällä hetkellähän kiire ja tarkoituksellinen aliresurssointi kotihoidossa aiheuttavat hoitajille stressiä, ahdistusta ja kiristää työilmapiiriä.

Samaan aikaan korostetaan hoitajien asenteen ja ajattelun eli sopeutumisen merkitystä. Käytännössä valittamista pidetään ajan hukkaamisena, kun pitäisi vain sopeutua olemassa oleviin resursseihin. Korostetaan jokaisen työntekijän vastuuta työhyvinvoinnista ja positiivisella asenteen merkitystä.

Ei voi välttyä mielikuvalta, että päättäjät käyttävät härskisti hyväksi hoitoalan nöyryyttä ja kiltteyttä. 

Julkisessa keskustelussa syyllistetään toistuvasti hoitajia ja ihmetellään puutteita asiakaspalvelussa. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele niitä olosuhteita, joissa esimerkiksi kotihoidon työntekijät päivästä toiseen puurtavat.

Hoitajan ammattitaidon perustaa ovat ihmisen kohtaaminen, empatia ja inhimillisyys. Ammattitaioa on myös se, että paineen alla hoitaja pystyy asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Mutta, jokainen ymmärtää, että päivästä toiseen jatkuva kiire ja stressi lisäävät riskiä virheisiin ja laiminlyönteihin. Näin ei pitäisi olla, mutta ihminen on ihminen, joka jatkuvasti loppuun ajettuna ei jaksa toimia mallikelpoisesti. 

Maa on täynnä kotihoitoa, jonka räikeät puutteet eivät kestä asiakkaan, omaisten ja työntekijöiden käsitystä laadukkaasta ja asiakaslähtöisestä kotihoidosta. 

Naisvaltaisen hoitoalan sopeutuminen resurssipulaan ei vie kotihoitoakaan ulos mumpikujastaainakaan niin kauan, kun äänessä ovat ne, jotka laulavat sen lauluja jonka leipää syövät rakentaen mielikuvaa, ettemme voi olosuhteille mitään, joten on mukamas vain sopeuduttava.

Ei tarvitse sopeutua, vaan totuus on saatettava asiakkaiden, omaisten, kansalaisten ja päättäjien tietoisuuteen. 

Se on meidän arjen hoitotyötä tekevien ammattilaisten velvollisuus. Pitää ääntä niiden puolesta, jotka eivät siihen kykene.

Avata kovapäisten päättäjien silmät näkemään pienen ihmisen hätä. 

 

]]>
5 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257260-auttoiko-kansanedustajien-tutustuminen-kotihoitoon#comments Kotimaa Hoitotyö Kotihoito Lähihoitaja Sairaanhoitaja Thu, 21 Jun 2018 19:19:18 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257260-auttoiko-kansanedustajien-tutustuminen-kotihoitoon
Tutkimuksia joka lähtöön http://hietanenkaija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256283-tutkimuksia-joka-lahtoon <p>Psykologiliitto on julkaissut oman vastineensa viime Palkansaajien viikolla julkaistuun tutkimukseen varhaiskasvatuksen väitetystä paremmuudesta kotihoitoon nähden.&nbsp; Psykologiliiton puheenjohtajan mielestä tutkimus oli tarkoituksenhakuinen.&nbsp; Annarilla Ahtola muistuttaa, että kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus, koska sitä ei ole julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Lasten taito- tai kehitystasoa ei oltu mitattu alussa, ja on mahdotonta tietää, missä vaiheessa mahdolliset erot ovat syntyneet.&nbsp; Tilastollinen merkittävyys ei ole myöskään sama kuin merkittävyys tosielämässä ja arjessa.</p> <p>Samaa mieltä on Hämeenlinnan perheneuvolan johtava psykologi Sirpa Seppänen.&nbsp; Tutkimuksessa ei ole huomioitu tärkeitä taustamuuttujia, kuten vanhempien koulutustasoa,&nbsp; psyykkistä hyvinvointia tai sosiaalista tilannetta. Ketkä ovat kotihoidontuen saajia? &#39;</p> <p>Ahtolan mielestä kun koko tutkimuksen mittarina on käytetty kuntalisää ja sen muutosta, se ei edes mittaa kotihoidon tai varhaiskasvatuksen suhdetta. On vielä mietittävä, mitä neuvoloiden Lene-tutkimus oikein mittaa, kun eroja kouluiässä ei kuitenkaan ole. Harjaannuksen erot on eri asia kuin kehityksen erot.</p> <p>Seppänen muistuttaa että Lene-seula mittaa vain tiettyjä osa-alueita, eikä esimerkiksi mittaa lainkaan sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehittymistä.&nbsp; Lapsen kehitys on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä kognitiivinen suoriutuminen.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Kansainvälisessä tutkimuksessa varhaisen päivähoidon hyödyistä ei ole mitään selvää näyttöä, tai tiedot ovat kekeneräisiä, ristiriitaisia ja puutteellisia.&nbsp; &nbsp;-Yksittäisen tutkimustuloksen perusteella ei voi koskaan tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sanoo Seppänen. &quot;Palkansaajien Tutkimuslaitoksella ja Valtion taloudellisella tutkimuslaitoksella saattaa olla intressiä rakentaa tutkimusasetelmaa ja tulkita tuloksia niin, että se tukee naisten työssäkäyntiä&quot;, hän sanoo. Ja Ahtola jatkaa: &quot; Ikävä kyllä näyttää siltä, että päivähoitoon liittyvät tutkimukset ja etenkin UUTISOINTI niistä ovat jo jonkin aikaa olleet osin varsin tarkoitushakuisia ja niillä halutaan ilmeisesti nostaa äitien työllisyysastetta.&quot;</p> <p>Ei siis kannata uskoa kaikkea mitä lukee, tai kaikkea, mitä tutkimuksessa sanotaan! Tutkimuksia on joka lähtöön, kannattaa katsoa kuka sen on teettänyt!&nbsp; Niillä voi todistella mitä haluaa. Tästä tutkimuksesta myös puhuttiin päiväkausia, mutta psykologien vastine suorastaan lakaistiin maton alle.&nbsp; Ehkä valtamedia onkin valemedia, nykyisin. Mielipiteenmuokkaus johonkin suuntaan on tärkeämpää kuin informaation välitys. Mikä se median tehtävä nyt olikaan?&nbsp;</p> <p><a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806012200983081_u0.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806012200983081_u0.shtml">https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806012200983081_u0.shtml</a></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Psykologiliitto on julkaissut oman vastineensa viime Palkansaajien viikolla julkaistuun tutkimukseen varhaiskasvatuksen väitetystä paremmuudesta kotihoitoon nähden.  Psykologiliiton puheenjohtajan mielestä tutkimus oli tarkoituksenhakuinen.  Annarilla Ahtola muistuttaa, että kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus, koska sitä ei ole julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Lasten taito- tai kehitystasoa ei oltu mitattu alussa, ja on mahdotonta tietää, missä vaiheessa mahdolliset erot ovat syntyneet.  Tilastollinen merkittävyys ei ole myöskään sama kuin merkittävyys tosielämässä ja arjessa.

Samaa mieltä on Hämeenlinnan perheneuvolan johtava psykologi Sirpa Seppänen.  Tutkimuksessa ei ole huomioitu tärkeitä taustamuuttujia, kuten vanhempien koulutustasoa,  psyykkistä hyvinvointia tai sosiaalista tilannetta. Ketkä ovat kotihoidontuen saajia? '

Ahtolan mielestä kun koko tutkimuksen mittarina on käytetty kuntalisää ja sen muutosta, se ei edes mittaa kotihoidon tai varhaiskasvatuksen suhdetta. On vielä mietittävä, mitä neuvoloiden Lene-tutkimus oikein mittaa, kun eroja kouluiässä ei kuitenkaan ole. Harjaannuksen erot on eri asia kuin kehityksen erot.

Seppänen muistuttaa että Lene-seula mittaa vain tiettyjä osa-alueita, eikä esimerkiksi mittaa lainkaan sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehittymistä.  Lapsen kehitys on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä kognitiivinen suoriutuminen.  

Kansainvälisessä tutkimuksessa varhaisen päivähoidon hyödyistä ei ole mitään selvää näyttöä, tai tiedot ovat kekeneräisiä, ristiriitaisia ja puutteellisia.   -Yksittäisen tutkimustuloksen perusteella ei voi koskaan tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sanoo Seppänen. "Palkansaajien Tutkimuslaitoksella ja Valtion taloudellisella tutkimuslaitoksella saattaa olla intressiä rakentaa tutkimusasetelmaa ja tulkita tuloksia niin, että se tukee naisten työssäkäyntiä", hän sanoo. Ja Ahtola jatkaa: " Ikävä kyllä näyttää siltä, että päivähoitoon liittyvät tutkimukset ja etenkin UUTISOINTI niistä ovat jo jonkin aikaa olleet osin varsin tarkoitushakuisia ja niillä halutaan ilmeisesti nostaa äitien työllisyysastetta."

Ei siis kannata uskoa kaikkea mitä lukee, tai kaikkea, mitä tutkimuksessa sanotaan! Tutkimuksia on joka lähtöön, kannattaa katsoa kuka sen on teettänyt!  Niillä voi todistella mitä haluaa. Tästä tutkimuksesta myös puhuttiin päiväkausia, mutta psykologien vastine suorastaan lakaistiin maton alle.  Ehkä valtamedia onkin valemedia, nykyisin. Mielipiteenmuokkaus johonkin suuntaan on tärkeämpää kuin informaation välitys. Mikä se median tehtävä nyt olikaan? 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806012200983081_u0.shtml

 

