Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sun, 02 Jul 2017 19:58:51 +0300 fi Sateenkaari ja puolikuu http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239598-sateenkaari-ja-puolikuu <p>Kulunutta viikkoa on juhlittu ihmisoikeuksien huipentumana. Sateenkaariliput ovat liehuneet tangoissa useita valtion rakennuksia myöten ja poliisi on kunnostautunut osallistumalla pride-kulkueeseen.</p><p>Yksi asia on käynyt selväksi. Huuto epätasa-arvosta ei lakkaa, vaikka lainsäädäntöä on muutettu otteella. Kokoomuskollega <a href="http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239534-tasa-arvoinen-ja-yhdenvertainen-suomi-kuuluu-kaikille?ref=karuselli">Jaana Pelkonen</a> surkuttelee nyt haluttomuutta edistää trans- ja äitiyslakia.</p><p>Ennen kuin on myöhäistä, kannattaisi katsoa, mitä tämän sateenkaaren päästä löytyy.</p><p><strong>Ruotsi kokeilee omilla lapsillaan</strong></p><p>Paitsi islamisaatiossa myös homosaatiossa on länsinaapurimme tunnustellut tien valmiiksi. Ruotsi hyväksyi samaa sukupuolta olevien parien avioliitot 2009. Kahdeksan vuoden jälkeen yhä useammassa päiväkodissa kieltäydytään nyt kutsumasta tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Kouluissa käydään läpi myös pakollinen lgbt-valistus. Efektin tehostamiseksi vielä <a href="https://beta.oikeamedia.com/o1-24525">kielletään</a> ruokarukoukset kristillisissäkin eskarissa.</p><p>Sitä saa, mitä tilaa. Yhä kasvava joukko lapsia ja nuoria ei enää tiedä, keitä ovat. Hoitoon tuotavien tai hakeutuvien transgender-lasten määrä on useana vuonna kasvanut käsittämätöntä <a href="http://www.breitbart.com/london/2017/03/15/swedish-children-gender-double-year/">100 %</a> vuosivauhtia.&nbsp; Potilaat ovat yhä nuorempia. Kalliisiin hoitoihin eivät resurssit tahdo riittää. Odotusajat venyvät &ndash; mitä pidetään tasa-arvo-ongelmana.</p><p>Maailmalla yhä useammin jo nuoret lapset, jopa alle kouluikäiset, saavat hormonitoimintaan vaikuttavia hoitoja. <a href="https://www.thelocal.dk/20161228/growing-number-of-kids-in-denmark-change-their-gender">Tanskassa</a> on laillista pysäyttää 12-vuotiaalta murrosiän normaali kehitys ja 16-vuotiaalle saadaan alkaa antaa sukupuolta muuttavia hormoneja, jonka seurauksena potilas ei koskaan saavuta lisääntymiskykyä ja altistuu henkeä uhkaaville sivuvaikutuksille. Kirurgisten toimenpiteiden alaikäraja on 18 vuotta. Fyysiseen kehoon vaikuttavien hoitojen aloittamista jo 12-vuotiaana perustellaan ihmisoikeuksilla, koska osaa murrosiän tuomista muutoksista ei voi leikkauksilla jälkikäteen perua.</p><p>Sateenkaarihuumassa näyttää unohtuvan, että sukupuolenvaihdoksen läpäisseiden transgendereiden itsemurhariski on Ruotsissa lähes <a href="http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0016885">20 kertaa</a> suurempi kuin muun väestön. Toisaalta taas, jos transgender-lapsi saa elää murrosiän läpi normaalisti, jopa yli <a href="https://www.acpeds.org/the-college-speaks/position-statements/gender-ideology-harms-children">90 prosenttia</a> palaa normaaliin sukupuolikäsitykseen.</p><p>Kyse on kasvatuksesta, ei luonnonlaeista. Epävarmuus omasta sukupuolesta on ruotsalaislapsille yhtä vähän luonnollista kuin palestiinalaislapsille Israelin vihaaminen. Mutta tulokset ovat arvattavissa, jos päiväkodeissa järjestetään<a href="https://www.youtube.com/watch?v=gM07qFvcTE8"> jihadistinäytelmiä</a> tai luetaan satuja pojista, jotka olivatkin tyttöjä.</p><p><strong>Suomi tienhaarassa</strong></p><p>Kuten maahanmuuttokysymyksissä, myös moraalilainsäädännössä Suomessa on vielä vapaus valita tie. Ruotsin tie tai jokin muu tie.</p><p>Jos avioliittolaista olisi tehty kansanäänestys, meillä hyvin todennäköisesti olisi vielä perinteinen avioliittokäsitys. Nyt sen sijaan on riskinä, että perinteisellä tavalla ajattelevat menettävät jopa oikeutensa pitää avoimesti kiinni omista näkemyksistään ja opettaa ne lapsilleen. Näin on käynyt muualla, kuten <a href="https://www.youtube.com/watch?v=bSXFb6ULsCg">Massasushetin</a> osavaltiossa. Miksi ei siis myös Suomessa.</p><p>Eduskunnan seuraavan koetinkivi on äitiyslaki, jota lakivaliokunta tällä hetkellä käsittelee. Kansalaisaloite mahdollistaisi kahden äidin nimeämisen lapselle ennen hänen syntymäänsä. Äitiys ei siis syntyisi joko biologisen suhteen tai huolella läpiviedyn adoptioprosessin kautta vaan lesboparien erikoistapauksessa se voisi olla vain ilmoitusasia. Tällä tavalla tunnustetun äitiyden voisi myös perua kuukauden sisällä lapsen syntymästä &ndash; esimerkiksi jos lapsi on kehitysvammainen. Lakiehdotuksen mukaan äiti voisi olla myös mies (tällä avattaisiin tietä lisääntymiskykynsä säilyttäneiden mieheksi muutettujen naisten ja siirtokohdun saaneiden miesten raskauksille).</p><p>Jos nykyinen moraalikäsitys ei tunnu mukavalta, niin löystettävää riittää vielä tästäkin. Suomessa poliitikot ovat tehneet vakavia ehdotuksia <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011071914074998_uu.shtml">moniavioisuuden</a> ja <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/373946/IL+Kansanedustaja+sallisi+seksin+taysiikaisille+sukulaisille">lähiomaisten seksisuhteen</a> laillistamista. Ruotsissa liberaalipuolueen nuorisojärjestö haluaa laillistaa insestin lisäksi myös <a href="http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001123504.html">nekrofilian</a> (seksuaalinen kiinnostus kohdistuu kuolleisiin ruumiisiin).</p><p><strong>Arvot puntariin</strong></p><p>Arvoneutraaliutta ei ole olemassakaan. Jokaisella yhteiskunnalla on oma arvopohjansa. Sen voi vapaasti valita, mutta seuraukset on kannettava. Nykyajan nousevat trendit näyttävät olevan islamismi ja itsekeskeinen humanismi.</p><p>Omien mielihalujen palvonta uhkaa ajaa länsimaat karille. Nuoret syrjäytyvät, kun heillä ei ole enää vastuunoton mallia. Itsekeskeisyydestä syntyvää pahaa oloa pyritään paikkaamaan puheella suvaitsevaisuudesta, mutta sinisilmäinen kaiken hyväksyminen uhkaa johtaa niin ISIS:n Euroopan-valtaukseen kuin lasten kehojen lääketieteelliseen muokkaamiseenkin.</p><p>Yhtä aikaa yhä isompi väestönosa kannattaa shariaa. Länsimaiselle jihadismi ja tyttöjen ympärileikkaukset näyttävät täysin älyttömiltä, mutta yhtä älyttömäksi voi maahanmuuttaja kokea meidän suvaitsevaisuutemme ja sukupuolenvaihdoksemme. Integroituminen ei houkuttele.</p><p>Mille pohjalle siis rakennamme tulevaisuuden Suomen?</p><p><strong>Vakaa pohja</strong></p><p>Tänä vuonna juhlitaan 500-vuotista reformaatiota. Ei ole vaikea nähdä, miltä pohjalta nykyajan toimivimmat ja monin tavoin onnelliset yhteiskunnat ovat nousseet.</p><p>Kristillinen arvopohja korostaa vastuunottoa yli omien oikeuksien vaatimisen. Ihmisen arvo ja ihmisen tekojen hyväksyminen ovat erillisiä käsitteitä. Jokainen on mittaamattoman arvokas, mutta jokaista tekoa tai mielihyvää ei tarvitse olla hyväksymässä.</p><p>Perussuomalaisten olemassaolo puolueena perustuu siihen, että uskallamme kyseenalaistaa nyky-yhteiskunnan poliittiset korrektiudet. Meidän mielestämme kehitys ei tarkoita sitä, että hyväksi havaittu ja toimiva huuhdotaan viemäriin milloin minkäkin tasa-arvovaatimuksen nimissä. Kaikesta meuhkaamisesta huolimatta kristillis-sosiaalinen pohja on ollut ja on edelleen hyvä perusta yhteiskunnallemme.</p><p>Salkoon vedetty siniristi on ollut Suomessa enemmän kuin teoriaa. Tätä pohjaa olemme puolustaneet, joskus kuolemaan asti. Mutta olisimmeko nyt valmiit vaihtamaan sen sateenkaarilippuun vain siksi, että se on retoriikalla liitetty epätasa-arvoon ja ihmisoikeuksien polkemiseen? Vaikea uskoa, että olisimme yhtä sokeita kuin päällisin puolin tuntuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kulunutta viikkoa on juhlittu ihmisoikeuksien huipentumana. Sateenkaariliput ovat liehuneet tangoissa useita valtion rakennuksia myöten ja poliisi on kunnostautunut osallistumalla pride-kulkueeseen.

Yksi asia on käynyt selväksi. Huuto epätasa-arvosta ei lakkaa, vaikka lainsäädäntöä on muutettu otteella. Kokoomuskollega Jaana Pelkonen surkuttelee nyt haluttomuutta edistää trans- ja äitiyslakia.

Ennen kuin on myöhäistä, kannattaisi katsoa, mitä tämän sateenkaaren päästä löytyy.

Ruotsi kokeilee omilla lapsillaan

Paitsi islamisaatiossa myös homosaatiossa on länsinaapurimme tunnustellut tien valmiiksi. Ruotsi hyväksyi samaa sukupuolta olevien parien avioliitot 2009. Kahdeksan vuoden jälkeen yhä useammassa päiväkodissa kieltäydytään nyt kutsumasta tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Kouluissa käydään läpi myös pakollinen lgbt-valistus. Efektin tehostamiseksi vielä kielletään ruokarukoukset kristillisissäkin eskarissa.

Sitä saa, mitä tilaa. Yhä kasvava joukko lapsia ja nuoria ei enää tiedä, keitä ovat. Hoitoon tuotavien tai hakeutuvien transgender-lasten määrä on useana vuonna kasvanut käsittämätöntä 100 % vuosivauhtia.  Potilaat ovat yhä nuorempia. Kalliisiin hoitoihin eivät resurssit tahdo riittää. Odotusajat venyvät – mitä pidetään tasa-arvo-ongelmana.