]]>
9 http://hietanenkaija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256283-tutkimuksia-joka-lahtoon#comments Kodinhoidontuki Kotihoito Lasten eri valmiudet Lasten varhaiskasvatustutkimus Varhaiskasvatus Sun, 03 Jun 2018 00:11:20 +0000 Kaija Hietanen http://hietanenkaija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256283-tutkimuksia-joka-lahtoon
Kirje Helsingin kotihoidosta http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255261-kirje-helsingin-kotihoidosta <p>Sain sähköpostiini Helsingin kotihoidon työntekijöiden avunhuudon. Heidän luvallaan julkaisen alla koko kirjeen, mutta olen poistanut kirjelmästä tiedon mistä päin Helsinkiä huoli tulee sillä se koskettaa koko kaupunkia.</p><p>Mitä ihmettä Helsingissä tapahtuu? Kirjoituspöydän takaa ja esittelykalvoilla kaikki näyttää olevan hyvin, mutta sitten totuus kentällä on tämä? Miten voi olla mahdollista, että Helsinki ei kykene parempaan vanhustenhoidossa? Kun samaan aikaa liehutaan pitkin maailmaa kehuskelemassa ja mainostamassa Helsinkiä, maalataan linnunpönttöjä, rakennetaan pyöriä ja huolletaan niitä veronmaksajien rahoilla? Pitäisikö kuitenkin palata kunnan ydintehtäviin eli palveluiden järjestämiseen etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja niille joista yhteiskunnan tulisi pitää huolta?</p><p>Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti 25.4 ryhmäaloitteen, jossa vaaditaan vanhustenhoidon selvitystä, mieluiten riippumatonta. Nyt toivon todella, että myös muut puolueet tulevat näihin talkoisiin mukaan, jotta kaupunkimme kunniajäsenille taataan inhimillinen ja turvallinen vanhuus sekä vanhustenhuollon työntekijöillemme sellaiset työolot, joissa on hyvä työskennellä.</p><p>Nyt tilanne on nolo, hävettävä ja vähintäänkin pöyristyttävä ja poliitikkojen on kannettava vastuu, jotta vanhustenhoito nostetaan sille kuuluvalle tasolle ja arvostukselle. Kuka on mukana? Kuka kantaa vastuun? &nbsp;Voiko olla mitään tämän kiireisempää hoidettavaa kaupungissamme?</p><p>&nbsp;</p><p><em>KOTIHOIDON HUOLI ASIAKKAIDEN LAADUKKAASTA JA TURVALLISESTA HOIDOSTA HELSINGIN KOTIHOIDOSSA</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Sosiaalihuolto- sekä vanhuspalvelulain tarkoitus on tukea ja mahdollistaa ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Lain puitteissa ikääntyneillä on siis oikeus saada laadukasta ja yksilöllisten tarpeiden mukaista hoitoa. </em></p><p><em>Nämä lain edellyttämät palvelut ja hoito, eivät mielestämme toteudu tällä hetkellä Helsingin kaupungin kotihoidossa. Tästä meillä hoitajilla on suuri huoli.</em></p><p><em>Kotihoidon työkuorman kasvu ja kiire ovat johtaneet siihen, että hoitovirheet ovat lähes päivittäisiä(unohtuneita kauppalistoja, teillä lojuvia asiakaslistoja, antamatta jääneitä lääkkeitä etc). Jopa asiakasturvallisuus on vaarantunut kiireessä ja mikä ikävintä, on saattanut johtaa kotihoidon asiakkaan kuolemantapaukseen.</em></p><p><em>Kotihoidon työlistat laaditaan minuuttiaikataululla, käyntejä suunnitellaan päällekkäin, eikä huomioida hoitajien siirtymisiä asiakkaalta toiselle tai muita ennalta odottamattomia, akuutteja tilanteita asiakkaan kotona(sairaalaan lähetys, asiakkaan yt-lasku tai muut sosiaaliset ongelmatilanteet). Vakituisia hoitajia työllistävät myös vastuuasiakkaiden hoitosuunnitelmien teko ja päivitys, asiakkaiden toimintakykymittareiden, muistitutkimusten yms. teko. Sairaanhoitajilla lisäksi lääkärin konsultaatiot ja kotikäynnit, Marevan määritykset, lääkehoitonäyttöjen vastaanotot, erilaisten lausuntojen kirjoitukset ja SAP yms. moniammatilliset yhteistyökokoukset ja kotikäynnit. Millä ajalla nämä kaikki työt asiakaskäyntien lisäksi tehdään?</em></p><p><em>Ylitöitä ja tuplavuoroja tehdään paljon, ruokataukoja ei ehditä pitää, hoitajat uupuvat työtaakan alle, jäävät sairaslomille ja yhä useampi irtisanoutuu kokonaan. Hoitajat haluavat tehdä laadukasta hoitotyötä, joka ei kuitenkaan nykytilanteessa ole mahdollista. Sijaisia ja keikkalaisia on paljon, mikä osaltaan heikentää asiakasturvallisuutta. Toisaalta ammattitaitoisia ja motivoituneita sijaisia on yhä vaikeampi saada. Äkillisiä sairaslomia tulee lähes päivittäin, sijaisia ei saada ja työt joudutaan jakamaan paikalla olevien hoitajien kesken. Työmäärä saattaa tuplaantua tai jopa triplaantua ja hoitajat juoksevat kieli vyön alla kelloa vilkuillen, jolloin asiakkaiden palvelu-ja hoitosuunnitelmat eivät toteudu. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että välitön työaika asiakkaan luona jää suunniteltua lyhyemmäksi kiireestä johtuen. Johdolle tämä kiire ei tunnu välittyvän tilastoista, jotka eivät näytä koko totuutta. Tilastot eivät kerro, miksi asiakkaiden käyntiajat jäävät suunniteltua lyhyemmiksi. Onko tämä vanhuspalvelulain edellyttämää laadukasta hoitoa?</em></p><p><em>Yhä huonokuntoisempia ja monisairaita vanhuksia sekä moniongelmaisia asiakkaita hoidetaan kotona liian pitkään, koska laitospaikkoja ei ole tarjota. Kotihoidon keinoin ei useinkaan pystytä vastaamaan asiakkaiden laaja-alaisiin tarpeisiin. </em></p><p><em>Kotihoitoa ei ole kehitetty eikä henkilöstöä mitoitettu vastaamaan yhä kasvavaan kotihoidon asiakaskuntaan. Kotihoitoa kehittävät tahot, jotka eivät tunne käytännön työtä ja kehitystyötä tehdään kustannussäästöt edellä, joka ei todellakaan ratkaise ongelmia. Hoitajien vaikutusmahdollisuudet oman työn suunnitteluun ja kehittämiseen ovat heikentyneet, samalla kun työnantajan kontrolli ja vaatimukset ovat kasvaneet. Asiakkaiden ja omaisten huoli ja tyytymättömyys ovat lisääntyneet ja he purkavat väsymystään, turhautumistaan ja hätäänsä hoitajille. Hoitajat tekevät haitta- ja vaarailmoituksia toinen toisensa perään, lähettävät sen mm. esimiehelle, esimiehen esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle, liiton edustajalle, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Me olemme jo tarpeeksi odottaneet! Pelkällä kiitoksella ei kohenneta asiakkaan saaman hoidon laatua tai kehitetä kotihoidon työtä. Tarvitaan järeitä, konkreettisia toimenpiteitä ja ehdottomasti henkilökuntaa lisää huolehtimaan nopeasti ikääntyvän väestön kasvaviin hoivatarpeisiin! Työnantajalla on viime kädessä velvollisuus ja vastuu taata, että kotihoidon asiakkaat saavat hyvää ja laadukasta kotihoitoa sekä tukea kotihoidon henkilökuntaa työssä jaksamisessa.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Helsingissä 23.4.2018</em></p><p><em>kotihoidon henkilökunta</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain sähköpostiini Helsingin kotihoidon työntekijöiden avunhuudon. Heidän luvallaan julkaisen alla koko kirjeen, mutta olen poistanut kirjelmästä tiedon mistä päin Helsinkiä huoli tulee sillä se koskettaa koko kaupunkia.

Mitä ihmettä Helsingissä tapahtuu? Kirjoituspöydän takaa ja esittelykalvoilla kaikki näyttää olevan hyvin, mutta sitten totuus kentällä on tämä? Miten voi olla mahdollista, että Helsinki ei kykene parempaan vanhustenhoidossa? Kun samaan aikaa liehutaan pitkin maailmaa kehuskelemassa ja mainostamassa Helsinkiä, maalataan linnunpönttöjä, rakennetaan pyöriä ja huolletaan niitä veronmaksajien rahoilla? Pitäisikö kuitenkin palata kunnan ydintehtäviin eli palveluiden järjestämiseen etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja niille joista yhteiskunnan tulisi pitää huolta?

Helsingin Perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti 25.4 ryhmäaloitteen, jossa vaaditaan vanhustenhoidon selvitystä, mieluiten riippumatonta. Nyt toivon todella, että myös muut puolueet tulevat näihin talkoisiin mukaan, jotta kaupunkimme kunniajäsenille taataan inhimillinen ja turvallinen vanhuus sekä vanhustenhuollon työntekijöillemme sellaiset työolot, joissa on hyvä työskennellä.

Nyt tilanne on nolo, hävettävä ja vähintäänkin pöyristyttävä ja poliitikkojen on kannettava vastuu, jotta vanhustenhoito nostetaan sille kuuluvalle tasolle ja arvostukselle. Kuka on mukana? Kuka kantaa vastuun?  Voiko olla mitään tämän kiireisempää hoidettavaa kaupungissamme?

 

KOTIHOIDON HUOLI ASIAKKAIDEN LAADUKKAASTA JA TURVALLISESTA HOIDOSTA HELSINGIN KOTIHOIDOSSA

 

Sosiaalihuolto- sekä vanhuspalvelulain tarkoitus on tukea ja mahdollistaa ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Lain puitteissa ikääntyneillä on siis oikeus saada laadukasta ja yksilöllisten tarpeiden mukaista hoitoa.

Nämä lain edellyttämät palvelut ja hoito, eivät mielestämme toteudu tällä hetkellä Helsingin kaupungin kotihoidossa. Tästä meillä hoitajilla on suuri huoli.

Kotihoidon työkuorman kasvu ja kiire ovat johtaneet siihen, että hoitovirheet ovat lähes päivittäisiä(unohtuneita kauppalistoja, teillä lojuvia asiakaslistoja, antamatta jääneitä lääkkeitä etc). Jopa asiakasturvallisuus on vaarantunut kiireessä ja mikä ikävintä, on saattanut johtaa kotihoidon asiakkaan kuolemantapaukseen.

Kotihoidon työlistat laaditaan minuuttiaikataululla, käyntejä suunnitellaan päällekkäin, eikä huomioida hoitajien siirtymisiä asiakkaalta toiselle tai muita ennalta odottamattomia, akuutteja tilanteita asiakkaan kotona(sairaalaan lähetys, asiakkaan yt-lasku tai muut sosiaaliset ongelmatilanteet). Vakituisia hoitajia työllistävät myös vastuuasiakkaiden hoitosuunnitelmien teko ja päivitys, asiakkaiden toimintakykymittareiden, muistitutkimusten yms. teko. Sairaanhoitajilla lisäksi lääkärin konsultaatiot ja kotikäynnit, Marevan määritykset, lääkehoitonäyttöjen vastaanotot, erilaisten lausuntojen kirjoitukset ja SAP yms. moniammatilliset yhteistyökokoukset ja kotikäynnit. Millä ajalla nämä kaikki työt asiakaskäyntien lisäksi tehdään?

Ylitöitä ja tuplavuoroja tehdään paljon, ruokataukoja ei ehditä pitää, hoitajat uupuvat työtaakan alle, jäävät sairaslomille ja yhä useampi irtisanoutuu kokonaan. Hoitajat haluavat tehdä laadukasta hoitotyötä, joka ei kuitenkaan nykytilanteessa ole mahdollista. Sijaisia ja keikkalaisia on paljon, mikä osaltaan heikentää asiakasturvallisuutta. Toisaalta ammattitaitoisia ja motivoituneita sijaisia on yhä vaikeampi saada. Äkillisiä sairaslomia tulee lähes päivittäin, sijaisia ei saada ja työt joudutaan jakamaan paikalla olevien hoitajien kesken. Työmäärä saattaa tuplaantua tai jopa triplaantua ja hoitajat juoksevat kieli vyön alla kelloa vilkuillen, jolloin asiakkaiden palvelu-ja hoitosuunnitelmat eivät toteudu. Tämä luonnollisesti johtaa siihen, että välitön työaika asiakkaan luona jää suunniteltua lyhyemmäksi kiireestä johtuen. Johdolle tämä kiire ei tunnu välittyvän tilastoista, jotka eivät näytä koko totuutta. Tilastot eivät kerro, miksi asiakkaiden käyntiajat jäävät suunniteltua lyhyemmiksi. Onko tämä vanhuspalvelulain edellyttämää laadukasta hoitoa?

Yhä huonokuntoisempia ja monisairaita vanhuksia sekä moniongelmaisia asiakkaita hoidetaan kotona liian pitkään, koska laitospaikkoja ei ole tarjota. Kotihoidon keinoin ei useinkaan pystytä vastaamaan asiakkaiden laaja-alaisiin tarpeisiin.

Kotihoitoa ei ole kehitetty eikä henkilöstöä mitoitettu vastaamaan yhä kasvavaan kotihoidon asiakaskuntaan. Kotihoitoa kehittävät tahot, jotka eivät tunne käytännön työtä ja kehitystyötä tehdään kustannussäästöt edellä, joka ei todellakaan ratkaise ongelmia. Hoitajien vaikutusmahdollisuudet oman työn suunnitteluun ja kehittämiseen ovat heikentyneet, samalla kun työnantajan kontrolli ja vaatimukset ovat kasvaneet. Asiakkaiden ja omaisten huoli ja tyytymättömyys ovat lisääntyneet ja he purkavat väsymystään, turhautumistaan ja hätäänsä hoitajille. Hoitajat tekevät haitta- ja vaarailmoituksia toinen toisensa perään, lähettävät sen mm. esimiehelle, esimiehen esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle, liiton edustajalle, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Me olemme jo tarpeeksi odottaneet! Pelkällä kiitoksella ei kohenneta asiakkaan saaman hoidon laatua tai kehitetä kotihoidon työtä. Tarvitaan järeitä, konkreettisia toimenpiteitä ja ehdottomasti henkilökuntaa lisää huolehtimaan nopeasti ikääntyvän väestön kasvaviin hoivatarpeisiin! Työnantajalla on viime kädessä velvollisuus ja vastuu taata, että kotihoidon asiakkaat saavat hyvää ja laadukasta kotihoitoa sekä tukea kotihoidon henkilökuntaa työssä jaksamisessa.