Maailmalla yhä useammin jo nuoret lapset, jopa alle kouluikäiset, saavat hormonitoimintaan vaikuttavia hoitoja. Tanskassa on laillista pysäyttää 12-vuotiaalta murrosiän normaali kehitys ja 16-vuotiaalle saadaan alkaa antaa sukupuolta muuttavia hormoneja, jonka seurauksena potilas ei koskaan saavuta lisääntymiskykyä ja altistuu henkeä uhkaaville sivuvaikutuksille. Kirurgisten toimenpiteiden alaikäraja on 18 vuotta. Fyysiseen kehoon vaikuttavien hoitojen aloittamista jo 12-vuotiaana perustellaan ihmisoikeuksilla, koska osaa murrosiän tuomista muutoksista ei voi leikkauksilla jälkikäteen perua.

Sateenkaarihuumassa näyttää unohtuvan, että sukupuolenvaihdoksen läpäisseiden transgendereiden itsemurhariski on Ruotsissa lähes 20 kertaa suurempi kuin muun väestön. Toisaalta taas, jos transgender-lapsi saa elää murrosiän läpi normaalisti, jopa yli 90 prosenttia palaa normaaliin sukupuolikäsitykseen.

Kyse on kasvatuksesta, ei luonnonlaeista. Epävarmuus omasta sukupuolesta on ruotsalaislapsille yhtä vähän luonnollista kuin palestiinalaislapsille Israelin vihaaminen. Mutta tulokset ovat arvattavissa, jos päiväkodeissa järjestetään jihadistinäytelmiä tai luetaan satuja pojista, jotka olivatkin tyttöjä.

Suomi tienhaarassa

Kuten maahanmuuttokysymyksissä, myös moraalilainsäädännössä Suomessa on vielä vapaus valita tie. Ruotsin tie tai jokin muu tie.

Jos avioliittolaista olisi tehty kansanäänestys, meillä hyvin todennäköisesti olisi vielä perinteinen avioliittokäsitys. Nyt sen sijaan on riskinä, että perinteisellä tavalla ajattelevat menettävät jopa oikeutensa pitää avoimesti kiinni omista näkemyksistään ja opettaa ne lapsilleen. Näin on käynyt muualla, kuten Massasushetin osavaltiossa. Miksi ei siis myös Suomessa.

Eduskunnan seuraavan koetinkivi on äitiyslaki, jota lakivaliokunta tällä hetkellä käsittelee. Kansalaisaloite mahdollistaisi kahden äidin nimeämisen lapselle ennen hänen syntymäänsä. Äitiys ei siis syntyisi joko biologisen suhteen tai huolella läpiviedyn adoptioprosessin kautta vaan lesboparien erikoistapauksessa se voisi olla vain ilmoitusasia. Tällä tavalla tunnustetun äitiyden voisi myös perua kuukauden sisällä lapsen syntymästä – esimerkiksi jos lapsi on kehitysvammainen. Lakiehdotuksen mukaan äiti voisi olla myös mies (tällä avattaisiin tietä lisääntymiskykynsä säilyttäneiden mieheksi muutettujen naisten ja siirtokohdun saaneiden miesten raskauksille).

Jos nykyinen moraalikäsitys ei tunnu mukavalta, niin löystettävää riittää vielä tästäkin. Suomessa poliitikot ovat tehneet vakavia ehdotuksia moniavioisuuden ja lähiomaisten seksisuhteen laillistamista. Ruotsissa liberaalipuolueen nuorisojärjestö haluaa laillistaa insestin lisäksi myös nekrofilian (seksuaalinen kiinnostus kohdistuu kuolleisiin ruumiisiin).

Arvot puntariin

Arvoneutraaliutta ei ole olemassakaan. Jokaisella yhteiskunnalla on oma arvopohjansa. Sen voi vapaasti valita, mutta seuraukset on kannettava. Nykyajan nousevat trendit näyttävät olevan islamismi ja itsekeskeinen humanismi.

Omien mielihalujen palvonta uhkaa ajaa länsimaat karille. Nuoret syrjäytyvät, kun heillä ei ole enää vastuunoton mallia. Itsekeskeisyydestä syntyvää pahaa oloa pyritään paikkaamaan puheella suvaitsevaisuudesta, mutta sinisilmäinen kaiken hyväksyminen uhkaa johtaa niin ISIS:n Euroopan-valtaukseen kuin lasten kehojen lääketieteelliseen muokkaamiseenkin.

Yhtä aikaa yhä isompi väestönosa kannattaa shariaa. Länsimaiselle jihadismi ja tyttöjen ympärileikkaukset näyttävät täysin älyttömiltä, mutta yhtä älyttömäksi voi maahanmuuttaja kokea meidän suvaitsevaisuutemme ja sukupuolenvaihdoksemme. Integroituminen ei houkuttele.

Mille pohjalle siis rakennamme tulevaisuuden Suomen?

Vakaa pohja

Tänä vuonna juhlitaan 500-vuotista reformaatiota. Ei ole vaikea nähdä, miltä pohjalta nykyajan toimivimmat ja monin tavoin onnelliset yhteiskunnat ovat nousseet.

Kristillinen arvopohja korostaa vastuunottoa yli omien oikeuksien vaatimisen. Ihmisen arvo ja ihmisen tekojen hyväksyminen ovat erillisiä käsitteitä. Jokainen on mittaamattoman arvokas, mutta jokaista tekoa tai mielihyvää ei tarvitse olla hyväksymässä.

Perussuomalaisten olemassaolo puolueena perustuu siihen, että uskallamme kyseenalaistaa nyky-yhteiskunnan poliittiset korrektiudet. Meidän mielestämme kehitys ei tarkoita sitä, että hyväksi havaittu ja toimiva huuhdotaan viemäriin milloin minkäkin tasa-arvovaatimuksen nimissä. Kaikesta meuhkaamisesta huolimatta kristillis-sosiaalinen pohja on ollut ja on edelleen hyvä perusta yhteiskunnallemme.

Salkoon vedetty siniristi on ollut Suomessa enemmän kuin teoriaa. Tätä pohjaa olemme puolustaneet, joskus kuolemaan asti. Mutta olisimmeko nyt valmiit vaihtamaan sen sateenkaarilippuun vain siksi, että se on retoriikalla liitetty epätasa-arvoon ja ihmisoikeuksien polkemiseen? Vaikea uskoa, että olisimme yhtä sokeita kuin päällisin puolin tuntuu.

]]>
115 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239598-sateenkaari-ja-puolikuu#comments Helsinki Pride Islamisaatio Perussuomalaiset Sateenkaariliike Sukupuolenvaihdos Sun, 02 Jul 2017 16:58:51 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239598-sateenkaari-ja-puolikuu
Rehellinen Kike http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239056-rehellinen-kike <p>Kike oli rehellinen itselleen ja äänestäjilleen. Arvostan.</p><p>Erehdyksiä teemme me kaikki. Kyky myöntää ne on ihailtavaa. Onneton tie on virheiden selittely seuraavat kaksi vuotta tai pidempään. Tuoreet YLE:n<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9684222"><u> kannatusmittaukset</u></a> antavat jo viitettä siitä, mitä kansa kunnioittaa.</p><p>Moni on ihmetellyt loikkareiden toimintaa, mutta pitää ymmärtää, että lähtö lienee ollut useimmille nopeasti tehty paniikkiratkaisu. Vasta jälkikäteen maan johtomiesten lausunnot alkavat palautua oikeisiin mittasuhteisiin.</p><p>Pääministeri Sipilä ja varapääministeri Orpo perustelivat Perussuomalaisten hylkäämistä kolmella pääteesillä: 1) ristiriita arvoissa, 2) hallitusohjelmaan sitoutuminen ja sen tulkitseminen, ja 3) hallituksen toimintakyky.</p><p>Ensimmäinen perustelu heitettiin pelastusrenkaaksi puolueesta pois pyrkiville. Siihen tartuttiin 20 edustajan voimin.</p><p>Perustelun ongelmana on lähinnä se, että sillä ei ole totuuspohjaa. Perussuomalaiset, sen jäsenistö, ohjelmat tai arvot eivät ole muuttuneet mihinkään &ndash; ei varsinkaan rasistiseksi &ndash; yhden puoluekokouksen jälkeen. Etenkin, kun tiedämme kuka puolueemme, ja jopa hallituksen, maahanmuutto-ohjelmat on suureksi osaksi muotoillut.</p><p>Huoli hallitusohjelman toteutumisesta oli perusteluna niin ikään outo. Kaikille osapuolille oli selvää, että perussuomalaiset puheenjohtajineen oli sitoutunut hallitusohjelmaan. Alkuperäisessä tiedotustilaisuudessa Sipilä totesi uskovansa, että Halla-ahon kanssa olisi saavutettu yhteisymmärrys hallitusohjelman ja mm. turvapaikkapoliittisen ohjelman toteutuksesta.</p><p>Hallituksen toimintakyvyn kanssa ollaan oltu lähinnä huolissaan siitä, että puolueen puheenjohtaja on osan viikoista kaukana Brysselissä. Ymmärrettävä huoli, mutta yksinään ei tosiaankaan syy hallituksen kaatamiselle.</p><p>Loppujen lopuksi kyse on siis puhtaasti arvoista &ndash; tai pikemminkin siitä, mitä niiden väitetään olevan.</p><p>Kriisin keskiössä on siis ollut epärehellisyys. Ei edes siitä, onko puolueen jakautumista suunniteltu etukäteen vaan siitä, että yksi puolue ja sen kannattajat halutaan leimata ääriainekseksi vastoin tosiasioita. Tämä ei ole ministerien arvovallalle sopivaa. Vielä vähemmän niille, jotka hylkäsivät puolueen taisteltuaan sen eteen vuosikausia. Halu pelastaa hallitus tuli suhteettoman tärkeäksi. Puolueen ja isänmaan tarvitsemien aatteiden puolustaminen jäi toiseksi.</p><p>Juuri jäsenistön ja äänestäjien perusteeton leimaaminen laukaisi armottoman palautemyrskyn. Asiallinen kritiikki on oikeutettua. Sen sijaan uhkailu ja asiattomuudet eivät edistä mitään vaan ovat häpeäksi.</p><p>Perussuomalaisilla on täysi syy kulkea pää pystyssä puolustamassa omaa linjaansa. Emme ole altistamassa itseämme ääriliikkeille, mutta emme myöskään väärille leimoille. Jatketaan tätä työtä, Kike ja muut ystävät. Perussuomalaisten arvopohja ja päämäärä ovat samat. Jäsenyytemme arvoisia.</p> Kike oli rehellinen itselleen ja äänestäjilleen. Arvostan.

Erehdyksiä teemme me kaikki. Kyky myöntää ne on ihailtavaa. Onneton tie on virheiden selittely seuraavat kaksi vuotta tai pidempään. Tuoreet YLE:n kannatusmittaukset antavat jo viitettä siitä, mitä kansa kunnioittaa.

Moni on ihmetellyt loikkareiden toimintaa, mutta pitää ymmärtää, että lähtö lienee ollut useimmille nopeasti tehty paniikkiratkaisu. Vasta jälkikäteen maan johtomiesten lausunnot alkavat palautua oikeisiin mittasuhteisiin.

Pääministeri Sipilä ja varapääministeri Orpo perustelivat Perussuomalaisten hylkäämistä kolmella pääteesillä: 1) ristiriita arvoissa, 2) hallitusohjelmaan sitoutuminen ja sen tulkitseminen, ja 3) hallituksen toimintakyky.

Ensimmäinen perustelu heitettiin pelastusrenkaaksi puolueesta pois pyrkiville. Siihen tartuttiin 20 edustajan voimin.