 

Helsingissä 23.4.2018

kotihoidon henkilökunta

]]>
4 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255261-kirje-helsingin-kotihoidosta#comments Helsinki Kotihoito vanhustenhoito Mon, 14 May 2018 03:39:32 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255261-kirje-helsingin-kotihoidosta
Perhehoidosta vaihtoehto vanhuspalveluihin http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254722-perhehoidosta-vaihtoehto-vanhuspalveluihin Vanhusten kotihoidon tilannetta ruodittiin kovin sanoin A-talkissa torstaina 26.4. Kritiikki kohdistui Espoon kaupungin tarjoamiin palveluihin, mutta ikäihmisten kotihoidon kriittinen tilanne on laajemminkin tiedossa. Ministeri Saarikko moitti ohjelmassa kuntia siitä, että ne eivät ole siirtäneet laitoshoidon purkamisesta vapautuvia resursseja suoraan kotihoitoon. Nämä kuntien säästötoimenpiteet näkyvät kotihoidon laadussa: hoitajat vaihtuvat tiheään, kiire on kova, eikä tieto kulje. Tämä aiheuttaa ikäihmisissä paljon turvattomuutta. Lisäksi omaiset joutuvat turhan lujille taistelussaan inhimillisten palvelujen puolesta. Suuri huolenaihe on se, että pienet ikäluokat eivät jatkossa kykene kustantamaan yhä kasvavan vanhusväestön palveluja. Vastauksena tähän hallitus lähti nelisen vuotta sitten osana rakennepoliittista ohjelmaansa purkamaan laitoshoitoa ja siirtämään palveluja yhä enemmän ikäihmisten omiin koteihin. Nyt tämän rakennemuutoksen hedelmät alkavat näkyä. Eivätkä ne ole kovin hyviä. Ikäihmisten hoidossa on vakavia puutteita ja turvattomuus ja yksinäisyys on lisääntynyt. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne, joilla ei ole omaisia. Paitsi, että nykyiset palvelut on saatava toimiviksi ja ihnhimillisiksi, on lisäksi löydyttävä aivan uudenlaisia ratkaisumalleja. Ikäihmisten asumispalveluihin tarvitaan monimuotoisuutta. Vanhusten perhehoidossa asuu tällä hetkellä vain 200 ikäihmistä koko Suomessa. Tähän käyttämättömään potentiaaliin kuntien olisi nyt syytä tarttua. Perhehoidossa vanhus muuttaa perhehoitajan kotiin, josta tulee myös hänen kotinsa. Yhden perhehoitajan vastuulla voi olla maksimissaan neljä ikäihmistä ja hän saa työstään kohtuullisen korvauksen. Perhehoito on kunnille edullinen vaihtoehto. Ikäihmisille perhehoito tuo ympärivuorokautista huolenpitoa, turvaa, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Perhehoitaja voi tehdä työtään ilman jatkuvaa kiirettä omia vahvuuksiaan hyödyntäen ja persoonallisella otteella. Samoin kuin lasten perhehoidossa, myös ikäihmisten perhehoidossa sijoitettavan ikäihmisen kiinnostuksen kohteet ja elämän arvot otetaan huomioon "sijoituksessa". Perhehoidosta hyötyvät kaikki. Lastensuojelutyöstä tuttu SOS -Lapsikylätoiminnan malli, jossa useita perhehoitajia asuu samalla alueella, on erittäin kannatettava ajatus myös ikäihmisten kohdalla. Näin ikäihmisten oma sosiaalinen verkosto voi olla laajempi ja perhehoitajat voivat kokea ammatillista yhteyttä ja saada vertaistukea. Toivon, että kunnissa ja kaupungeissa tartuttaisiin perhehoidon tarjoamiin mahdollisuuksiin.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2 http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254722-perhehoidosta-vaihtoehto-vanhuspalveluihin#comments Asumispalvelut Ikäihmiset Kotihoito Perhehoito vanhustenhoito Tue, 01 May 2018 21:32:15 +0000 Piia Nurmela http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254722-perhehoidosta-vaihtoehto-vanhuspalveluihin Hajauttamalla helpotusta vanhuspalveluihin? http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254550-hajauttamalla-helpotusta-vanhuspalveluihin <p><strong>Kuluvalla viikolla on Suomessa kohistu pääkaupunkiseudun kotihoidon tilasta, kun kotiutettu vanhus oli löytynyt kotoaan kuolleena. Kuolemasta oli kulunut viikkoja. Syynä on ilmeisesti ollut järjestelmän tietokatko. A-studiossakin asiasta puhuttiin, mutta mielestäni yksinkertainen ratkaisu jäi vähälle huomiolle.</strong></p><p>Tämä tapaushan ei ole ensimmäinen laatuaan, vaan muumioituneita ruumiita on löytynyt kaupunkikeskuksissa kotoaan ennenkin. A-studion keskustelussa nousi kuitenkin esille kotihoidon yleinen tilanne, jossa vanhusten koetaan jäävän heitteille, ja ei ainoastaan koeta, vaan näin todella on. Ohjelmassa vieraillut omainen kertoi myös isänsä kotihoitajina toimineen parhaillaan kymmeniä eri ihmisiä muutaman kuukauden aikana. On selvää, että kotihoidon tavoite, eli laadukas hoito ja turvallinen elämä kotona ei näin voi toteutua.</p><p>Ohjelmassa oli vieraana myös muistaakseni Espoon (vai Vantaan, täältä pohjoisesta katsoen olette yhtä Helsinkiä kaikki näin leikillisesti sanoen) perusturvajohtaja, kansanedustaja Arja Juvonen (ps) sekä peruspalveluministeri Annika Saarikko (keskusta). Luonnollisesti ministeri ja perusturvajohtaja olivat ohjelmassa puolustuskannalla. Ministerin kritisointi on aiheellista sen vuoksi, että valtion toiminhan on kuntien ruuvia kiristetty jatkuvasti. Mutta perusturvajohtaja saa minulta hieman ymmärrystä.</p><p><strong>Suurella järjestelmällä on suuren järjestelmän heikkoudet</strong></p><p>Olen itse Kittilän sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Meillä kotihoitoon on satsattu paljon, kuten muuallakin. Meillä asiakasmäärä on tietysti paljon pienempi kuin pääkaupunkiseudulla, vaikka vanhusten suhteellinen määrä on suurempi. On joka tapauksessa niin, että suuressa järjestelmässä yksi asiakas on paljon pienempi kuin pienessä järjestelmässä. Ja se on organisaation, ei sen johdon luonne. Kun asiakkaita on tuhatpäin ja pelkkiä kotihoitajia yhtä paljon kuin Kittilän kunnalla työntekijöitä yhteensä, kasvaa aivan selkeästi riski asiakkaan hukkumiselle järjestelmään. Aivan varmasti sosiaali- ja terveyspuolen johtavan virkamiehet ovat henkisesti valmistautuneet näihin tapauksiin. Mikäli he ottaisivat jotenkin henkilökohtaisesti nyt tapahtuneen kaltaiset tapaukset, olisivat he pian oman järjestelmänsä mielenterveyspalvelujen asiakkaina.</p><p>Hoitajien vaihtuvuus selittynee sillä, että vakituinen hoitaja sairastelee, ja häntä sitten paikataan hoitajilla, jotka ovat ns. vakituisia tuuraajia yhdestä poolista. Tämä on vain arvio, mutta kuvittelemani tilanne on todennäköinen monissa suurissa kunnissa. Kun hoitaja ei ole juuri koskaan sama, ei tieto kulje. Sijaistajan hommasta vaikean tekee se, että asiakaskäyntejä on samalle päivälle useita, ja käynnit lyhyitä. Tämä on raskasta paitsi hoitajille, jotka joutuvat jättämään kotiinsa vanhuksen joka usein haluaisi seuraa, myös tietysti itse asiakkaille, siis vanhuksille.</p><p><strong>Pienillä paikkakunnilla on paremmat olosuhteet</strong></p><p>Silmiinpistävää on, että uutiset heitteille jääneistä vanhuksista kantautuvat useimmiten suurista keskuksista, vaikka pienten kuntien ikärakenne on vanhempi. Heitän lonkalta, että maaseudulla ja pienissä keskuksissa ihminen ei huku massaan. Naapurit tuntevat toisensa ja ilmoittavat herkemmin, jos ei tutulla pihalla näy liikettä. Jotkut pitävät tätä maaseudun yhteisöllisyyttä &rdquo;kyttäämisenä&rdquo;, mutta lähimmäisestä välittämistä se on.</p><p>Samoin itse vanhuspalvelujärjestelmä hyötyy pienuudestaan. Syrjäseuduilla kotihoitaja saattaa olla samasta kylästä, tai ainakin läheltä. Samoin kotihoitaja tuntee paremmin esimiehensä, ehkä jopa perusturvajohtajan. Tuuraajat tuntevat tuurattavat, ja tieto asiakkaiden tarpeista kulkee paremmin. Myös kunnan vanhuspalvelujen harjoittama palvelutarpeen arviointi onnistuu paremmin, kun seulottavia ei ole tuhatkaupalla. Kotiutettavia on kourallinen, jolloin ei hukkumisen vaara ole yhtä suuri.</p><p>Samoja ongelmia pienten kuntien kotihoidolla tietysti on. Resurssien kanssa taistelua kasvavien asiakasmäärien ja valtion harjoittaman politiikan vuoksi. Tavoitteena on lähes kaikkialla kotiin hoitamisen lisääminen laitoshoidon sijaan. Kokonaan ei voida laitoshoitoa lakkauttaa. Kittilässä on saatu jopa moitteita siitä, että meillä palvelut ovat liian kattavat, ja palveluasumisen piirissä liian suuri osa vanhuksista. Mutta se on seurausta siitä, että olemme halunneet panostaa vanhuspalveluihin ja meillä on siihen varaa. SOTE-uudistus toteutuessaan tulee Kittilän palveluja heikentämään. Me pärjäämme paremmin itse.</p><p><strong>Kuinka kaupunkien tilannetta helpotettaisiin?</strong></p><p>Perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvonen arvosteli tietysti opposition edustajana kovasti kotihoidon tilannetta ja vaati toimenpiteitä. Kun toimenpidevalikoimaa sitten kysyttiin, jouduin vähän pettymään. Ratkaisuna oli resurssien lisääminen. En usko, että suurissa keskuksissa ongelmat ratkeavat kaatamalla rahaa niiden päälle. Loppumattomat resurssit tietysti helpottaisivat ongelmia, mutta jossain vaiheessa alkaa lisäresursseista saatava suhteellinen hyöty laskea. Muita keinoja olisi keksittävä, ja uskon pienuuden ekonomian olevan ainakin osa ratkaisua.</p><p>Olisiko suurissa kaupungeissa aihetta kerrassaan hajauttaa vanhuspalvelut? Kotihoidossahan käytössä ovat olleet alueellisen tiimit jo kauan, mutta olisiko syytä harkita koko sosiaali- ja terveyspalvelujen hajauttamista niiden keskittämisen sijaan? Hallinnon menoja se tulee lisäämään, mutta hallinnollisesta kriisistähän nyt on kysymys. Lopultahan kaikessa politiikassa on kyse vähiten huonon vaihtoehdon etsimisestä, ja siinä tuppaavat erimielisyydet tulemaan näkyville.</p><p>Toinen vaihtoehto olisi pienten kuntien hyödyntäminen vanhuspalveluissa. Suurten kaupunkien tulisi harkita vanhuspalvelujen ostamista pieniltä maalaiskunnilta. Asia tulisi hoitaa esimerkiksi tuetun palveluasumisen, eli käytännössä vuokra-asunto pienessä kunnassa ja siihen tarjottava kevyt hoito, puitteissa ja pienten kuntien tulisi saada täysimääräinen korvaus niistä palveluista, joita ne suurkeskusten asukkaille tuottaisivat. Asuntoja taas tuottaisi joko kolmas sektori tai suuret kaupungit yhdessä pienempiin kuntiin, mikäli kohdekuntien oma asuntotilanne on huono. Kyse ei ole mistään Siperiaan-karkoittamisesta vaan vapaaehtoisuuten perustuvasta palveluvaihtoehdosta. Nykyiselläänhän pienet kunnat ostavat paljon palveluja pääkaupunkiseudun yksityisiltä hoivakodeilta kotikuntalain perusteella.</p><p>Näin on tämäkin näkökulma silmienne eteen tuotu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuluvalla viikolla on Suomessa kohistu pääkaupunkiseudun kotihoidon tilasta, kun kotiutettu vanhus oli löytynyt kotoaan kuolleena. Kuolemasta oli kulunut viikkoja. Syynä on ilmeisesti ollut järjestelmän tietokatko. A-studiossakin asiasta puhuttiin, mutta mielestäni yksinkertainen ratkaisu jäi vähälle huomiolle.

Tämä tapaushan ei ole ensimmäinen laatuaan, vaan muumioituneita ruumiita on löytynyt kaupunkikeskuksissa kotoaan ennenkin. A-studion keskustelussa nousi kuitenkin esille kotihoidon yleinen tilanne, jossa vanhusten koetaan jäävän heitteille, ja ei ainoastaan koeta, vaan näin todella on. Ohjelmassa vieraillut omainen kertoi myös isänsä kotihoitajina toimineen parhaillaan kymmeniä eri ihmisiä muutaman kuukauden aikana. On selvää, että kotihoidon tavoite, eli laadukas hoito ja turvallinen elämä kotona ei näin voi toteutua.

Ohjelmassa oli vieraana myös muistaakseni Espoon (vai Vantaan, täältä pohjoisesta katsoen olette yhtä Helsinkiä kaikki näin leikillisesti sanoen) perusturvajohtaja, kansanedustaja Arja Juvonen (ps) sekä peruspalveluministeri Annika Saarikko (keskusta). Luonnollisesti ministeri ja perusturvajohtaja olivat ohjelmassa puolustuskannalla. Ministerin kritisointi on aiheellista sen vuoksi, että valtion toiminhan on kuntien ruuvia kiristetty jatkuvasti. Mutta perusturvajohtaja saa minulta hieman ymmärrystä.

Suurella järjestelmällä on suuren järjestelmän heikkoudet

Olen itse Kittilän sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Meillä kotihoitoon on satsattu paljon, kuten muuallakin. Meillä asiakasmäärä on tietysti paljon pienempi kuin pääkaupunkiseudulla, vaikka vanhusten suhteellinen määrä on suurempi. On joka tapauksessa niin, että suuressa järjestelmässä yksi asiakas on paljon pienempi kuin pienessä järjestelmässä. Ja se on organisaation, ei sen johdon luonne. Kun asiakkaita on tuhatpäin ja pelkkiä kotihoitajia yhtä paljon kuin Kittilän kunnalla työntekijöitä yhteensä, kasvaa aivan selkeästi riski asiakkaan hukkumiselle järjestelmään. Aivan varmasti sosiaali- ja terveyspuolen johtavan virkamiehet ovat henkisesti valmistautuneet näihin tapauksiin. Mikäli he ottaisivat jotenkin henkilökohtaisesti nyt tapahtuneen kaltaiset tapaukset, olisivat he pian oman järjestelmänsä mielenterveyspalvelujen asiakkaina.

Hoitajien vaihtuvuus selittynee sillä, että vakituinen hoitaja sairastelee, ja häntä sitten paikataan hoitajilla, jotka ovat ns. vakituisia tuuraajia yhdestä poolista. Tämä on vain arvio, mutta kuvittelemani tilanne on todennäköinen monissa suurissa kunnissa. Kun hoitaja ei ole juuri koskaan sama, ei tieto kulje. Sijaistajan hommasta vaikean tekee se, että asiakaskäyntejä on samalle päivälle useita, ja käynnit lyhyitä. Tämä on raskasta paitsi hoitajille, jotka joutuvat jättämään kotiinsa vanhuksen joka usein haluaisi seuraa, myös tietysti itse asiakkaille, siis vanhuksille.

Pienillä paikkakunnilla on paremmat olosuhteet

Silmiinpistävää on, että uutiset heitteille jääneistä vanhuksista kantautuvat useimmiten suurista keskuksista, vaikka pienten kuntien ikärakenne on vanhempi. Heitän lonkalta, että maaseudulla ja pienissä keskuksissa ihminen ei huku massaan. Naapurit tuntevat toisensa ja ilmoittavat herkemmin, jos ei tutulla pihalla näy liikettä. Jotkut pitävät tätä maaseudun yhteisöllisyyttä ”kyttäämisenä”, mutta lähimmäisestä välittämistä se on.

Samoin itse vanhuspalvelujärjestelmä hyötyy pienuudestaan. Syrjäseuduilla kotihoitaja saattaa olla samasta kylästä, tai ainakin läheltä. Samoin kotihoitaja tuntee paremmin esimiehensä, ehkä jopa perusturvajohtajan. Tuuraajat tuntevat tuurattavat, ja tieto asiakkaiden tarpeista kulkee paremmin. Myös kunnan vanhuspalvelujen harjoittama palvelutarpeen arviointi onnistuu paremmin, kun seulottavia ei ole tuhatkaupalla. Kotiutettavia on kourallinen, jolloin ei hukkumisen vaara ole yhtä suuri.

Samoja ongelmia pienten kuntien kotihoidolla tietysti on. Resurssien kanssa taistelua kasvavien asiakasmäärien ja valtion harjoittaman politiikan vuoksi. Tavoitteena on lähes kaikkialla kotiin hoitamisen lisääminen laitoshoidon sijaan. Kokonaan ei voida laitoshoitoa lakkauttaa. Kittilässä on saatu jopa moitteita siitä, että meillä palvelut ovat liian kattavat, ja palveluasumisen piirissä liian suuri osa vanhuksista. Mutta se on seurausta siitä, että olemme halunneet panostaa vanhuspalveluihin ja meillä on siihen varaa. SOTE-uudistus toteutuessaan tulee Kittilän palveluja heikentämään. Me pärjäämme paremmin itse.

Kuinka kaupunkien tilannetta helpotettaisiin?

Perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvonen arvosteli tietysti opposition edustajana kovasti kotihoidon tilannetta ja vaati toimenpiteitä. Kun toimenpidevalikoimaa sitten kysyttiin, jouduin vähän pettymään. Ratkaisuna oli resurssien lisääminen. En usko, että suurissa keskuksissa ongelmat ratkeavat kaatamalla rahaa niiden päälle. Loppumattomat resurssit tietysti helpottaisivat ongelmia, mutta jossain vaiheessa alkaa lisäresursseista saatava suhteellinen hyöty laskea. Muita keinoja olisi keksittävä, ja uskon pienuuden ekonomian olevan ainakin osa ratkaisua.

Olisiko suurissa kaupungeissa aihetta kerrassaan hajauttaa vanhuspalvelut? Kotihoidossahan käytössä ovat olleet alueellisen tiimit jo kauan, mutta olisiko syytä harkita koko sosiaali- ja terveyspalvelujen hajauttamista niiden keskittämisen sijaan? Hallinnon menoja se tulee lisäämään, mutta hallinnollisesta kriisistähän nyt on kysymys. Lopultahan kaikessa politiikassa on kyse vähiten huonon vaihtoehdon etsimisestä, ja siinä tuppaavat erimielisyydet tulemaan näkyville.

Toinen vaihtoehto olisi pienten kuntien hyödyntäminen vanhuspalveluissa. Suurten kaupunkien tulisi harkita vanhuspalvelujen ostamista pieniltä maalaiskunnilta. Asia tulisi hoitaa esimerkiksi tuetun palveluasumisen, eli käytännössä vuokra-asunto pienessä kunnassa ja siihen tarjottava kevyt hoito, puitteissa ja pienten kuntien tulisi saada täysimääräinen korvaus niistä palveluista, joita ne suurkeskusten asukkaille tuottaisivat. Asuntoja taas tuottaisi joko kolmas sektori tai suuret kaupungit yhdessä pienempiin kuntiin, mikäli kohdekuntien oma asuntotilanne on huono. Kyse ei ole mistään Siperiaan-karkoittamisesta vaan vapaaehtoisuuten perustuvasta palveluvaihtoehdosta. Nykyiselläänhän pienet kunnat ostavat paljon palveluja pääkaupunkiseudun yksityisiltä hoivakodeilta kotikuntalain perusteella.

Näin on tämäkin näkökulma silmienne eteen tuotu.