Perustelun ongelmana on lähinnä se, että sillä ei ole totuuspohjaa. Perussuomalaiset, sen jäsenistö, ohjelmat tai arvot eivät ole muuttuneet mihinkään – ei varsinkaan rasistiseksi – yhden puoluekokouksen jälkeen. Etenkin, kun tiedämme kuka puolueemme, ja jopa hallituksen, maahanmuutto-ohjelmat on suureksi osaksi muotoillut.

Huoli hallitusohjelman toteutumisesta oli perusteluna niin ikään outo. Kaikille osapuolille oli selvää, että perussuomalaiset puheenjohtajineen oli sitoutunut hallitusohjelmaan. Alkuperäisessä tiedotustilaisuudessa Sipilä totesi uskovansa, että Halla-ahon kanssa olisi saavutettu yhteisymmärrys hallitusohjelman ja mm. turvapaikkapoliittisen ohjelman toteutuksesta.

Hallituksen toimintakyvyn kanssa ollaan oltu lähinnä huolissaan siitä, että puolueen puheenjohtaja on osan viikoista kaukana Brysselissä. Ymmärrettävä huoli, mutta yksinään ei tosiaankaan syy hallituksen kaatamiselle.

Loppujen lopuksi kyse on siis puhtaasti arvoista – tai pikemminkin siitä, mitä niiden väitetään olevan.

Kriisin keskiössä on siis ollut epärehellisyys. Ei edes siitä, onko puolueen jakautumista suunniteltu etukäteen vaan siitä, että yksi puolue ja sen kannattajat halutaan leimata ääriainekseksi vastoin tosiasioita. Tämä ei ole ministerien arvovallalle sopivaa. Vielä vähemmän niille, jotka hylkäsivät puolueen taisteltuaan sen eteen vuosikausia. Halu pelastaa hallitus tuli suhteettoman tärkeäksi. Puolueen ja isänmaan tarvitsemien aatteiden puolustaminen jäi toiseksi.

Juuri jäsenistön ja äänestäjien perusteeton leimaaminen laukaisi armottoman palautemyrskyn. Asiallinen kritiikki on oikeutettua. Sen sijaan uhkailu ja asiattomuudet eivät edistä mitään vaan ovat häpeäksi.

Perussuomalaisilla on täysi syy kulkea pää pystyssä puolustamassa omaa linjaansa. Emme ole altistamassa itseämme ääriliikkeille, mutta emme myöskään väärille leimoille. Jatketaan tätä työtä, Kike ja muut ystävät. Perussuomalaisten arvopohja ja päämäärä ovat samat. Jäsenyytemme arvoisia.

]]>
71 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239056-rehellinen-kike#comments Kotimaa Hallituskriisi Kannatusmittaus Kike Elomaa Perussuomalaiset Sininen tulevaisuus Thu, 22 Jun 2017 06:42:22 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239056-rehellinen-kike
Päätökseni http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238737-paatokseni <p>Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen tiistaina oli minulle tuskallisimpia päiviä politiikassa. Poliittinen koti rikkoutui yhdessä päivässä.</p><p>Olen ollut mukana vuodesta 2008, jolloin Timo Soini haastoi minut Korson torilla muuttamaan Vantaata. Lähdin politiikkaan ensisijaisesti auttaakseni nuoria takaisin elämään.</p><p>Vuonna 2011 alkoi ensimmäinen eduskuntakauteni. Näimme oppositiossa, missä Suomen asioihin vaikutetaan &ndash; hallituksessa.</p><p>Rankan työn jälkeen&nbsp;nousimme vuorostamme hallituspuolueen jäseneksi&nbsp;2015. Sain merkittävää vastuuta, jossa pääsin sanoista tekoihin. Sain vaikuttaa nuoria koskevaan lainsäädäntöön, kuten ammattikoulureformiin. Vaikuttaa valtion varoihin, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, vaikkapa ruoka-avun kautta, saavat tukea.</p><p>Ymmärrän siis täysin niitä perussuomalaisia, jotka eivät halunneet hallituksen hajoavan. Äänestäjät odottavat meiltä tekoja juhlapuheiden sijaan.</p><p>&nbsp;</p><p>En ole soinilainen, terholainen tai halla-aholainen. Olen perussuomalainen. Puoluekokouksessa äänestin Sampoa, koska koin hänet vakaampana vaihtoehtona hallitusyhteistyön jatkamiseksi. Lisäksi toivoin, että kunniapuheenjohtaja saa jatkaa ministerinä toiveensa mukaisesti. &nbsp;</p><p>Jussi voitti puheenjohtajakisan, koska perussuomalaisten enemmistö halusi selkeän muutoksen kotimaan politiikkaan. Perussuomalaisten puoluekokouksessa oli paljon hallituspolitiikkaan pettyneitä &ndash; ja itsekin olen toki kaivannut siihen muutoksia. Vaalit olivat demokraattiset. Puoluekenttä oli puhunut.</p><p>Puoluekokouksen jälkeen poliittiset vastavoimat käynnistivät prosessin, jonka lopputulos oli ilmeinen. Puheenjohtajavaihdos teki hallituskumppanien mukaan perussuomalaisista hallitukseen kelpaamattoman.</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaiset on se puolue, johon minun 4273 äänestäjääni on minulle valtakirjan antanut. Jatkan perussuomalaisten eduskuntaryhmässä.</p><p>Vaikka voisin hyvinkin toteuttaa tärkeimmät poliittiset unelmani jäämällä hallituspuolelle, en sitä tee. En voi toteuttaa tavoitteitani totuutta myymällä. En voi antaa loikkaamalla voimaa niille näkemyksille, jotka väittävät&nbsp;Perussuomalaiset puolueen&nbsp;olevan nyt rasistinen tai antikristillinen.</p><p>Perussuomalaiset tukevat edelleen vahvaa arvopohjaa, työllä menestymistä, heikoista huolehtimista ja itsenäistä kansainvälisyyttä. Tämä ei ole muuttunut.</p><p>Perussuomalaiset tulee pysymään jatkossakin kristillis-sosiaalisena yleispuolueena.</p><p>Tulemme jatkamaan samalla linjalla sen suhteen, että puolueella on nollatoleranssi typeryyksille. Ihmisarvo on jakamaton. Tässä puolueessa ei ole tilaa rasismille.</p><p>Puolue on sama. Ohjelma on sama. Linja on sama. Sitä ei määrittele mitkään väkivaltaiset vastarintavoimat. Arvomme ovat paljon syvemmällä. Koti, uskonto, isänmaa.</p><p>Meidän eturyhmämme on tavallinen kansa. Lapsiperheet, eläkeläiset, yrittäjät, työttömät, pienipalkkaiset, opiskelijat ja maanviljelijät, kuten säännöissäkin luetellaan.</p><p>Maamme turvallisuus ja hyvinvointi vaativat maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä ja liittovaltiokehityksestä irtautumista. Tätä puolueemme ajaa entistä rohkeammin.</p><p>&nbsp;</p><p>Vetoan kenttäväkeen. Pitäkää sopu, älkääkä riidelkö.</p><p>Ensinnäkin, välttäkää hätiköidyt ratkaisut, joita joudutte myöhemmin katumaan. Politiikka menee nyt käytännössä kahden kuukauden kesätauolle. Teillä on aikaa harkita.</p><p>Toisekseen, meillä ei ole mitään syytä panetella loikkareita. Haavojen repimisestä mahdollisimman isoiksi ei hyödy kukaan. Tolkuton loanheitto kääntyy aina itseään vastaan. Toivotaan heille parasta. Uskon, että sieltä löytyy edelleen myös niitä, jotka pitävät nuorisotyön lippua korkealla.</p><p>Kolmanneksi meillä ei ole mitään syytä ajaa hyviä asioita väärin argumentein. Vihalähtöiset motiivit maahanmuuttopolitiikassa purevat omaan nilkkaan tehokkaammin kuin kaikki vihervasemmiston huudot yhteensä.</p><p>Tehdään syrjäkylän torilta ja keskustelufoorumin takanurkasta asti sellaista politiikkaa, joka herättää kunnioitusta ja luottamusta. Yhteisen isänmaamme parhaaksi.</p> Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen tiistaina oli minulle tuskallisimpia päiviä politiikassa. Poliittinen koti rikkoutui yhdessä päivässä.

Olen ollut mukana vuodesta 2008, jolloin Timo Soini haastoi minut Korson torilla muuttamaan Vantaata. Lähdin politiikkaan ensisijaisesti auttaakseni nuoria takaisin elämään.

Vuonna 2011 alkoi ensimmäinen eduskuntakauteni. Näimme oppositiossa, missä Suomen asioihin vaikutetaan – hallituksessa.

Rankan työn jälkeen nousimme vuorostamme hallituspuolueen jäseneksi 2015. Sain merkittävää vastuuta, jossa pääsin sanoista tekoihin. Sain vaikuttaa nuoria koskevaan lainsäädäntöön, kuten ammattikoulureformiin. Vaikuttaa valtion varoihin, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, vaikkapa ruoka-avun kautta, saavat tukea.

Ymmärrän siis täysin niitä perussuomalaisia, jotka eivät halunneet hallituksen hajoavan. Äänestäjät odottavat meiltä tekoja juhlapuheiden sijaan.

 

En ole soinilainen, terholainen tai halla-aholainen. Olen perussuomalainen. Puoluekokouksessa äänestin Sampoa, koska koin hänet vakaampana vaihtoehtona hallitusyhteistyön jatkamiseksi. Lisäksi toivoin, että kunniapuheenjohtaja saa jatkaa ministerinä toiveensa mukaisesti.  

Jussi voitti puheenjohtajakisan, koska perussuomalaisten enemmistö halusi selkeän muutoksen kotimaan politiikkaan. Perussuomalaisten puoluekokouksessa oli paljon hallituspolitiikkaan pettyneitä – ja itsekin olen toki kaivannut siihen muutoksia. Vaalit olivat demokraattiset. Puoluekenttä oli puhunut.

Puoluekokouksen jälkeen poliittiset vastavoimat käynnistivät prosessin, jonka lopputulos oli ilmeinen. Puheenjohtajavaihdos teki hallituskumppanien mukaan perussuomalaisista hallitukseen kelpaamattoman.

 

Perussuomalaiset on se puolue, johon minun 4273 äänestäjääni on minulle valtakirjan antanut. Jatkan perussuomalaisten eduskuntaryhmässä.

Vaikka voisin hyvinkin toteuttaa tärkeimmät poliittiset unelmani jäämällä hallituspuolelle, en sitä tee. En voi toteuttaa tavoitteitani totuutta myymällä. En voi antaa loikkaamalla voimaa niille näkemyksille, jotka väittävät Perussuomalaiset puolueen olevan nyt rasistinen tai antikristillinen.

Perussuomalaiset tukevat edelleen vahvaa arvopohjaa, työllä menestymistä, heikoista huolehtimista ja itsenäistä kansainvälisyyttä. Tämä ei ole muuttunut.

Perussuomalaiset tulee pysymään jatkossakin kristillis-sosiaalisena yleispuolueena.

Tulemme jatkamaan samalla linjalla sen suhteen, että puolueella on nollatoleranssi typeryyksille. Ihmisarvo on jakamaton. Tässä puolueessa ei ole tilaa rasismille.

Puolue on sama. Ohjelma on sama. Linja on sama. Sitä ei määrittele mitkään väkivaltaiset vastarintavoimat. Arvomme ovat paljon syvemmällä. Koti, uskonto, isänmaa.

Meidän eturyhmämme on tavallinen kansa. Lapsiperheet, eläkeläiset, yrittäjät, työttömät, pienipalkkaiset, opiskelijat ja maanviljelijät, kuten säännöissäkin luetellaan.

Maamme turvallisuus ja hyvinvointi vaativat maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä ja liittovaltiokehityksestä irtautumista. Tätä puolueemme ajaa entistä rohkeammin.

 

Vetoan kenttäväkeen. Pitäkää sopu, älkääkä riidelkö.

Ensinnäkin, välttäkää hätiköidyt ratkaisut, joita joudutte myöhemmin katumaan. Politiikka menee nyt käytännössä kahden kuukauden kesätauolle. Teillä on aikaa harkita.

Toisekseen, meillä ei ole mitään syytä panetella loikkareita. Haavojen repimisestä mahdollisimman isoiksi ei hyödy kukaan. Tolkuton loanheitto kääntyy aina itseään vastaan. Toivotaan heille parasta. Uskon, että sieltä löytyy edelleen myös niitä, jotka pitävät nuorisotyön lippua korkealla.

Kolmanneksi meillä ei ole mitään syytä ajaa hyviä asioita väärin argumentein. Vihalähtöiset motiivit maahanmuuttopolitiikassa purevat omaan nilkkaan tehokkaammin kuin kaikki vihervasemmiston huudot yhteensä.

Tehdään syrjäkylän torilta ja keskustelufoorumin takanurkasta asti sellaista politiikkaa, joka herättää kunnioitusta ja luottamusta. Yhteisen isänmaamme parhaaksi.

]]>
64 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238737-paatokseni#comments Kotimaa Perussuomalaiset Uusi vaihtoehto Fri, 16 Jun 2017 10:24:14 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238737-paatokseni
Perussuomalainen kulttuuri ja uusi ministeri http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236250-perussuomalainen-kulttuuri-ja-uusi-ministeri <p>&nbsp;</p> <p>Kulttuuri- ja Eurooppa-ministeriksi tulee Sampo Terho.</p> <p>Sampo on viisas ja aikaansaava mies ja varmasti ministerinä hyvä. Annan hänelle tukeni haastavaan ja vastuulliseen tehtävään. Kahdessa vuodessa voidaan viedä läpi monta perussuomalaisille tärkeää uudistusta. Niitä Suomi tarvitsee.</p> <p>Ministerin valinnasta ei eduskuntaryhmässä päästy äänestämään. Moni, minä mukaan lukien, odotin äänestystä.</p> <p>Itse olisin halunnut mitata kannatukseni ministerin tehtävään. Varsinkin kun tarjolla oli&nbsp;nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja korjaamiseen sopiva salkku.&nbsp;Pyyntöjä tuli sen verran useita. Tulos olisi voinut yllättää.&nbsp;</p> <p>Omasta puolestani suuntaan eteenpäin. Vastuupaikoille, joihin valinta tehdään äänestyksen kautta.</p> <p>Ensi viikolla valitaan uusi ryhmäjohtaja Sampon tilalle. Kesäkuussa koittaa puheenjohtajavaali. Mietin asiaa. Perussuomalaiset tarvitsevat tässä saumassa avointa keskustelua, äänestyksiä ja hyvää yhteistyötä.</p> <p>Ei revitä toisiamme alas vaan pyritään siihen, että kaikkien vahvuusalueet hyödynnetään täysimääräisesti. Näin kasvavat tulokset. Näin kasvaa kannatus.</p> <p>Ministeri Sampo ei pääse helpolla. Ei hän sitä varmaan odotakaan. Osaltani seuraan ministeriä kuin hai laivaa. Tehtävä on kesken. Vaatimuksia nuorten syrjäytymisen pysäyttämiseksi tulee. Resursseja löytyy kulttuurin ja nuorisotyön rahoituksen tasapainoa uudelleen arvioimalla.&nbsp;Sampolla on siihen vastaus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kulttuuri- ja Eurooppa-ministeriksi tulee Sampo Terho.

Sampo on viisas ja aikaansaava mies ja varmasti ministerinä hyvä. Annan hänelle tukeni haastavaan ja vastuulliseen tehtävään. Kahdessa vuodessa voidaan viedä läpi monta perussuomalaisille tärkeää uudistusta. Niitä Suomi tarvitsee.

Ministerin valinnasta ei eduskuntaryhmässä päästy äänestämään. Moni, minä mukaan lukien, odotin äänestystä.

Itse olisin halunnut mitata kannatukseni ministerin tehtävään. Varsinkin kun tarjolla oli nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja korjaamiseen sopiva salkku. Pyyntöjä tuli sen verran useita. Tulos olisi voinut yllättää. 

Omasta puolestani suuntaan eteenpäin. Vastuupaikoille, joihin valinta tehdään äänestyksen kautta.

Ensi viikolla valitaan uusi ryhmäjohtaja Sampon tilalle. Kesäkuussa koittaa puheenjohtajavaali. Mietin asiaa. Perussuomalaiset tarvitsevat tässä saumassa avointa keskustelua, äänestyksiä ja hyvää yhteistyötä.

Ei revitä toisiamme alas vaan pyritään siihen, että kaikkien vahvuusalueet hyödynnetään täysimääräisesti. Näin kasvavat tulokset. Näin kasvaa kannatus.

Ministeri Sampo ei pääse helpolla. Ei hän sitä varmaan odotakaan. Osaltani seuraan ministeriä kuin hai laivaa. Tehtävä on kesken. Vaatimuksia nuorten syrjäytymisen pysäyttämiseksi tulee. Resursseja löytyy kulttuurin ja nuorisotyön rahoituksen tasapainoa uudelleen arvioimalla. Sampolla on siihen vastaus.

]]>
10 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236250-perussuomalainen-kulttuuri-ja-uusi-ministeri#comments hallitus Kulttuuriministeri Mika Niikko Thu, 27 Apr 2017 14:58:00 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236250-perussuomalainen-kulttuuri-ja-uusi-ministeri
Kulttuuriministerin salkku http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236207-kulttuuriministerin-salkku <p>Hallitus on päättänyt lisätä ministerien määrää kolmella. Perussuomalaisille on uutena pestinä tulossa kulttuuriministerin salkku, johon yhdistetään ulkoministeriöstä Eurooppa-ministerin tehtävät. Lähtökohtaisesti ihmettelen, miksi oikeusministerin salkusta luovuttiin juuri, kun tuloksia alkaa tulemaan.</p><p>Salkkujen vaihdosta on sovittu ministerivaliokunnassa. Aikaisimmin, sosiaali- ja terveysministerin vaihto tehtiin ilman keskustelua eduskuntaryhmässä. Tällä kertaa näin ei tulisi toimia. Ministerin valinnassa tulee kuulla eduskuntaryhmää.</p><p>Miksi?</p><p>Kulttuuriministerin tehtävässä ei ole kyseessä vain mahdollisuus ihmetellä oopperan määrärahoja. Uuden ministerin vastuulla on nuorisopolitiikka, huippu-urheilu, liikunnan edistäminen, kulttuuriasiat ja Eurooppa-suhteet &ndash; ratkaisevia kysymyksiä tulevaisuutemme kannalta. Tästä syystä eduskuntaryhmän tulee päästä vaikuttamaan siihen, että paras mahdollinen osaaja ja vaikuttaja tulee valituksi.</p><p><strong>Mitä uudelta ministeriltä vaaditaan?</strong></p><p>Ministeri ei voi olla yksinäinen toimija vaan välittäjä, joka tiivistää koko perussuomalaisen kentän näkemykset konkreettisisiksi muutoksiksi. Pelkästään eduskuntaryhmässä meillä on monta huippuasiantuntijaa nyt jaettavaan salkkuun liittyvillä osa-alueilla. Ministerin ei kannata jättää parasta asiantuntijuutta aitioon, vaan kutsua koko rintama vaikuttamiseen mukaan.</p><p>Nykyisestä hallituskaudesta on vielä puolet jäljellä. Ministerin on oltava rohkea tekijä ja rautainen neuvottelija. Se, mitä tähän mennessä on saatu aikaan, ei riitä. Kuntavaalimenestys ja puolueen yleinen kannatus haastavat muutokseen. Perussuomalaiset ovat edelleen oikeassa, mutta tarvitsemme lisää päättäväisyyttä.</p><p><strong>Nuoret</strong></p><p>Uuden ministerin vastuulle tulee nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Nuorten hyvinvointi on maamme kohtalonkysymys.</p><p>Itse tulin alun perin politiikkaan vain yhdestä syystä: tekemään konkreettisia muutoksia nuorisoasioissa. Ennen eduskuntaa tein kädet savessa nuorisotyötä &ndash; 10 vuotta erityisnuorisojärjestön toiminnanjohtajana päihdeongelmaisten, vankilasta vapautuvien ja muiden nuorten rinnalla. Kerran menin torille haastamaan Timo Soinia nuorisopalveluiden epäkohdilla ja Timo haastoi minut mukaan politiikkaan muuttamaan nuo epäkohdat. Moneen asiaan olen pystynyt vaikuttamaan, kuten viimeksi ammattikoulureformiin.</p><p>On selvää, että nykyiset toimet, kuten Ohjaamojen lisääminen, eivät riitä. Työn ja koulutuksen ulkopuolella on noin 45 000 nuorta ja joka ikäryhmästä 15% jää ilman toisen asteen tutkintoa. Jopa 5 % nuoristamme on yrittänyt itsemurhaa.</p><p>Tiedän,&nbsp;että näitä nuoria voidaan auttaa. Tiedän, että meillä on keinoja. Ja tiedän, että ne eivät ole läheskään täydessä käytössä tällä hetkellä. Nuoriamme meillä ei ole varaa menettää. Tarvitaan ministeri, joka ajaa tarvittavat muutokset peräänantamattomasti läpi.</p><p><strong>Eurooppa murroksessa</strong></p><p>EU natisee liitoksistaan enemmän kuin uutisten läpi Suomeen asti näkyy. Nykymalli on tullut tiensä päähän. Joko integraatiota löyhennetään tai sitten osa jäsenistä irtoaa. Tällöin ydin, jos sitä vielä jää jäljelle, toteuttaa liittovaltion. Suomi ei voi tässä tilanteessa olla nukkuva osapuoli, joka ei koskaan vastusta mitään missään.</p><p>Hallitusohjelman mukaan suhtautumisen EU:hun tulisi olla rakentavan kriittinen. Missä kriittisyys näkyy tällä hetkellä? Suomen etua pitää vahtia. Eurooppa-asioiden irrottaminen UMI:n salkusta mahdollistaa sen, että asiaa hoitavalla ministerillä on tähän käytännössä entistä paremmin resursseja.</p><p><strong>Urheilu ja kulttuuri</strong></p><p>Urheilu ja liikunnan merkitystä terveydelle ja kansalliselle mielialalle on vaikea liioitella. Yksi harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava muitakaan ikäryhmiä unohtamatta.</p><p>Kulttuurin sisällä tehdään ilahduttavaa ja arvostettavaa työtä, jota tulee suojella ja kehittää. Kehittämisen ohella tarvitaan leikkauksia. Oopperaa, teatteria ja museoita ei voida hyvällä omallatunnolla jättää leikkauksien ulkopuolelle aikana, jolloin leipäjonot kasvavat.</p><p>&nbsp;</p><p>Minulle ei ole itseisarvoisesti väliä sillä, kuka on ministeri. Sillä on väliä, että saadaan aikaan todellisia tuloksia. Selittelyille ei ole enää aikaa. Siksi onkin tärkeää, että puolueemme eduskuntaryhmä tekee parhaan mahdollisen ministerivalinnan.</p><p>Vakavasti ottaen. Usealta taholta on haastettu vastuuta kantamaan. Osaltani en voi ohittaa asiaa olkaa kohauttamalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus on päättänyt lisätä ministerien määrää kolmella. Perussuomalaisille on uutena pestinä tulossa kulttuuriministerin salkku, johon yhdistetään ulkoministeriöstä Eurooppa-ministerin tehtävät. Lähtökohtaisesti ihmettelen, miksi oikeusministerin salkusta luovuttiin juuri, kun tuloksia alkaa tulemaan.