]]>
0 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254550-hajauttamalla-helpotusta-vanhuspalveluihin#comments Hajauttaminen Kotihoito Maaseutu vanhuspalvelut Sat, 28 Apr 2018 12:01:00 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254550-hajauttamalla-helpotusta-vanhuspalveluihin
Vanhustenhuolto + itsemääräämisoikeus + sote- ja maakuntauudistus = milloin? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254468-vanhustenhuollosta-puuttuu-itsemaaraamisoikeutta-koskeva-lainsaadanto <p>&nbsp;</p><p><strong>Uudella lainsäädännöllä halutaan vahvistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa </strong></p><p><strong>Sosiaali- ja terveysministeriö 25.4.2018 [8.39] </strong></p><p><strong>Tiedote 63/2018 </strong></p><p>Uudella lainsäädännöllä halutaan vahvistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa</p><p>Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on valmistellut ehdotuksen lainsäädännöksi, jolla vahvistetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollossa.</p><p><strong>Itsemääräämisoikeutta tukevia ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevia säännöksiä on nykyään monissa laeissa, mutta esimerkiksi vanhustenhuollosta säännökset puuttuvat kokonaan. Muistisairaat ovat suurin yksittäinen ryhmä, jota uudistus koskisi.</strong></p><p>&rdquo;Itsemääräämisoikeutta vahvistavalle lainsäädännölle ja yhtenäisille säännöksille on ollut todellinen tarve. Uskon että tästä saadaan sellainen ihmisiä kunnioittava laki, joka suojaa asiakasta ja potilasta sekä antaa työntekijöille selkeät säännöt&rdquo;, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toteaa.</p><p><strong>Itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma jokaiselle erityistä suojelua tarvitsevalle </strong></p><p>Työryhmä esittää, että potilaslaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki yhdistetään ja lakiin lisätään itsemääräämisoikeuden tukemista koskevat säännökset. Uuden asiakas- ja potilaslain lähtökohtana on asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Jos ihmisellä on vaikeuksia toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan, häntä pyritään tukemaan eri tavoin mielipiteiden ilmaisussa. Jos se ei onnistu, tietolähteinä käytetään ennalta tehtyä hoitotahtoa ja siihen sisältyviä toiveita.</p><p>Jos ihmisen itsemääräämiskyky on pitkäaikaisesti alentunut, hänellä on oikeus erityiseen suojeluun. Hänelle on tehtävä palvelutarpeen arviointi, laadittava itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma sekä tehtävä päätökset, joilla turvataan tarpeiden mukainen asuminen, hoito ja huolenpito. Säännösten mukaan nämä on oltava tehtynä ennen kuin rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää</p><p>Itsemääräämisoikeutta rajoittavien toimenpiteiden käyttäminen on poikkeuksellista. Niitä voisi käyttää vain silloin, kun lievemmät keinot eivät ole mahdollisia ihmisten suojaamisessa. Toimenpiteillä estetään ihmisen itsensä tai muiden terveyden vakava vaarantuminen, turvataan ruumiillista koskemattomuutta ja ehkäistään merkittävä omaisuusvahinko. Ehdotuksia tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon ja päihdehoitoon</p><p>Laki sisältäisi myös säännökset tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta sekä tahdosta riippumattomasta päihdehoidosta. Tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon soveltamisalaa ei laajennettaisi, mutta soveltamisalaa selkeytetään siten, että syömishäiriö voi olla perusteena tahdosta riippumattomalle hoidolle.</p><p>Päihdehoidossa olisi mahdollisuutta sitoutua hoitoon vuorokauden ajaksi ja halutessaan uusia sitoutuminen. Tämä voisi auttaa tilanteissa, joissa ihmisen vieroitusoireet ovat vaikeita, ja hän on siksi altis keskeyttämään hoitonsa, vaikka hänellä on motivaatiota päihteiden käytön lopettamiseen. Esitys lausunnolle kesäkuussa ja eduskuntaan syksyllä 2018</p><p><strong>Itsemääräämisoikeutta koskevia säännöksiä on kaivattu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Säännöksiä on valmisteltu jo pitkään. Viime hallituskaudella ehdittiin antaa hallituksen esitys, mutta se raukesi eduskunnan vaihtuessa. Tällä hallituskaudella valmistelua on jatkettu entistä laajemmin alan asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.</strong></p><p><strong>Ehdotukset lähetetään lausunnolle kesäkuussa.</strong> Kesäkuussa järjestetään myös työpaja sekä muita kuulemisia. Tarkoituksena on, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle syksyllä 2018 ja uusi lainsäädäntö tulee voimaan pääosin vuonna 2020.</p><p><strong>Työryhmän esitys (ppt) </strong></p><p><a href="http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Asiakas-+ja+potilaslaki.pdf/5dcc0425-a69b-4e65-98c2-839e32319f8d/Asiakas-+ja+potilaslaki.pdf.pdf" title="http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Asiakas-+ja+potilaslaki.pdf/5dcc0425-a69b-4e65-98c2-839e32319f8d/Asiakas-+ja+potilaslaki.pdf.pdf">http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Asiakas-+ja+potilaslaki.pdf/5dcc...</a></p><p><strong>Alustavat pykäläluonnokset 25.4.2018 </strong></p><p><a href="http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Alustava+luonnos+asiakas-+ja+potilaslaiksi+25.4.2018/db926037-5a82-429c-89cd-b6424adb6758/Alustava+luonnos+asiakas-+ja+potilaslaiksi+25.4.2018.pdf " title="http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Alustava+luonnos+asiakas-+ja+potilaslaiksi+25.4.2018/db926037-5a82-429c-89cd-b6424adb6758/Alustava+luonnos+asiakas-+ja+potilaslaiksi+25.4.2018.pdf ">http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Alustava+luonnos+asiakas-+ja+pot...</a></p><p><strong>Lisätietoja </strong></p><p>hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila, p. 02951 63406 lääkintöneuvos Helena Vorma, p. 02951 63388 (tavoitettavissa 25.4. ja 7.5.-&gt;) (Soittopyynnöt voi jättää myös tekstiviestillä.)</p><p>---</p><p><img alt="surprise" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/omg_smile.png" title="surprise" width="23" /> <strong>Miten tuleva itsemääräämisoikeuslainsäädäntö niveltyy sote- ja maakuntauudistukseen? Hallituksen esitys asiassa annetaan vasta syksyllä 2018. </strong></p><p><strong><img alt="angry" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/angry_smile.png" title="angry" width="23" /> Nyt on turhan monta lakiehdotusta ja niiden yhteensovitusta tekemättä: kansanedustajat joutuvat äänestämään &quot;siasta säkissä&quot;...</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Uudella lainsäädännöllä halutaan vahvistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa

Sosiaali- ja terveysministeriö 25.4.2018 [8.39]

Tiedote 63/2018

Uudella lainsäädännöllä halutaan vahvistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on valmistellut ehdotuksen lainsäädännöksi, jolla vahvistetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Itsemääräämisoikeutta tukevia ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevia säännöksiä on nykyään monissa laeissa, mutta esimerkiksi vanhustenhuollosta säännökset puuttuvat kokonaan. Muistisairaat ovat suurin yksittäinen ryhmä, jota uudistus koskisi.

”Itsemääräämisoikeutta vahvistavalle lainsäädännölle ja yhtenäisille säännöksille on ollut todellinen tarve. Uskon että tästä saadaan sellainen ihmisiä kunnioittava laki, joka suojaa asiakasta ja potilasta sekä antaa työntekijöille selkeät säännöt”, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toteaa.

Itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma jokaiselle erityistä suojelua tarvitsevalle

Työryhmä esittää, että potilaslaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki yhdistetään ja lakiin lisätään itsemääräämisoikeuden tukemista koskevat säännökset. Uuden asiakas- ja potilaslain lähtökohtana on asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Jos ihmisellä on vaikeuksia toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan, häntä pyritään tukemaan eri tavoin mielipiteiden ilmaisussa. Jos se ei onnistu, tietolähteinä käytetään ennalta tehtyä hoitotahtoa ja siihen sisältyviä toiveita.

Jos ihmisen itsemääräämiskyky on pitkäaikaisesti alentunut, hänellä on oikeus erityiseen suojeluun. Hänelle on tehtävä palvelutarpeen arviointi, laadittava itsemääräämisoikeutta turvaava suunnitelma sekä tehtävä päätökset, joilla turvataan tarpeiden mukainen asuminen, hoito ja huolenpito. Säännösten mukaan nämä on oltava tehtynä ennen kuin rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää

Itsemääräämisoikeutta rajoittavien toimenpiteiden käyttäminen on poikkeuksellista. Niitä voisi käyttää vain silloin, kun lievemmät keinot eivät ole mahdollisia ihmisten suojaamisessa. Toimenpiteillä estetään ihmisen itsensä tai muiden terveyden vakava vaarantuminen, turvataan ruumiillista koskemattomuutta ja ehkäistään merkittävä omaisuusvahinko. Ehdotuksia tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon ja päihdehoitoon

Laki sisältäisi myös säännökset tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta sekä tahdosta riippumattomasta päihdehoidosta. Tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon soveltamisalaa ei laajennettaisi, mutta soveltamisalaa selkeytetään siten, että syömishäiriö voi olla perusteena tahdosta riippumattomalle hoidolle.

Päihdehoidossa olisi mahdollisuutta sitoutua hoitoon vuorokauden ajaksi ja halutessaan uusia sitoutuminen. Tämä voisi auttaa tilanteissa, joissa ihmisen vieroitusoireet ovat vaikeita, ja hän on siksi altis keskeyttämään hoitonsa, vaikka hänellä on motivaatiota päihteiden käytön lopettamiseen. Esitys lausunnolle kesäkuussa ja eduskuntaan syksyllä 2018

Itsemääräämisoikeutta koskevia säännöksiä on kaivattu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Säännöksiä on valmisteltu jo pitkään. Viime hallituskaudella ehdittiin antaa hallituksen esitys, mutta se raukesi eduskunnan vaihtuessa. Tällä hallituskaudella valmistelua on jatkettu entistä laajemmin alan asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Ehdotukset lähetetään lausunnolle kesäkuussa. Kesäkuussa järjestetään myös työpaja sekä muita kuulemisia. Tarkoituksena on, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle syksyllä 2018 ja uusi lainsäädäntö tulee voimaan pääosin vuonna 2020.

Työryhmän esitys (ppt)

http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Asiakas-+ja+potilaslaki.pdf/5dcc0425-a69b-4e65-98c2-839e32319f8d/Asiakas-+ja+potilaslaki.pdf.pdf

Alustavat pykäläluonnokset 25.4.2018

http://stm.fi/documents/1271139/7852886/Alustava+luonnos+asiakas-+ja+potilaslaiksi+25.4.2018/db926037-5a82-429c-89cd-b6424adb6758/Alustava+luonnos+asiakas-+ja+potilaslaiksi+25.4.2018.pdf 

Lisätietoja

hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila, p. 02951 63406 lääkintöneuvos Helena Vorma, p. 02951 63388 (tavoitettavissa 25.4. ja 7.5.->) (Soittopyynnöt voi jättää myös tekstiviestillä.)

---

surprise Miten tuleva itsemääräämisoikeuslainsäädäntö niveltyy sote- ja maakuntauudistukseen? Hallituksen esitys asiassa annetaan vasta syksyllä 2018.

angry Nyt on turhan monta lakiehdotusta ja niiden yhteensovitusta tekemättä: kansanedustajat joutuvat äänestämään "siasta säkissä"...

]]>
3 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254468-vanhustenhuollosta-puuttuu-itsemaaraamisoikeutta-koskeva-lainsaadanto#comments Itsemääräämisoikeus Kotihoito laitoshoito Sote- ja maakauntauudistus vanhustenhuolto Thu, 26 Apr 2018 19:45:48 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254468-vanhustenhuollosta-puuttuu-itsemaaraamisoikeutta-koskeva-lainsaadanto
"Ykkösaamussa" nyt: Vanhukset maksavat itse hoitonsa soteuudistuksen jälkeen? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254326-ykkosaamussa-nyt-vanhukset-maksavat-itse-hoitonsa-soteuudistuksen-jalkeen <p>&nbsp;</p><p><strong>Radion &quot;Ykkösaamussa&quot; tänään:</strong></p><p><strong>&quot;Vanhuksille pakkohoitoa kotona? </strong></p><p><strong>Pakotetaanko vanhat ihmiset asumaan kotonaan, vaikka laitokseen pääsy olisi parempi hoitomuoto? Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio ja Suomen lähi- ja perushoitajien liiton puheenjohtaja Silja Paavola.&quot;</strong></p><p><strong>Kuuntele tästä linkistä alla:</strong></p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-4380292" title="https://areena.yle.fi/1-4380292">https://areena.yle.fi/1-4380292</a></p><p>(ko. haastattelu on ajallisesti minuuttien 30:28 - 44:45 kohdalla, voit siirtää kuuntelun em. kohdalle)</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="surprise" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/omg_smile.png" title="surprise" width="23" /> <strong>Tiesitkö, että &quot;Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut nielaisevat merkittävän osan yli 55 000 ihmisen tuloista Suomessa. THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan tällä noin prosentilla väestöstä asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuut ylittivät 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista vuonna 2015.&quot;&nbsp;</strong></p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><a href="https://thl.fi/fi/-/iso-osa-sosiaali-ja-terveydenhuollon-asiakasmaksuista-kasautuu-pienelle-joukolle" title="https://thl.fi/fi/-/iso-osa-sosiaali-ja-terveydenhuollon-asiakasmaksuista-kasautuu-pienelle-joukolle">https://thl.fi/fi/-/iso-osa-sosiaali-ja-terveydenhuollon-asiakasmaksuist...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Radion "Ykkösaamussa" tänään:

"Vanhuksille pakkohoitoa kotona?

Pakotetaanko vanhat ihmiset asumaan kotonaan, vaikka laitokseen pääsy olisi parempi hoitomuoto? Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio ja Suomen lähi- ja perushoitajien liiton puheenjohtaja Silja Paavola."

Kuuntele tästä linkistä alla:

https://areena.yle.fi/1-4380292

(ko. haastattelu on ajallisesti minuuttien 30:28 - 44:45 kohdalla, voit siirtää kuuntelun em. kohdalle)

 

surprise Tiesitkö, että "Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut nielaisevat merkittävän osan yli 55 000 ihmisen tuloista Suomessa. THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan tällä noin prosentilla väestöstä asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuut ylittivät 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista vuonna 2015." 