Salkkujen vaihdosta on sovittu ministerivaliokunnassa. Aikaisimmin, sosiaali- ja terveysministerin vaihto tehtiin ilman keskustelua eduskuntaryhmässä. Tällä kertaa näin ei tulisi toimia. Ministerin valinnassa tulee kuulla eduskuntaryhmää.

Miksi?

Kulttuuriministerin tehtävässä ei ole kyseessä vain mahdollisuus ihmetellä oopperan määrärahoja. Uuden ministerin vastuulla on nuorisopolitiikka, huippu-urheilu, liikunnan edistäminen, kulttuuriasiat ja Eurooppa-suhteet – ratkaisevia kysymyksiä tulevaisuutemme kannalta. Tästä syystä eduskuntaryhmän tulee päästä vaikuttamaan siihen, että paras mahdollinen osaaja ja vaikuttaja tulee valituksi.

Mitä uudelta ministeriltä vaaditaan?

Ministeri ei voi olla yksinäinen toimija vaan välittäjä, joka tiivistää koko perussuomalaisen kentän näkemykset konkreettisisiksi muutoksiksi. Pelkästään eduskuntaryhmässä meillä on monta huippuasiantuntijaa nyt jaettavaan salkkuun liittyvillä osa-alueilla. Ministerin ei kannata jättää parasta asiantuntijuutta aitioon, vaan kutsua koko rintama vaikuttamiseen mukaan.

Nykyisestä hallituskaudesta on vielä puolet jäljellä. Ministerin on oltava rohkea tekijä ja rautainen neuvottelija. Se, mitä tähän mennessä on saatu aikaan, ei riitä. Kuntavaalimenestys ja puolueen yleinen kannatus haastavat muutokseen. Perussuomalaiset ovat edelleen oikeassa, mutta tarvitsemme lisää päättäväisyyttä.

Nuoret

Uuden ministerin vastuulle tulee nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Nuorten hyvinvointi on maamme kohtalonkysymys.

Itse tulin alun perin politiikkaan vain yhdestä syystä: tekemään konkreettisia muutoksia nuorisoasioissa. Ennen eduskuntaa tein kädet savessa nuorisotyötä – 10 vuotta erityisnuorisojärjestön toiminnanjohtajana päihdeongelmaisten, vankilasta vapautuvien ja muiden nuorten rinnalla. Kerran menin torille haastamaan Timo Soinia nuorisopalveluiden epäkohdilla ja Timo haastoi minut mukaan politiikkaan muuttamaan nuo epäkohdat. Moneen asiaan olen pystynyt vaikuttamaan, kuten viimeksi ammattikoulureformiin.

On selvää, että nykyiset toimet, kuten Ohjaamojen lisääminen, eivät riitä. Työn ja koulutuksen ulkopuolella on noin 45 000 nuorta ja joka ikäryhmästä 15% jää ilman toisen asteen tutkintoa. Jopa 5 % nuoristamme on yrittänyt itsemurhaa.

Tiedän, että näitä nuoria voidaan auttaa. Tiedän, että meillä on keinoja. Ja tiedän, että ne eivät ole läheskään täydessä käytössä tällä hetkellä. Nuoriamme meillä ei ole varaa menettää. Tarvitaan ministeri, joka ajaa tarvittavat muutokset peräänantamattomasti läpi.

Eurooppa murroksessa

EU natisee liitoksistaan enemmän kuin uutisten läpi Suomeen asti näkyy. Nykymalli on tullut tiensä päähän. Joko integraatiota löyhennetään tai sitten osa jäsenistä irtoaa. Tällöin ydin, jos sitä vielä jää jäljelle, toteuttaa liittovaltion. Suomi ei voi tässä tilanteessa olla nukkuva osapuoli, joka ei koskaan vastusta mitään missään.

Hallitusohjelman mukaan suhtautumisen EU:hun tulisi olla rakentavan kriittinen. Missä kriittisyys näkyy tällä hetkellä? Suomen etua pitää vahtia. Eurooppa-asioiden irrottaminen UMI:n salkusta mahdollistaa sen, että asiaa hoitavalla ministerillä on tähän käytännössä entistä paremmin resursseja.

Urheilu ja kulttuuri

Urheilu ja liikunnan merkitystä terveydelle ja kansalliselle mielialalle on vaikea liioitella. Yksi harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava muitakaan ikäryhmiä unohtamatta.

Kulttuurin sisällä tehdään ilahduttavaa ja arvostettavaa työtä, jota tulee suojella ja kehittää. Kehittämisen ohella tarvitaan leikkauksia. Oopperaa, teatteria ja museoita ei voida hyvällä omallatunnolla jättää leikkauksien ulkopuolelle aikana, jolloin leipäjonot kasvavat.

 

Minulle ei ole itseisarvoisesti väliä sillä, kuka on ministeri. Sillä on väliä, että saadaan aikaan todellisia tuloksia. Selittelyille ei ole enää aikaa. Siksi onkin tärkeää, että puolueemme eduskuntaryhmä tekee parhaan mahdollisen ministerivalinnan.

Vakavasti ottaen. Usealta taholta on haastettu vastuuta kantamaan. Osaltani en voi ohittaa asiaa olkaa kohauttamalla.

]]>
49 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236207-kulttuuriministerin-salkku#comments Eurooppa Hallitus perussuomalaiset Kulttuuriministeri Nuorisopolitiikka Urheilu Wed, 26 Apr 2017 16:18:10 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236207-kulttuuriministerin-salkku
Uudet kivilouhokset hölmöä hommaa http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235357-uudet-kivilouhokset-holmoa-hommaa <p>Pääkaupunkiseudun vuotuinen massakivenkulutus on noin 2 milj. m3ktr. Tällä vauhdilla nykyisistä kivenottopaikoista riittää kiveä noin sadaksi vuodeksi eteenpäin. Ehkä vieläkin enemmäksi, jos louhintatekniikkaan tai kiven kierrätykseen saadaan parannuksia.</p><p>Asukkaiden elämää ei pidä häiritä uusilla kivilouhoksilla tai laajentamalla pieniä kivilouhoksia siellä täällä. Muu on yksittäisten yritysten ahneutta ja voiton tekemistä tuhansien ihmisten asuinmukavuuden ja ympäristön kustannuksella.</p><p><strong>Mölyä ja pölyä</strong></p><p>Joka ei asu kivilouhoksen tai -käsittelylaitoksen läheisyydessä, ei ymmärrä sen vaikutuksia asuinmukavuuteen. Kivenlouhinnasta syntyy voimakasta ääntä, pölyä ja tärinää. Raskas liikenne kuljettaa kivet pois.</p><p>Tietysti kivenlouhintaa ymmärrettävästi tarvitaan, mutta ei millä kustannuksella hyvänsä. Kaiken järjen mukaan kivenotto kannattaa keskittää muutamaan pisteeseen, joiden lähistöllä ei asu paljoa ihmisiä. Louhinnan haittoja asuinympäristölle voi hillitä äänieristyksellä ja sijoittamalla linjastoja osin maan sisälle. Joka tapauksessa kivenottopaikka tarkoittaa vuosikymmenet kestävää raskasta louhintatyötä ja peruuttamattomia seurauksia alueen luonnolle.</p><p>Itse asun alueella, jossa louhostoimintaan liittyvän alueen laajentaminen 150 hehtaarilla olisi pilannut 4000 asukaan asuinympäristön vuosikymmeniksi. Lupahakemuksessa louhintaa oli suunniteltu jopa 100 metrin syvyyteen. Kaavalaajennus kaatui vasta, kun päättäjät, allekirjoittanut mukaan lukien, ryhtyivät kyseenalaistamaan virkamiesten esityksiä.</p><p>Toisena esimerkkinä Vantaan Riipilän alueella tilanne on niin hälyttävä, että jopa ympäristöministeri Tiilikainen on käynyt paikalla. Kahden neliökilometrin alueella on noin 15 sellaista toimijaa, jotka merkittävällä tavalla haittaavat 1000 asukkaan elämää. Kovaa mölyä ja pölyä pitävät etenkin vanhoja autoja hajottava yritys sekä kivilouhos.</p><p><strong>Asiantuntijuutta päätöksentekoon</strong></p><p>Olen yhä uudestaan joutunut ihmettelemään, miten virkamiesten valmistelut voivat johtaa siihen, että yksittäiset yritykset tekevät voittoa tuhansien asukkaiden elinmukavuuden kustannuksella. Meidän päättäjien tulee olla lujempia ja vaatia virkavastuuta. Kaikki asukkaiden valitukset ja kirjelmät eivät todellakaan ole meteliä turhasta!</p><p>Aion ensi viikolla jättää eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun Uudenmaanliiton toiminnasta Sipoon Bastukärrin kivenottopaikan suhteen. Vaikka kyseessä on merkittävä louhoshanke, Uudenmaan liitto ei ole pyynnöistä huolimatta toimittanut hankkeesta lausuntoja. Alue sijaitsee aivan sekä Vantaan että Keravan rajanaapurina, mutta Sipoo ei näytä näiden asukkaiden oloista piittaavan. Juuri tällaisiin tapauksiin Uudenmaan liiton tulisi puuttua myös lausunnoin. Lisäksi sen tulisi tiedottaa kuntia massakiviaineksen todellisesta kysynnästä ja tarjonnasta, jotta uusia projekteja hamuavat yksittäiset konsultit ja yritykset eivät pääse johtamaan kuntien virkamiehiä harhaan.</p><p>Olennaista tässä kaikessa on, että päättäjät saisivat oikeaa tietoa ja perehtyisivät asiaan. Vain tällöin asukkaiden etu ja ympäristön viihtyisyys voidaan turvata.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääkaupunkiseudun vuotuinen massakivenkulutus on noin 2 milj. m3ktr. Tällä vauhdilla nykyisistä kivenottopaikoista riittää kiveä noin sadaksi vuodeksi eteenpäin. Ehkä vieläkin enemmäksi, jos louhintatekniikkaan tai kiven kierrätykseen saadaan parannuksia.

Asukkaiden elämää ei pidä häiritä uusilla kivilouhoksilla tai laajentamalla pieniä kivilouhoksia siellä täällä. Muu on yksittäisten yritysten ahneutta ja voiton tekemistä tuhansien ihmisten asuinmukavuuden ja ympäristön kustannuksella.

Mölyä ja pölyä

Joka ei asu kivilouhoksen tai -käsittelylaitoksen läheisyydessä, ei ymmärrä sen vaikutuksia asuinmukavuuteen. Kivenlouhinnasta syntyy voimakasta ääntä, pölyä ja tärinää. Raskas liikenne kuljettaa kivet pois.

Tietysti kivenlouhintaa ymmärrettävästi tarvitaan, mutta ei millä kustannuksella hyvänsä. Kaiken järjen mukaan kivenotto kannattaa keskittää muutamaan pisteeseen, joiden lähistöllä ei asu paljoa ihmisiä. Louhinnan haittoja asuinympäristölle voi hillitä äänieristyksellä ja sijoittamalla linjastoja osin maan sisälle. Joka tapauksessa kivenottopaikka tarkoittaa vuosikymmenet kestävää raskasta louhintatyötä ja peruuttamattomia seurauksia alueen luonnolle.

Itse asun alueella, jossa louhostoimintaan liittyvän alueen laajentaminen 150 hehtaarilla olisi pilannut 4000 asukaan asuinympäristön vuosikymmeniksi. Lupahakemuksessa louhintaa oli suunniteltu jopa 100 metrin syvyyteen. Kaavalaajennus kaatui vasta, kun päättäjät, allekirjoittanut mukaan lukien, ryhtyivät kyseenalaistamaan virkamiesten esityksiä.

Toisena esimerkkinä Vantaan Riipilän alueella tilanne on niin hälyttävä, että jopa ympäristöministeri Tiilikainen on käynyt paikalla. Kahden neliökilometrin alueella on noin 15 sellaista toimijaa, jotka merkittävällä tavalla haittaavat 1000 asukkaan elämää. Kovaa mölyä ja pölyä pitävät etenkin vanhoja autoja hajottava yritys sekä kivilouhos.

Asiantuntijuutta päätöksentekoon

Olen yhä uudestaan joutunut ihmettelemään, miten virkamiesten valmistelut voivat johtaa siihen, että yksittäiset yritykset tekevät voittoa tuhansien asukkaiden elinmukavuuden kustannuksella. Meidän päättäjien tulee olla lujempia ja vaatia virkavastuuta. Kaikki asukkaiden valitukset ja kirjelmät eivät todellakaan ole meteliä turhasta!

Aion ensi viikolla jättää eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun Uudenmaanliiton toiminnasta Sipoon Bastukärrin kivenottopaikan suhteen. Vaikka kyseessä on merkittävä louhoshanke, Uudenmaan liitto ei ole pyynnöistä huolimatta toimittanut hankkeesta lausuntoja. Alue sijaitsee aivan sekä Vantaan että Keravan rajanaapurina, mutta Sipoo ei näytä näiden asukkaiden oloista piittaavan. Juuri tällaisiin tapauksiin Uudenmaan liiton tulisi puuttua myös lausunnoin. Lisäksi sen tulisi tiedottaa kuntia massakiviaineksen todellisesta kysynnästä ja tarjonnasta, jotta uusia projekteja hamuavat yksittäiset konsultit ja yritykset eivät pääse johtamaan kuntien virkamiehiä harhaan.

Olennaista tässä kaikessa on, että päättäjät saisivat oikeaa tietoa ja perehtyisivät asiaan. Vain tällöin asukkaiden etu ja ympäristön viihtyisyys voidaan turvata.

]]>
3 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235357-uudet-kivilouhokset-holmoa-hommaa#comments Kivilouhimo Luonto Terveys- ja ympäristöhaitta Ympäristöpolitiikka Raha 3.5: Ympäristö- ja luontoarvoista voidaan joustaa, jos siten voidaan lisätä työpaikkoja. Sat, 08 Apr 2017 15:01:12 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235357-uudet-kivilouhokset-holmoa-hommaa
Pitääkö ekaluokkalaisen kanssa pohtia homosuhteita? http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234976-pitaako-ekaluokkalaisen-kanssa-pohtia-homosuhteita <p>Koti ja koulu ovat useimmille lapsille elämän kaksi tärkeintä paikkaa. Jotta niiden välinen luottamus ja yhteistyö säilyvät, on koulun kunnioitettava vanhempien ihmisoikeussopimuksiin perustuvaa arvokasvatusoikeutta.</p><p>Vanhempien arvokasvatusoikeus koskee myös sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta, vaikka sateenkaariliike toista vaatii. Sunnuntaina käytävissä kuntavaaleissa valitaan päättäjät, jotka vartioivat tätä tärkeää asiaa seuraavan neljän vuoden ajan.</p><p>Seta ry:n tuoreen opettajanoppaan mukaan sateenkaari-ideologia on integroitava jokaiseen oppiaineeseen, jopa päivittäin. Jo ykkösluokkalaisten kanssa olisi tarpeen käsitellä &rdquo;samaa sukupuolta olevien rakkaus tai seurustelusuhteiden näkymättömyyttä&rdquo; lastenkirjoissa.</p><p>Sateenkaariliikkeen ehdotusten hyväksyminen olisi liukumista kohti totalitarismia, jossa valtio päättää, mitkä arvot lapsille ovat oikein ja mitkä väärin. Herkät arvoteemat tulisi käsitellä erillisinä kokonaisuuksina, mahdollisimman neutraalisti ja vanhempia hyvin tiedottaen. Perinteiset perhearvot eivät voi olla valtion kannalta niin vaarallinen aate, että niiden savustaminen ulos lasten korvien välistä otettaisiin julkisen vallan tehtäväksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nuorisotilat edellä</strong></p><p>Noin puolet suomalaisista vanhemmista vastusti avioliittolain muutosta. Ei ole lapsen etu, että nämä vanhemmat leimattaisiin kouluopetuksessa suvaitsemattomiksi kiusantekijöiksi, jollaisia he eivät ole.</p><p>Uhka vanhempien vastuun sivuuttamiseen on todellinen, sillä vastaava on jo pitkälti tapahtunut nuorisotyössä. Moniko vanhempi on edes tietoinen, kuinka monta homoseksuaalisuutta tai irtosuhteita mainostavaa valistusjulistetta löytyy lähinuorisotilan seinältä?</p><p>Pk-seudulla on hivuttauduttu vielä pidemmälle. Noin vuosi sitten Vantaan Tikkurilassa, ja aiemmin Espoossa, startattiin sateenkaarevat illat &ndash; normaaleista ikärajoista poiketen 13-25 &ndash;vuotiaille samanaikaisesti (Espoossa 13-29 -vuotiaille). En ole vakuuttunut tilanteen turvallisuudesta, jos 13-vuotias lapsi käsittelee seksuaalisuuttaan itseään tuplasti vanhemman aikuisen kanssa.</p><p>Tarvitsemme aktiivisia kuntapäättäjiä. Kokemus on nimittäin osoittanut, että sateenkaariaatetta halutaan edistää, paitsi vanhempien, myös päättäjien selän takana.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kirjastot perässä</strong></p><p>Vastikään luin Vantaan Sanomista kirjastokorttiuudistuksesta. Minä voin nyt mennä hakemaan kirjastosta kortin, joka ilmoittaa sukupuolekseni &rdquo;nainen&rdquo; tai &rdquo;muu&rdquo; &ndash; täysin välittämättä juridisesta sukupuolestani tai siitä että esimerkiksi väestörekisterissä sukupuolia mainitaan vain kaksi.</p><p>Kirjastokortti uudistus tukee kirjastojen valitsemaa tietä. Tuntemani alakoululainen kävi hiljan kirjastoautossa. Kirjastontäti alkoi innokkaasti markkinoimaan erillistä sateenkaarikirjoja notkuvaa hyllyä. Työntekijä toimi kai aivan Setan toiveiden mukaan, vaikka ei kysynyt vanhemmilta mitään.</p><p>Helsingin, Espoon ja Vantaan Helmet-kirjastonjohtajat olivat tehneet itsenäisen päätöksen ketään kuulematta. Sukupuolineutraalia kasvatusta ei kai sovi hidastaa, saati vaarantaa, poliittisilla prosesseilla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vanhemmat ja kuntapäättäjät yhdessä</strong></p><p>Sukupuolineutraalin avioliiton vaikutukset läikkyvät yli äyräiden vielä pitkään. Vanhempien katseet kääntyvät nyt kuntien varhaiskasvatukseen ja opetustoimeen. Lapset ovat vanhempien, ei valtion. Vanhempien kasvatusvastuuseen kuuluu myös arvokasvatus. Kunnilla ei ole oikeutta kävellä vanhempien kasvatusvastuun ylitse.</p><p>Lapsen kotonaan opittuun arvomaailman muuttamiseen ei kunnissa tule ryhtyä ilman vanhempien suostumusta. Tulevien kuntapäättäjien vartioitavana tulee olemaan sekä kodin ja koulun välisen luottamuksen säilyminen. Vastaavasti vanhempien tehtäväksi jää vahtia virkamiehiä ja päättäjiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koti ja koulu ovat useimmille lapsille elämän kaksi tärkeintä paikkaa. Jotta niiden välinen luottamus ja yhteistyö säilyvät, on koulun kunnioitettava vanhempien ihmisoikeussopimuksiin perustuvaa arvokasvatusoikeutta.

Vanhempien arvokasvatusoikeus koskee myös sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta, vaikka sateenkaariliike toista vaatii. Sunnuntaina käytävissä kuntavaaleissa valitaan päättäjät, jotka vartioivat tätä tärkeää asiaa seuraavan neljän vuoden ajan.

Seta ry:n tuoreen opettajanoppaan mukaan sateenkaari-ideologia on integroitava jokaiseen oppiaineeseen, jopa päivittäin. Jo ykkösluokkalaisten kanssa olisi tarpeen käsitellä ”samaa sukupuolta olevien rakkaus tai seurustelusuhteiden näkymättömyyttä” lastenkirjoissa.

Sateenkaariliikkeen ehdotusten hyväksyminen olisi liukumista kohti totalitarismia, jossa valtio päättää, mitkä arvot lapsille ovat oikein ja mitkä väärin. Herkät arvoteemat tulisi käsitellä erillisinä kokonaisuuksina, mahdollisimman neutraalisti ja vanhempia hyvin tiedottaen. Perinteiset perhearvot eivät voi olla valtion kannalta niin vaarallinen aate, että niiden savustaminen ulos lasten korvien välistä otettaisiin julkisen vallan tehtäväksi.

 

Nuorisotilat edellä

Noin puolet suomalaisista vanhemmista vastusti avioliittolain muutosta. Ei ole lapsen etu, että nämä vanhemmat leimattaisiin kouluopetuksessa suvaitsemattomiksi kiusantekijöiksi, jollaisia he eivät ole.

Uhka vanhempien vastuun sivuuttamiseen on todellinen, sillä vastaava on jo pitkälti tapahtunut nuorisotyössä. Moniko vanhempi on edes tietoinen, kuinka monta homoseksuaalisuutta tai irtosuhteita mainostavaa valistusjulistetta löytyy lähinuorisotilan seinältä?

Pk-seudulla on hivuttauduttu vielä pidemmälle. Noin vuosi sitten Vantaan Tikkurilassa, ja aiemmin Espoossa, startattiin sateenkaarevat illat – normaaleista ikärajoista poiketen 13-25 –vuotiaille samanaikaisesti (Espoossa 13-29 -vuotiaille). En ole vakuuttunut tilanteen turvallisuudesta, jos 13-vuotias lapsi käsittelee seksuaalisuuttaan itseään tuplasti vanhemman aikuisen kanssa.