Lähde:

https://thl.fi/fi/-/iso-osa-sosiaali-ja-terveydenhuollon-asiakasmaksuista-kasautuu-pienelle-joukolle

 

 

 

 


 

 

 

]]>
17 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254326-ykkosaamussa-nyt-vanhukset-maksavat-itse-hoitonsa-soteuudistuksen-jalkeen#comments Arvokeskustelu Kotihoito Sote- ja maakuntauudistus Vanhukset Tue, 24 Apr 2018 07:35:30 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254326-ykkosaamussa-nyt-vanhukset-maksavat-itse-hoitonsa-soteuudistuksen-jalkeen
Päivähoito – pakko, oikeus vai työssäkäynnin apu? http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254247-paivahoito-pakko-oikeus-vai-tyossakaynnin-apu <p>Kuntaliitto julkaisi perjantaina laskelmat siitä, mitä maksaisi, jos oppivelvollisuus alkaisi 6-vuotiaana ja eskari 5-vuotiaana. Kuntien pitäisi tehdä noin 300 miljoonan investoinnit ja tämän päälle vuosikustannukset kasvaisivat pysyvästi 210 miljoonalla eurolla. Laskelmat ovat ajankohtaisia, koska Vihreät ja OAJ etunenässä ovat vaatineet eskarin aloittamista jo 5-vuotiaana.</p><p>Moni näyttää ajattelevan, että kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi ei tarvitsee varhaiskasvatusta tilanteessa kuin tilanteessa.</p><p>Vasemmistopuolueet ovatkin viime aikoina vaatineet yhä ponneekkamin, että hallituksen vuonna 2015 tekemä päätös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta pitäisi kumota. Kun tämä ei onnistu valtakunnan tasolla, toimitaan kunnittain. Vantaalla kuntavaalien jälkeinen vasemmistopainotteinen valtuusto päätti, että subjektiivinen oikeus palautetaan elokuun alusta. Nyt tämän politiikan hinta veronmaksajille alkaa realisoitua.</p><p>Viikko sitten kaupunginhallitus teki päätöksen vuokrata kuusi paviljonkirakennusta päiväkotikäyttöön. Pelkät vuokrakustannukset viiden vuoden vuokra-ajalla ovat 11 miljoonaa.</p><p>Yhteensä subjektiiviseen päivähoitoon palaaminen voi johtaa jopa tuhannen lisähoitopaikan tarpeeseen. Nyt kaupunki varautuu 500 lisäpaikkaan 120 paikan luonnollisen kasvun lisäksi. Viisisataa lisäpaikkaa tulee maksamaan veronmaksajille arviolta 5,5 miljoonaa euroa vuodessa.</p><p>Näyttää siltä, etteivät vasemmistopuolueet ole tehneet riittävää hyöty-kustannusarviota subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta. Paviljonkeihin ja muihin nyt käytettävällä rahalla olisi ollut muutakin käyttöä: esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen pienentäminen, kodinhoidon tuki, lastensuojelu ja vanhusten palveluiden parantaminen, joissa kaikissa tarve on ilmeinen.</p><p>Kokemusten perusteella rajattu päivähoito-oikeus on toiminut hyvin. Vantaa on pitänyt erityistä huolta kotona olevien lasten palveluista. Tarjolla on muun muassa maksuton 2-3 tuntinen pedagoginen kerho.</p><p>Laki myös takaa sen, että kotona olevien vanhempien lapsella on joka tapauksessa oikeus kahteenkymmeneen viikkotuntiin varhaiskasvatusta. Tämä vastaa alakoululaisen kouluviikkoa. Lisäksi perheet saavat tarvittaessa anoa lisätunteja varhaiskasvatuksesta ja niitä myönnettiinkin 93 % tapauksista.&nbsp; Käytännössä jokainen perhe, joka on tarvinnut lapsen kehityksen kannalta pidempää päivähoitoa, on saanut sitä.</p><p>Olennainen kysymys on: kenellä on vastuu lapsista? Onko todella yhteiskunnan velvollisuus järjestää jopa alle 3-vuotiaalle lapselle kymmentuntinen päivähoito, kun lapsen isä tai äiti on kotona &ndash; useimmiten vanhempainvapaalla nuoremman sisaruksen kanssa?</p><p>Lapset ovat erilaisia. Perheet ovat erilaisia. Kuten myös päiväkodit ovat erilaisia. Monessa tilanteessa lapsi saa kotonaan tasapainoisemman ja rikkaamman kasvuympäristön, kuin päiväkotiympäristö pystyy koskaan antamaan.</p><p>Emme tarvitse lasten tasapäistämistä. Tarvitsemme pikemminkin täsmätoimia niiden perheiden hyväksi, jotka tukea tarvitsevat. Lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lapsen paras paikka on kotona. Jos näin ei ole, tulee kaupungin tarttua ongelmiin muilla tavoin kuin siirtämällä kaikkien lasten kasvatusvastuuta enenevässä määrin yhteiskunnalle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuntaliitto julkaisi perjantaina laskelmat siitä, mitä maksaisi, jos oppivelvollisuus alkaisi 6-vuotiaana ja eskari 5-vuotiaana. Kuntien pitäisi tehdä noin 300 miljoonan investoinnit ja tämän päälle vuosikustannukset kasvaisivat pysyvästi 210 miljoonalla eurolla. Laskelmat ovat ajankohtaisia, koska Vihreät ja OAJ etunenässä ovat vaatineet eskarin aloittamista jo 5-vuotiaana.

Moni näyttää ajattelevan, että kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi ei tarvitsee varhaiskasvatusta tilanteessa kuin tilanteessa.

Vasemmistopuolueet ovatkin viime aikoina vaatineet yhä ponneekkamin, että hallituksen vuonna 2015 tekemä päätös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta pitäisi kumota. Kun tämä ei onnistu valtakunnan tasolla, toimitaan kunnittain. Vantaalla kuntavaalien jälkeinen vasemmistopainotteinen valtuusto päätti, että subjektiivinen oikeus palautetaan elokuun alusta. Nyt tämän politiikan hinta veronmaksajille alkaa realisoitua.

Viikko sitten kaupunginhallitus teki päätöksen vuokrata kuusi paviljonkirakennusta päiväkotikäyttöön. Pelkät vuokrakustannukset viiden vuoden vuokra-ajalla ovat 11 miljoonaa.

Yhteensä subjektiiviseen päivähoitoon palaaminen voi johtaa jopa tuhannen lisähoitopaikan tarpeeseen. Nyt kaupunki varautuu 500 lisäpaikkaan 120 paikan luonnollisen kasvun lisäksi. Viisisataa lisäpaikkaa tulee maksamaan veronmaksajille arviolta 5,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Näyttää siltä, etteivät vasemmistopuolueet ole tehneet riittävää hyöty-kustannusarviota subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta. Paviljonkeihin ja muihin nyt käytettävällä rahalla olisi ollut muutakin käyttöä: esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen pienentäminen, kodinhoidon tuki, lastensuojelu ja vanhusten palveluiden parantaminen, joissa kaikissa tarve on ilmeinen.

Kokemusten perusteella rajattu päivähoito-oikeus on toiminut hyvin. Vantaa on pitänyt erityistä huolta kotona olevien lasten palveluista. Tarjolla on muun muassa maksuton 2-3 tuntinen pedagoginen kerho.

Laki myös takaa sen, että kotona olevien vanhempien lapsella on joka tapauksessa oikeus kahteenkymmeneen viikkotuntiin varhaiskasvatusta. Tämä vastaa alakoululaisen kouluviikkoa. Lisäksi perheet saavat tarvittaessa anoa lisätunteja varhaiskasvatuksesta ja niitä myönnettiinkin 93 % tapauksista.  Käytännössä jokainen perhe, joka on tarvinnut lapsen kehityksen kannalta pidempää päivähoitoa, on saanut sitä.

Olennainen kysymys on: kenellä on vastuu lapsista? Onko todella yhteiskunnan velvollisuus järjestää jopa alle 3-vuotiaalle lapselle kymmentuntinen päivähoito, kun lapsen isä tai äiti on kotona – useimmiten vanhempainvapaalla nuoremman sisaruksen kanssa?

Lapset ovat erilaisia. Perheet ovat erilaisia. Kuten myös päiväkodit ovat erilaisia. Monessa tilanteessa lapsi saa kotonaan tasapainoisemman ja rikkaamman kasvuympäristön, kuin päiväkotiympäristö pystyy koskaan antamaan.

Emme tarvitse lasten tasapäistämistä. Tarvitsemme pikemminkin täsmätoimia niiden perheiden hyväksi, jotka tukea tarvitsevat. Lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lapsen paras paikka on kotona. Jos näin ei ole, tulee kaupungin tarttua ongelmiin muilla tavoin kuin siirtämällä kaikkien lasten kasvatusvastuuta enenevässä määrin yhteiskunnalle.

]]>
1 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254247-paivahoito-pakko-oikeus-vai-tyossakaynnin-apu#comments Esikoululaiset Kotihoito Lapsiperheet Subjektiivinen päivähoito-oikeus Varhaiskasvatus Sun, 22 Apr 2018 14:36:31 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254247-paivahoito-pakko-oikeus-vai-tyossakaynnin-apu
Kotihoidon valvontaa lisättävä http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253997-kotihoidon-valvontaa-lisattava <p>Hiljattain Helsingissä on ilmennyt, että kotihoidon asiakas oli jätetty oman onnensa nojaan ja hän virui viikkoja kuolleena. Kotihoitaja ei ollut käynyt paikalla viikkoihin. Helsingin kotihoidon tila on laitettava selvitykseen. Eduskunta valmistautuu tällä hetkellä tekemään&nbsp;historiallisen sote-uudistuksen. Miten sote-uudistus varmistaa sen, että ihmisiä ei jää heitteille kuten tässä Helsingin kotihoidon vakavassa laiminlyönnissä? Kuinka monta rikosilmoitusta olisi tosiasiallisesti vireillä, jos kaikki laiminlyönnit ja puutteet kotihoidossa tulisivat päivänvaloon? Helsingin kotihoidon traagisen tapauksen lisäksi sote-alalta tulee tasaiseen tahtiin uutisia, jossa potilaiden hoitoa on laiminlyöty. Keskeinen kysymys onkin, että tuli sote-uudistusta tai ei, niin riittääkö poliittinen tahtotila siihen, että hoitoyksiköiden valvontaan ja sisäiseen tarkastukseen lisätään rahoitusta valtiovallan taholta?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hiljattain Helsingissä on ilmennyt, että kotihoidon asiakas oli jätetty oman onnensa nojaan ja hän virui viikkoja kuolleena. Kotihoitaja ei ollut käynyt paikalla viikkoihin. Helsingin kotihoidon tila on laitettava selvitykseen. Eduskunta valmistautuu tällä hetkellä tekemään historiallisen sote-uudistuksen. Miten sote-uudistus varmistaa sen, että ihmisiä ei jää heitteille kuten tässä Helsingin kotihoidon vakavassa laiminlyönnissä? Kuinka monta rikosilmoitusta olisi tosiasiallisesti vireillä, jos kaikki laiminlyönnit ja puutteet kotihoidossa tulisivat päivänvaloon? Helsingin kotihoidon traagisen tapauksen lisäksi sote-alalta tulee tasaiseen tahtiin uutisia, jossa potilaiden hoitoa on laiminlyöty. Keskeinen kysymys onkin, että tuli sote-uudistusta tai ei, niin riittääkö poliittinen tahtotila siihen, että hoitoyksiköiden valvontaan ja sisäiseen tarkastukseen lisätään rahoitusta valtiovallan taholta?