Tarvitsemme aktiivisia kuntapäättäjiä. Kokemus on nimittäin osoittanut, että sateenkaariaatetta halutaan edistää, paitsi vanhempien, myös päättäjien selän takana.

 

Kirjastot perässä

Vastikään luin Vantaan Sanomista kirjastokorttiuudistuksesta. Minä voin nyt mennä hakemaan kirjastosta kortin, joka ilmoittaa sukupuolekseni ”nainen” tai ”muu” – täysin välittämättä juridisesta sukupuolestani tai siitä että esimerkiksi väestörekisterissä sukupuolia mainitaan vain kaksi.

Kirjastokortti uudistus tukee kirjastojen valitsemaa tietä. Tuntemani alakoululainen kävi hiljan kirjastoautossa. Kirjastontäti alkoi innokkaasti markkinoimaan erillistä sateenkaarikirjoja notkuvaa hyllyä. Työntekijä toimi kai aivan Setan toiveiden mukaan, vaikka ei kysynyt vanhemmilta mitään.

Helsingin, Espoon ja Vantaan Helmet-kirjastonjohtajat olivat tehneet itsenäisen päätöksen ketään kuulematta. Sukupuolineutraalia kasvatusta ei kai sovi hidastaa, saati vaarantaa, poliittisilla prosesseilla.

 

Vanhemmat ja kuntapäättäjät yhdessä

Sukupuolineutraalin avioliiton vaikutukset läikkyvät yli äyräiden vielä pitkään. Vanhempien katseet kääntyvät nyt kuntien varhaiskasvatukseen ja opetustoimeen. Lapset ovat vanhempien, ei valtion. Vanhempien kasvatusvastuuseen kuuluu myös arvokasvatus. Kunnilla ei ole oikeutta kävellä vanhempien kasvatusvastuun ylitse.

Lapsen kotonaan opittuun arvomaailman muuttamiseen ei kunnissa tule ryhtyä ilman vanhempien suostumusta. Tulevien kuntapäättäjien vartioitavana tulee olemaan sekä kodin ja koulun välisen luottamuksen säilyminen. Vastaavasti vanhempien tehtäväksi jää vahtia virkamiehiä ja päättäjiä.

]]>
73 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234976-pitaako-ekaluokkalaisen-kanssa-pohtia-homosuhteita#comments Koulu Lapsen oikeudet Päiväkoti Perhe Sukupuolineutraali kasvatus Arvot 5.5: Yhteiskunnassamme olisi vähemmän ongelmia, jos ihmisiä kohdeltaisiin tasa-arvoisemmin. Tue, 04 Apr 2017 14:55:27 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234976-pitaako-ekaluokkalaisen-kanssa-pohtia-homosuhteita
Oikeus kuolla, velvollisuus kuolla http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232512-oikeus-kuolla-velvollisuus-kuolla <p>Eutanasiakeskustelussa asiantuntijat liputtavat hyvän saattohoidon puolesta. Sen turvaavaa saattohoitolakia kannattaa 71 % saattohoidossa työskentelevistä lääkäreistä. Samasta joukosta vain 17 % kannattaa eutanasialakia.</p><p>Saattohoito on todella asetettava prioriteettiin.</p><p>Tälläkin hetkellä meillä on ihmisiä, jotka odottavat kuolemaa kovissa kivuissa. Loppupelissä tästä olemme vastuussa me, päättäjät. Me emme ole turvanneet saattohoidon resursseja. On häpeä, että kansalaisten pitää vaatia eutanasiaa, ennen kuin päättäjät heräävät tositilanteeseen. Tosin samassa yhteydessä on tunnustettava, että saattohoito on monin paikoin hyvää ja kehittynyt viime vuosina huimasti.</p><p>Emme elä enää 60- tai 80-lukua. Kivun hoitoon on nykyään menetelmät. Kipu pystytään hoitamaan. Kiista kivun hoidon riittävyydestä koskee lähinnä noin sataa potilaita vuodessa ja heidänkin kohdallaan vaihtoehtona on nukutus, palliatiivinen sedaatio, jonka aikana kipu osassa tapauksista saadaan myös hallintaan.</p><p>Selvää on, että saattohoidon kehittäminen on se ratkaisu, jolla saamme elämän loppumetrit inhimillisiksi kaikille kansalaisille. Eutanasian kannattajille jääkin käteen vain itsemääräämisoikeuskortti.</p><p>Oikeus eutanasiaan ei ole ainoastaan sinun asiasi.</p><p>Tapahtumien kulkua seuraa kenties 10-vuotias lapsenlapsesi. Viisi vuotta myöhemmin, masentuneena teininä, hän harkitsee, olisiko luovuttaminen vaihtoehto myös hänelle. Kuolinavun laillistaminen nostaa itsemurhakuolleisuutta, tutkitusti.</p><p>Kylmenevää kättäsi pitelevä tyttäresi miettii vielä 20 vuoden jälkeen, olisiko hän voinut tehdä jotain paremmin.</p><p>Päätöksesi nähnyt naapurihuoneen vaari, joka ei halua rasittaa ketään, alkaa myös pohtia eutanasiaa. Amerikassa yli 40 %:ssa tapauksista pelko taakkana olemisesta on kuolinavun taustasyynä.</p><p>Läheisten ohella eutanasian tehnyt lääkäri muistaa tapauksen loppuikänsä. Näin ainakin lääkärit Hollannissa kertovat. Ei ole kevyt asia velvoittaa toinen tappajaksi. Ei ole kevyt asia perustaa Suomeen ammattikunta, jolla on oikeus tappaa. Väärinkäytöksiä tapahtuu maailmalla jatkuvasti, Hollannissa virallinen arvio on, että 23 prosenttia eutanasioista jää raportoimatta. Todellinen luku voi olla isompi.</p><p>Ongelmamme on kunnioituksen ja hoidon puutteessa. Onko myrkkypiikki se ratkaisu, jonka rikas ja hyvinvoiva 2000-luvun Suomi tarjoaa ratkaisuksi vanhuksilleen? Kyse on priorisoinnista ja arvostuksesta niitä kohtaan, joiden elämälle ja työlle koko yhteiskuntamme rakentuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eutanasiakeskustelussa asiantuntijat liputtavat hyvän saattohoidon puolesta. Sen turvaavaa saattohoitolakia kannattaa 71 % saattohoidossa työskentelevistä lääkäreistä. Samasta joukosta vain 17 % kannattaa eutanasialakia.

Saattohoito on todella asetettava prioriteettiin.

Tälläkin hetkellä meillä on ihmisiä, jotka odottavat kuolemaa kovissa kivuissa. Loppupelissä tästä olemme vastuussa me, päättäjät. Me emme ole turvanneet saattohoidon resursseja. On häpeä, että kansalaisten pitää vaatia eutanasiaa, ennen kuin päättäjät heräävät tositilanteeseen. Tosin samassa yhteydessä on tunnustettava, että saattohoito on monin paikoin hyvää ja kehittynyt viime vuosina huimasti.

Emme elä enää 60- tai 80-lukua. Kivun hoitoon on nykyään menetelmät. Kipu pystytään hoitamaan. Kiista kivun hoidon riittävyydestä koskee lähinnä noin sataa potilaita vuodessa ja heidänkin kohdallaan vaihtoehtona on nukutus, palliatiivinen sedaatio, jonka aikana kipu osassa tapauksista saadaan myös hallintaan.

Selvää on, että saattohoidon kehittäminen on se ratkaisu, jolla saamme elämän loppumetrit inhimillisiksi kaikille kansalaisille. Eutanasian kannattajille jääkin käteen vain itsemääräämisoikeuskortti.

Oikeus eutanasiaan ei ole ainoastaan sinun asiasi.

Tapahtumien kulkua seuraa kenties 10-vuotias lapsenlapsesi. Viisi vuotta myöhemmin, masentuneena teininä, hän harkitsee, olisiko luovuttaminen vaihtoehto myös hänelle. Kuolinavun laillistaminen nostaa itsemurhakuolleisuutta, tutkitusti.

Kylmenevää kättäsi pitelevä tyttäresi miettii vielä 20 vuoden jälkeen, olisiko hän voinut tehdä jotain paremmin.

Päätöksesi nähnyt naapurihuoneen vaari, joka ei halua rasittaa ketään, alkaa myös pohtia eutanasiaa. Amerikassa yli 40 %:ssa tapauksista pelko taakkana olemisesta on kuolinavun taustasyynä.

Läheisten ohella eutanasian tehnyt lääkäri muistaa tapauksen loppuikänsä. Näin ainakin lääkärit Hollannissa kertovat. Ei ole kevyt asia velvoittaa toinen tappajaksi. Ei ole kevyt asia perustaa Suomeen ammattikunta, jolla on oikeus tappaa. Väärinkäytöksiä tapahtuu maailmalla jatkuvasti, Hollannissa virallinen arvio on, että 23 prosenttia eutanasioista jää raportoimatta. Todellinen luku voi olla isompi.

Ongelmamme on kunnioituksen ja hoidon puutteessa. Onko myrkkypiikki se ratkaisu, jonka rikas ja hyvinvoiva 2000-luvun Suomi tarjoaa ratkaisuksi vanhuksilleen? Kyse on priorisoinnista ja arvostuksesta niitä kohtaan, joiden elämälle ja työlle koko yhteiskuntamme rakentuu.