 

]]>
3 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253997-kotihoidon-valvontaa-lisattava#comments Hoito Kotihoito Sote Terveys Valvonta Wed, 18 Apr 2018 10:32:17 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253997-kotihoidon-valvontaa-lisattava
Vanhusten hoito retuperällä - miksi? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252619-vanhusten-hoito-retuperalla-miksi <p>Kotihoidossa Suomessa on paljon vanhuksia. Hoitohenkilökunnan mukaan kotihoidossa on merkittävässä määrin niin huonokuntoisia henkilöitä, että he eivät kuuluisi <a href="https://www.satakunta2019.fi/wp-content/uploads/2017/12/Kotihoidon-palveluluonnoskuvaus.pdf">kotihoidon</a> piiriin.</p><p>Hoitajilla on liian vähän aikaa asiakasta kohden. Joskus pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Siirtymiin paikasta toiseen ei aina ole varattu lainkaan aikaa. Tee siinä sitten työsi hyvin?</p><p>Välihuomautus: nykyvanhukset ovat juurikin niitä henkilöitä jotka <a href="https://www.satakunnankansa.fi/mielipide/lukijalta-koyhyydesta-ei-kannata-nurista-jos-ei-hyodynna-sosiaaliturvaa-200807399/">ovat olleet luomassa nykysysteemin</a> säädöksineen.<strong> Pidetään huoli siitä, että asiat ovat paremmin sitten kun minä olen vanha ja tarvitsen apua.</strong></p><p>Tällä hetkellä tilanne on väitteiden mukaan jopa lainvastainen. Ja mitä asialle tekevät vanhusten omaiset, entä hoitohenkilökunta? <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10125425">Eivät käytännössä mitään</a> - ovat tyytyväisiä nykytilaan vai? Nimittäin: he voisivat tehdä paljonkin jos vain tahtoa olisi, mutta kun ei ole sitä tahtoa - miksi ei ole?</p><p>&nbsp;</p><p>* * *</p><p><em>&quot;Huomenna kaikki on... - paremmin?&quot;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kotihoidossa Suomessa on paljon vanhuksia. Hoitohenkilökunnan mukaan kotihoidossa on merkittävässä määrin niin huonokuntoisia henkilöitä, että he eivät kuuluisi kotihoidon piiriin.

Hoitajilla on liian vähän aikaa asiakasta kohden. Joskus pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Siirtymiin paikasta toiseen ei aina ole varattu lainkaan aikaa. Tee siinä sitten työsi hyvin?

Välihuomautus: nykyvanhukset ovat juurikin niitä henkilöitä jotka ovat olleet luomassa nykysysteemin säädöksineen. Pidetään huoli siitä, että asiat ovat paremmin sitten kun minä olen vanha ja tarvitsen apua.

Tällä hetkellä tilanne on väitteiden mukaan jopa lainvastainen. Ja mitä asialle tekevät vanhusten omaiset, entä hoitohenkilökunta? Eivät käytännössä mitään - ovat tyytyväisiä nykytilaan vai? Nimittäin: he voisivat tehdä paljonkin jos vain tahtoa olisi, mutta kun ei ole sitä tahtoa - miksi ei ole?

 

* * *

"Huomenna kaikki on... - paremmin?"

]]>
11 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252619-vanhusten-hoito-retuperalla-miksi#comments Kotihoito Laki kotihoidosta Vanhukset Vanhusten palvelut vanhustenhoito Tue, 20 Mar 2018 18:36:36 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252619-vanhusten-hoito-retuperalla-miksi
Follow the money – Sote-uudistuksen hälyttävät riskit http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252259-follow-the-money-sote-uudistuksen-halyttavat-riskit <p>Sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitykset ovat 2413 sivua paksu nippu. Asia on monitahoinen, mutta siitä tulee kuitenkin paljon ymmärrettävämpi, kun katsoo, mistä raha tulee ja minne se menee. Nostan tältä näkökulmalta tässä esiin kaksi suurta riskiä, jotka ehdottomasti vaativat huomiotamme.</p><p><strong>Riski 1. </strong><strong>Syrjäytyneistä soten heittopussit?</strong></p><p>Jatkossa jokainen kansalainen valitsisi itselleen sote-keskuksen, joka palvelee häntä perusterveydenhuollon tarpeissa. Sote-keskus saisi kiinteän korvauksen jokaisesta asiakkaasta eli korvauksen määrä ei siis suoraan riippuisi asiakkaan tarvitsemasta hoidosta.</p><p>Mietitään asiakasta, joka tarvitsee keskimääräistä enemmän palveluita suhteessa ikäänsä ja muihin selviin kriteereihin. Hänen hoitonsa maksaa enemmän kuin mitä sote-keskus saa hänestä rahaa. Mitä taloudellisesti järkevä sote-keskus silloin tekee? Palvelee häntä mahdollisimman huonosti. Yrittää kaikin mahdollisin keinoin johtaa asiakkaan siihen, että hän siirtyy kilpailijan asiakkaaksi. Tämä on valtava riski monisairaiden, syrjäytyneiden ja muiden suuren palveluntarpeen asiakkaiden kannalta.</p><p>Valinnanvapauslain mukaan maakunta määrittelee asiakkaasta maksettavan kiinteän vuosikorvauksen asiakkaan iän, sukupuolen, sairastavuuden, työssäkäynnin ja muiden sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Valmista ratkaisua siihen, kuinka korvaus määritellään ei ole, vaan tämä kriittinen tehtävä jätetään maakuntien huoleksi. Ministeriön virkamiehet sanovat, että maakunnat joutuvat rakentamaan toimivan korvausjärjestelmän yrityksen ja erehdyksen kautta. Kestää hyvinkin pitkään, ennen kuin järjestelmä on jotakuinkin oikeudenmukainen. Kokeiluiden aikana väliinputoajat kärsivät.</p><p><strong>Riski 2: Valtavat säästöt vanhusten hoidosta</strong></p><p>Sote-uudistuksella tavoitellaan 3 miljardin euron säästöjä suhteessa nykyiseen kustannuskehitykseen. Näistä 0,7 miljardia tulisi laskelmien mukaan vanhuspalveluista. Valtioneuvoston teettämien<a href="http://tietokayttoon.fi/documents/10616/1266558/Sote-palveluiden+kehitt%C3%A4mis-+ja+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6potentiaalin+arviointi+%2B+liite/070196e5-69da-42b4-9401-5e8ea9a6f78b?version=1.0"> laskelmien</a> mukaan tämä edellyttäisi muun muassa sitä, että 40 % ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaista siirrettäisiin kotihoitoon.</p><p>Neljäkymmentä prosenttia on aivan valtava luku, kun tietää, kuinka suuressa palveluntarpeessa useimmat palvelutalojen iäkkäät ovat. Vaikka heille järjestettäisiin erillisiä tukipalveluita, näin moni heistä ei voi turvallisesti pärjätä yksin kotona. Ellei sitten kotihoito ole uusi nimi jollekin uudelle palveluasumisen mallille &ndash; sellaiselle, jossa kustannukset ovat yhtä korkeat, mutta jossa suurempi osa niistä vieritetään asiakkaan itsensä maksettavaksi, niin että kaikki rahat on varmasti syöty ennen kuolemaa.</p><p>Lisäksi säästötavoitteen toteutuminen edellyttäisi sitä, että kotihoidon henkilöstön tuottavuutta nostettaisiin. Kotihoidon henkilöstö on jo tällä hetkellä äärimmäisen lujilla. On sinänsä hyvä, että etsitään hoitajien työtä sujuvoittavia ratkaisuja, mutta niistä syntyvät lisäminuutit tarvitaan laadun parantamiseen, ei lisätyöhön.</p><p>Ylimitoitetut säästöt sosiaali- ja terveydenhuollossa kääntyvät paitsi ihmisarvoa myös itseään vastaan, kun asiakkaiden kunto heikkenee huonossa hoidossa.&nbsp; Parasta säästöä ja tuottavuutta ovat hyvä hoiva ja kuntoutus. Jos emme hoida vanhuksiamme hyvin, niin mikä oikeutus meillä on edes hyvinvointiin, jonka keskellä elämme?</p><p>Valinnanvapaus hyvin toteutettuna on hyvä asia. Huonosti toteutettuna se on katastrofi. Sote-uudistuksen kohdalla, jos missä, tarvitaan nyt hallitukselta todellista rehellisyyttä ja vastuuntuntoa. Emme voi aloittaa peruuttamatonta kokeilua, jonka panoksena on kaikkein heikoimpien hyvinvointi, terveys ja elämä.</p><p><strong>Uudenmaan kannanotto</strong></p><p>Uudenmaan maakuntavaltuusto teimme eilen yhteisen kannanoton sote-uudistuksesta. Uudistus ei ota huomioon maan suurimman maakunnan ja pääkaupunkiseudun erityispiirteitä eikä sovi alueen tarpeisiin. Sote toisi tullessaan suuria toiminnallisia ja taloudellisia haasteita ja lisäisi byrokratiaa. Lisäksi siitä tulisi tällä mallilla vaikeasti hallittava ja monimutkainen.</p><p>Kannanoton viesti hallitukselle on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on tarpeellista, mutta sitä ei nyt tehdä hallitusti. Uudenmaan maakuntavaltuusto esitti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen rakenteeksi etsitään yhdessä alueen kuntien ja muiden toimijoiden kanssa toisenlainen malli kuin nyt käsittelyssä oleva. Tähän on helppo yhtyä.</p><p>Mikäli hallitus ei nöyrry tosiasioiden edessä ja korjaa räikeimpiä esityksessä olevia virheitä, olisi yksistään Uudenmaan näkökulmasta järkevämpää kaataa koko sote-uudistus ja siirtää se seuraavalle hallitukselle.</p> Sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitykset ovat 2413 sivua paksu nippu. Asia on monitahoinen, mutta siitä tulee kuitenkin paljon ymmärrettävämpi, kun katsoo, mistä raha tulee ja minne se menee. Nostan tältä näkökulmalta tässä esiin kaksi suurta riskiä, jotka ehdottomasti vaativat huomiotamme.

Riski 1. Syrjäytyneistä soten heittopussit?

Jatkossa jokainen kansalainen valitsisi itselleen sote-keskuksen, joka palvelee häntä perusterveydenhuollon tarpeissa. Sote-keskus saisi kiinteän korvauksen jokaisesta asiakkaasta eli korvauksen määrä ei siis suoraan riippuisi asiakkaan tarvitsemasta hoidosta.

Mietitään asiakasta, joka tarvitsee keskimääräistä enemmän palveluita suhteessa ikäänsä ja muihin selviin kriteereihin. Hänen hoitonsa maksaa enemmän kuin mitä sote-keskus saa hänestä rahaa. Mitä taloudellisesti järkevä sote-keskus silloin tekee? Palvelee häntä mahdollisimman huonosti. Yrittää kaikin mahdollisin keinoin johtaa asiakkaan siihen, että hän siirtyy kilpailijan asiakkaaksi. Tämä on valtava riski monisairaiden, syrjäytyneiden ja muiden suuren palveluntarpeen asiakkaiden kannalta.

Valinnanvapauslain mukaan maakunta määrittelee asiakkaasta maksettavan kiinteän vuosikorvauksen asiakkaan iän, sukupuolen, sairastavuuden, työssäkäynnin ja muiden sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Valmista ratkaisua siihen, kuinka korvaus määritellään ei ole, vaan tämä kriittinen tehtävä jätetään maakuntien huoleksi. Ministeriön virkamiehet sanovat, että maakunnat joutuvat rakentamaan toimivan korvausjärjestelmän yrityksen ja erehdyksen kautta. Kestää hyvinkin pitkään, ennen kuin järjestelmä on jotakuinkin oikeudenmukainen. Kokeiluiden aikana väliinputoajat kärsivät.

Riski 2: Valtavat säästöt vanhusten hoidosta

Sote-uudistuksella tavoitellaan 3 miljardin euron säästöjä suhteessa nykyiseen kustannuskehitykseen. Näistä 0,7 miljardia tulisi laskelmien mukaan vanhuspalveluista. Valtioneuvoston teettämien laskelmien mukaan tämä edellyttäisi muun muassa sitä, että 40 % ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaista siirrettäisiin kotihoitoon.

Neljäkymmentä prosenttia on aivan valtava luku, kun tietää, kuinka suuressa palveluntarpeessa useimmat palvelutalojen iäkkäät ovat. Vaikka heille järjestettäisiin erillisiä tukipalveluita, näin moni heistä ei voi turvallisesti pärjätä yksin kotona. Ellei sitten kotihoito ole uusi nimi jollekin uudelle palveluasumisen mallille – sellaiselle, jossa kustannukset ovat yhtä korkeat, mutta jossa suurempi osa niistä vieritetään asiakkaan itsensä maksettavaksi, niin että kaikki rahat on varmasti syöty ennen kuolemaa.

Lisäksi säästötavoitteen toteutuminen edellyttäisi sitä, että kotihoidon henkilöstön tuottavuutta nostettaisiin. Kotihoidon henkilöstö on jo tällä hetkellä äärimmäisen lujilla. On sinänsä hyvä, että etsitään hoitajien työtä sujuvoittavia ratkaisuja, mutta niistä syntyvät lisäminuutit tarvitaan laadun parantamiseen, ei lisätyöhön.

Ylimitoitetut säästöt sosiaali- ja terveydenhuollossa kääntyvät paitsi ihmisarvoa myös itseään vastaan, kun asiakkaiden kunto heikkenee huonossa hoidossa.  Parasta säästöä ja tuottavuutta ovat hyvä hoiva ja kuntoutus. Jos emme hoida vanhuksiamme hyvin, niin mikä oikeutus meillä on edes hyvinvointiin, jonka keskellä elämme?

Valinnanvapaus hyvin toteutettuna on hyvä asia. Huonosti toteutettuna se on katastrofi. Sote-uudistuksen kohdalla, jos missä, tarvitaan nyt hallitukselta todellista rehellisyyttä ja vastuuntuntoa. Emme voi aloittaa peruuttamatonta kokeilua, jonka panoksena on kaikkein heikoimpien hyvinvointi, terveys ja elämä.

Uudenmaan kannanotto

Uudenmaan maakuntavaltuusto teimme eilen yhteisen kannanoton sote-uudistuksesta. Uudistus ei ota huomioon maan suurimman maakunnan ja pääkaupunkiseudun erityispiirteitä eikä sovi alueen tarpeisiin. Sote toisi tullessaan suuria toiminnallisia ja taloudellisia haasteita ja lisäisi byrokratiaa. Lisäksi siitä tulisi tällä mallilla vaikeasti hallittava ja monimutkainen.

Kannanoton viesti hallitukselle on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on tarpeellista, mutta sitä ei nyt tehdä hallitusti. Uudenmaan maakuntavaltuusto esitti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen rakenteeksi etsitään yhdessä alueen kuntien ja muiden toimijoiden kanssa toisenlainen malli kuin nyt käsittelyssä oleva. Tähän on helppo yhtyä.

Mikäli hallitus ei nöyrry tosiasioiden edessä ja korjaa räikeimpiä esityksessä olevia virheitä, olisi yksistään Uudenmaan näkökulmasta järkevämpää kaataa koko sote-uudistus ja siirtää se seuraavalle hallitukselle.

]]>
13 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252259-follow-the-money-sote-uudistuksen-halyttavat-riskit#comments Kotimaa Kotihoito Maakunta- ja soteuudistus Syrjäytyminen Uusimaa Vanhukset Wed, 14 Mar 2018 10:55:47 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252259-follow-the-money-sote-uudistuksen-halyttavat-riskit
Haluanko elää vanhaksi? Kulueränä? Epäilen vahvasti. http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251848-haluanko-elaa-vanhaksi-kuluerana-epailen-vahvasti <p>Voi sitä ihanuutta kun sitten vanhana saa istuskella keinustuolissa reinot jalassa ja kiikutella itseään ja muistella nuoruutta. Lapset ja lapsenlapset vierailevat ahkerasti ja osallistuvat papan arkeen. Kotihoitajilla on aikaa juoda kupponen kahvia keittiön pöydän äärellä ja yhdessä katsellaan valokuvia papan nuoruuden ajoista ja muistellaan menneitä. Tuoreen pullan tuoksu valtaa pienen asunnon.</p><p>Tarvittaessa pääsee nopeasti lääkärin juttusille kun paikkoja kolottaa. Verenpaine on taivaissa ja sydämen vajaatoiminta toki korjataan pikaisesti lisäämällä lääkitystä. Virkistystoimintaa on niin paljon, että on vaikeuksia papan löytää vapaa-aikaa osallistua niihin kaikkiin.</p><p>Kaupunginsairaalaan pääsee välittömästi, jos vointi huononee vaikka keuhkokuumeen takia ja sielläkin kaikilla hoitajilla on runsaasti aikaa panostaa papan omatoimisuuden tukemiseen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Kiirettä ei ole kellään. Kesät ja talvet on mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun. Voi kun on niin kivaa lähteä käymään torilla kauppahallissa. Ja ne tuoreet hillomunkit! Avot! Hoitajatkin nauttivat kun voivat toteuttaa monipuolista hoitotyötä potilaan lähtökohdista katsoen.</p><p>Mikäpä sitten vanhana on ollessa kun yhteiskunta aivan aikuusten oikeesti panostaa laadukkaaseen ikä-ihmisten hoitoon. On se niin hienoa sitten olla tyytyväinen siihen, että pitkän elon aikana maksetuille veroeuroille saa todellakin vastinetta. Mikä kiitollisuuden määrä ja senhän tämä pappa aina muistaa iltarukouksessa.</p><p>Vai onkohan se sittenkään niin, että haluan elää vanhaksi? Paljon apua ja hoivaa tarvitsevaksi? Jospa minulta menee muisti? Kävelykykykin?</p><p>Voi kamalaa! Olisiko sittenkin inhimillisempää kaatua viimeinen kaatuminen &rdquo;saappaat jalassa&rdquo; ja se oli sitten siinä. Taidan kallistua viimeiseen.</p><p>Laitospaikkojen systemaattinen alasajo koko maassa on ollut virhe. Samaan aikaan on jäänyt tekemättä avohoidon kehittäminen. Panostukset ovat olleet aivan liian vaatimattomia. Resurssit eivät vastaa tarvetta.</p><p>Lisäksi avohoidon ihanuutta ja kotona asumista pidetään jostakin syystä parhaimpana paikkana ikäihmiselle. Näin ei aina suinkaan ole. Kun muistisairaita joudutaan lukitsemaan omaan kotiin &rdquo;turvaan&rdquo;, niin voidaan kysyä sekö on sitten inhimillistä? Minusta ei ole. Kotona on yksinäisiä vanhuksia ja sairaita, joita kotihoitajat käyvät pikaisesti &rdquo;tarkistamassa&rdquo; ja kiirehtivät jo pikaisesti seuraavan luokse. Omaisia ja ystäviä ei välttämättä ole lainkaan. He saattavat myös asua satojen kilometrien päässä jossakin muualla.</p><p>Uskon, että laitospaikkoja joudutaan tulevaisuudessa palauttamaan ja muutenkin ryhmäasumista lisäämään. Vanhusten määrän me tiedämme lisääntyvän ja samaan aikaan tiedämme senkin, että kuntasektorilta poistuu suuret määrät työntekijöitä ja juuri sosiaali-ja hoiva-alalta eläköitymisen takia. Alalle rekrytointi tulee olemaan haasteellista vaikka toistaiseksi opiskelijoita riittääkin. Joitakin vuosia sitten Tehy selvitti, että on noin 30 000 koulutettua hoitajaa, jotka tekevät muuta työtä kuin hoitotyötä. Voidaan pohtia miksi?</p><p>Vanhuksista on tullut kuluerä ja sitä kuluerää on hoidettava mahdollisimman pienellä budjetilla ja mahdollisimman pienellä hoitajamitoituksella.</p><p>Haaveet mukavista hetkistä kiikustuolissa kotihoitajan kanssa on unohdettava. Kunhan aikanaan pääsisi ajoissa pois joutumatta kurimukseen koska yhteiskunta ei anna arvoa vanhusten arvokkaalle ja inhimilliselle hoitamiselle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voi sitä ihanuutta kun sitten vanhana saa istuskella keinustuolissa reinot jalassa ja kiikutella itseään ja muistella nuoruutta. Lapset ja lapsenlapset vierailevat ahkerasti ja osallistuvat papan arkeen. Kotihoitajilla on aikaa juoda kupponen kahvia keittiön pöydän äärellä ja yhdessä katsellaan valokuvia papan nuoruuden ajoista ja muistellaan menneitä. Tuoreen pullan tuoksu valtaa pienen asunnon.

Tarvittaessa pääsee nopeasti lääkärin juttusille kun paikkoja kolottaa. Verenpaine on taivaissa ja sydämen vajaatoiminta toki korjataan pikaisesti lisäämällä lääkitystä. Virkistystoimintaa on niin paljon, että on vaikeuksia papan löytää vapaa-aikaa osallistua niihin kaikkiin.

Kaupunginsairaalaan pääsee välittömästi, jos vointi huononee vaikka keuhkokuumeen takia ja sielläkin kaikilla hoitajilla on runsaasti aikaa panostaa papan omatoimisuuden tukemiseen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Kiirettä ei ole kellään. Kesät ja talvet on mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun. Voi kun on niin kivaa lähteä käymään torilla kauppahallissa. Ja ne tuoreet hillomunkit! Avot! Hoitajatkin nauttivat kun voivat toteuttaa monipuolista hoitotyötä potilaan lähtökohdista katsoen.

Mikäpä sitten vanhana on ollessa kun yhteiskunta aivan aikuusten oikeesti panostaa laadukkaaseen ikä-ihmisten hoitoon. On se niin hienoa sitten olla tyytyväinen siihen, että pitkän elon aikana maksetuille veroeuroille saa todellakin vastinetta. Mikä kiitollisuuden määrä ja senhän tämä pappa aina muistaa iltarukouksessa.

Vai onkohan se sittenkään niin, että haluan elää vanhaksi? Paljon apua ja hoivaa tarvitsevaksi? Jospa minulta menee muisti? Kävelykykykin?

Voi kamalaa! Olisiko sittenkin inhimillisempää kaatua viimeinen kaatuminen ”saappaat jalassa” ja se oli sitten siinä. Taidan kallistua viimeiseen.

Laitospaikkojen systemaattinen alasajo koko maassa on ollut virhe. Samaan aikaan on jäänyt tekemättä avohoidon kehittäminen. Panostukset ovat olleet aivan liian vaatimattomia. Resurssit eivät vastaa tarvetta.

Lisäksi avohoidon ihanuutta ja kotona asumista pidetään jostakin syystä parhaimpana paikkana ikäihmiselle. Näin ei aina suinkaan ole. Kun muistisairaita joudutaan lukitsemaan omaan kotiin ”turvaan”, niin voidaan kysyä sekö on sitten inhimillistä? Minusta ei ole. Kotona on yksinäisiä vanhuksia ja sairaita, joita kotihoitajat käyvät pikaisesti ”tarkistamassa” ja kiirehtivät jo pikaisesti seuraavan luokse. Omaisia ja ystäviä ei välttämättä ole lainkaan. He saattavat myös asua satojen kilometrien päässä jossakin muualla.

Uskon, että laitospaikkoja joudutaan tulevaisuudessa palauttamaan ja muutenkin ryhmäasumista lisäämään. Vanhusten määrän me tiedämme lisääntyvän ja samaan aikaan tiedämme senkin, että kuntasektorilta poistuu suuret määrät työntekijöitä ja juuri sosiaali-ja hoiva-alalta eläköitymisen takia. Alalle rekrytointi tulee olemaan haasteellista vaikka toistaiseksi opiskelijoita riittääkin. Joitakin vuosia sitten Tehy selvitti, että on noin 30 000 koulutettua hoitajaa, jotka tekevät muuta työtä kuin hoitotyötä. Voidaan pohtia miksi?

Vanhuksista on tullut kuluerä ja sitä kuluerää on hoidettava mahdollisimman pienellä budjetilla ja mahdollisimman pienellä hoitajamitoituksella.

Haaveet mukavista hetkistä kiikustuolissa kotihoitajan kanssa on unohdettava. Kunhan aikanaan pääsisi ajoissa pois joutumatta kurimukseen koska yhteiskunta ei anna arvoa vanhusten arvokkaalle ja inhimilliselle hoitamiselle.

]]>
6 http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251848-haluanko-elaa-vanhaksi-kuluerana-epailen-vahvasti#comments Hoitajamitoitus Ikäihmisten palvelut Kotihoito vanhustenhoito Tue, 06 Mar 2018 10:44:47 +0000 Kari Viholainen http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251848-haluanko-elaa-vanhaksi-kuluerana-epailen-vahvasti