]]>
11 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232512-oikeus-kuolla-velvollisuus-kuolla#comments Arvokas vanhuus Etiikka ja moraali Eutanasia Lääkäri Terveydenhuolto Thu, 02 Mar 2017 12:50:05 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232512-oikeus-kuolla-velvollisuus-kuolla
Kenen joukoissa seisot - kansanedustajien avioliittokäsitykset http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232028-kenen-joukoissa-seisot-kansanedustajien-avioliittokasitykset <p>Aito avioliitto kansalaisaloitteeseen liittyvät kahdesta lausumaehdotuksesta äänestettiin eilen. Lausumaehdotuksien tarkoitus oli tarkistaa lainsäädäntöä, jotta varmistettaisiin:</p><p>1. Kirkolle autonomia päättää, millaisia pareja se jatkossakin vihkii ja</p><p>2. Vanhemmille vaikutusvalta siihen, millaiseen perhemuotoon lapset adoptoidaan.</p><p>Vihkimisen osalta kyse oli selvennyksestä. Nykyinen lainsäädännöllinen tila on luonnollista tulkita siten, että kirkko saa määrätä papeilleen reunaehdot. Jos pappi vihkii vastoin kirkon oppia samaa sukupuolta olevan parin, liitto on juridisesti mitätön. Tämä oli tarkoitus vain entistä selvemmin kirjoittaa lakiin, sillä julkisuudessa asiasta on näyttänyt olevan epäselvyyttä. Vastaava selvennys lakiin tehtiin aikanaan Norjassa.</p><p>Adoption kohdalla vanhemmalla on toki oikeus esittää toiveita. Tarkoitus oli turvata yksiselitteinen oikeus vanhemmalle, lapsen lähtömaalle tai adoptiojärjestölle halutessaan määrätä, että adoptoitava lapsi annetaan perheeseen, jossa on sekä isä että äiti.</p><p>Äänestystulokset olivat pettymys. Lausumaehdotukset tyrmättiin.</p><p>Vihkimisen osalta 91-65. Adoption osalta 96-53.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Vihkiminen</em></p><p>Äänestystuloksen erikoisuutta lisää se, että kokoomus ja keskusta olivat varsinkin avioliittoa koskevissa puheenvuoroissaan vahvasti kirkollisen heterovihkimisen kannalla. Kuitenkin kokoomus petti perinteisen avioliiton kannattajat. Kokoomuksen 26 kansanedustajasta vain viisi äänesti kirkon autonomian puolesta.</p><p>Joko kansanedustajat eivät tienneet lainkaan mistä äänestivät tai sitten he ovat täysin välinpitämättömiä kirkon tulevaisuudesta. Vastaavasti keskustan 39 kansanedustajasta hienoinen enemmistö, 22 edustajaa, oli kirkon kannalla. Tämä tuskin Pohjanmaan lestadiolaisia lämmittää.</p><p>Joku voi virheellisesti perustella omaa äänestyskäyttäytymistä sillä, että kirkko saa itse päättää uskonnonvapauslain ja kirkkolakinsa mukaisesti keitä se vihkii. Kirkko ei nykyisellään salli samaa sukupuolta olevien parin vihkimistä. Paine kuitenkin kasvaa. <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7835654"><u>Kirkkoa aletaan syyttämään syrjinnästä</u></a>, jos se kieltäytyy vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja.</p><p>Syrjintäväitteet seksuaalisen suuntautumisen perusteella tullaan kuulemaan. Vähemmistöjärjestöt yhdessä oikeusoppineiden kanssa alkavat vertaamaan ihonväriä ja vaikkapa vasenkätisisyyttä ja homoutta keskenään ja syyttävät kirkkoa rasismista, mikäli papin aamenta ei homoliittoon saa.</p><p>Kirkon erityisasema veronkanto-oikeuksineen johtaa siihen, että se joko taipuu vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja tai luopuu vihkimisoikeudesta. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Samaa_sukupuolta_olevien_avioliitto"><u>Näin kävi myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.</u></a></p><p>Surullista tässä koko kirkon vihkimisoikeussopassa on se, että suurin osa kansanedustajista taipui painostuksen alla. Taipui, vaikka tiesi totuuden. Lainsäätäjä tietää, ettei avioliiton sukupuolikriteeri &ndash; sen enempää kuin lukumääräkriteeri &ndash; ole ollut mielivaltainen, eikä siten syrjivä. Jos näin tosiaan olisi, olisi myös sukupuolineutraali laki tuoreeltaan epätasa-arvoinen.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Adoptio</em></p><p>Mitä tulee adoptiota koskevaan lausumaehdotuksen tyrmäämiseen, se on traagista lasten kannalta. Maaliskuun alussa voimaan astuva avioliittolain myötä samaa sukupuolta olevat parit ovat heteroparien kanssa samassa asemassa myös lapsen adoptiossa.</p><p>Omantunnon vapautta kunnioittavassa valtiossa vanhemmalla tulisi olla oikeus varmistua siitä, että hänen näkemystään lapsen adoptiotilanteessa kunnioitetaan, onhan kyse hänen omasta lapsestaan. Lapset eivät kuulu valtiolle vaan vanhemmille. Miksi he eivät sitten saisi vaikuttaa lapsensa tulevaan perhemuotoon, jos tilanne sitä vaatii?&nbsp;</p><p>Äänestyksessä keskustan enemmistö 20/35 ja kokoomuksen 21/27 ei hyväksynyt lapsen adoptioon liittyvää lausumaehdotusta. Demareista 27/28 ei hyväksynyt lapsen adoptioon liittyvää lausumaehdotusta kun vastaavasti Perussuomalaisten 27 äänestä vain yksi (Tiina Elovaara) äänesti liberaalia linjaa.</p><p>Kenellekään ei ole uutinen se, että Vihreät ja Vasemmisto ajavat hyvin liberaalia perhelainsäädäntöä maahamme. Yllätys kuitenkin oli, että perinteisesti &rdquo;koti, uskonto ja isänmaa&rdquo; teemalla eläneiden kokoomuksen ja keskustan arvopohja romahti. Sosiaalidemokraattien romahdus on myös täydellinen. Perinteisesti heillä on ollut myös perhearvokonservatiivisia äänestäjiä, mutta onko jatkossa?</p><p>&nbsp;</p><p><em>Avioliittokäsitykset</em></p><p>Varsinainen äänestys avioliittolaista oli, kuten tunnettua, viime viikolla. Aito avioliitto -aloite hävisi luvuin 120 - 48 (Tyhjiä 2, Poissa 29).</p><p>Suurin muutos nähtiin <strong>keskustassa</strong>, jonka eduskuntaryhmässä vielä 2014 viisi kuudesta kansanedustajasta liputti perinteistä avioliittoa. Tällä kertaa vain kaksi kuudesta kannatti perinteistä linjaa. Mielensä vuoden 2014 jälkeen olivat muuttaneet Anne Kalmari, Elsi Katainen, Timo V. Korhonen, Seppo Kääriäinen, Jari Leppä, Mika Lintilä, Aila Paloniemi, Antti Rantakangas, Juha Rehula, Markku Rossi, Mirja Vehkaperä ja Anu Vehviläinen. Pääministeri Sipilä jäi viime perjantain äänestyksestä pois kokonaan.</p><p><strong>Kokoomuksessa</strong> avioliittoa miehen ja naisen välisenä kannatti enää Susanna Koski. Sen sijaan Kalle Jokinen, Jukka Kopra, Kari Tolvanen ja Ben Zyskowicz äänestivät perinteistä avioliittoa vastaan, vaikka kannattivat sitä vielä 28.11.2014, kun Tahdon-aloitteesta äänestettiin.</p><p>Lisäksi perussuomalaisista demareihin loikannut Maria Tolppanen oli puolueen ohella muuttanut myös mielensä.</p><p>Yhteensä siis 17 edustajaa käänsi kelkkansa perhearvojen suhteen.</p><p>Perussuomalaiset pysyivät tiukasti lapsen edun kannalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Tekisi mieli kysyä kollegoilta: &rdquo;Miten tässä näin kävi?&rdquo; Sukupuolineutraalin avioliittolain kun ei pitänyt olla keneltäkään pois. Jatkossa vanhemmat ja varsinkin kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina. Meidän on kiinnitettävä lastenkasvatukseen entistä enemmän huomiota. Miten avioliittolaki tulee vaikuttamaan arvokasvatukseen päiväkodeissa ja kouluissa? Vanhemmilta ja päättäjiltä kysytään taas rohkeutta puolustaa lapsia.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Muokattu 23.2. klo 16:15 ja 16:24: Kuvat 2-4 vaihdettu grafiikaltaan laadukkaampiin kuviin.</em></p><p><em>Muokattu 24.2. klo 9:55: Lisätty diagrammi Aito avioliitto -äänestystuloksesta ja poistettu lopusta sitaatti.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aito avioliitto kansalaisaloitteeseen liittyvät kahdesta lausumaehdotuksesta äänestettiin eilen. Lausumaehdotuksien tarkoitus oli tarkistaa lainsäädäntöä, jotta varmistettaisiin:

1. Kirkolle autonomia päättää, millaisia pareja se jatkossakin vihkii ja

2. Vanhemmille vaikutusvalta siihen, millaiseen perhemuotoon lapset adoptoidaan.

Vihkimisen osalta kyse oli selvennyksestä. Nykyinen lainsäädännöllinen tila on luonnollista tulkita siten, että kirkko saa määrätä papeilleen reunaehdot. Jos pappi vihkii vastoin kirkon oppia samaa sukupuolta olevan parin, liitto on juridisesti mitätön. Tämä oli tarkoitus vain entistä selvemmin kirjoittaa lakiin, sillä julkisuudessa asiasta on näyttänyt olevan epäselvyyttä. Vastaava selvennys lakiin tehtiin aikanaan Norjassa.

Adoption kohdalla vanhemmalla on toki oikeus esittää toiveita. Tarkoitus oli turvata yksiselitteinen oikeus vanhemmalle, lapsen lähtömaalle tai adoptiojärjestölle halutessaan määrätä, että adoptoitava lapsi annetaan perheeseen, jossa on sekä isä että äiti.

Äänestystulokset olivat pettymys. Lausumaehdotukset tyrmättiin.

Vihkimisen osalta 91-65. Adoption osalta 96-53.

 

Vihkiminen

Äänestystuloksen erikoisuutta lisää se, että kokoomus ja keskusta olivat varsinkin avioliittoa koskevissa puheenvuoroissaan vahvasti kirkollisen heterovihkimisen kannalla. Kuitenkin kokoomus petti perinteisen avioliiton kannattajat. Kokoomuksen 26 kansanedustajasta vain viisi äänesti kirkon autonomian puolesta.

Joko kansanedustajat eivät tienneet lainkaan mistä äänestivät tai sitten he ovat täysin välinpitämättömiä kirkon tulevaisuudesta. Vastaavasti keskustan 39 kansanedustajasta hienoinen enemmistö, 22 edustajaa, oli kirkon kannalla. Tämä tuskin Pohjanmaan lestadiolaisia lämmittää.

Joku voi virheellisesti perustella omaa äänestyskäyttäytymistä sillä, että kirkko saa itse päättää uskonnonvapauslain ja kirkkolakinsa mukaisesti keitä se vihkii. Kirkko ei nykyisellään salli samaa sukupuolta olevien parin vihkimistä. Paine kuitenkin kasvaa. Kirkkoa aletaan syyttämään syrjinnästä, jos se kieltäytyy vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja.

Syrjintäväitteet seksuaalisen suuntautumisen perusteella tullaan kuulemaan. Vähemmistöjärjestöt yhdessä oikeusoppineiden kanssa alkavat vertaamaan ihonväriä ja vaikkapa vasenkätisisyyttä ja homoutta keskenään ja syyttävät kirkkoa rasismista, mikäli papin aamenta ei homoliittoon saa.

Kirkon erityisasema veronkanto-oikeuksineen johtaa siihen, että se joko taipuu vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja tai luopuu vihkimisoikeudesta. Näin kävi myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Surullista tässä koko kirkon vihkimisoikeussopassa on se, että suurin osa kansanedustajista taipui painostuksen alla. Taipui, vaikka tiesi totuuden. Lainsäätäjä tietää, ettei avioliiton sukupuolikriteeri – sen enempää kuin lukumääräkriteeri – ole ollut mielivaltainen, eikä siten syrjivä. Jos näin tosiaan olisi, olisi myös sukupuolineutraali laki tuoreeltaan epätasa-arvoinen.

 

Adoptio

Mitä tulee adoptiota koskevaan lausumaehdotuksen tyrmäämiseen, se on traagista lasten kannalta. Maaliskuun alussa voimaan astuva avioliittolain myötä samaa sukupuolta olevat parit ovat heteroparien kanssa samassa asemassa myös lapsen adoptiossa.

Omantunnon vapautta kunnioittavassa valtiossa vanhemmalla tulisi olla oikeus varmistua siitä, että hänen näkemystään lapsen adoptiotilanteessa kunnioitetaan, onhan kyse hänen omasta lapsestaan. Lapset eivät kuulu valtiolle vaan vanhemmille. Miksi he eivät sitten saisi vaikuttaa lapsensa tulevaan perhemuotoon, jos tilanne sitä vaatii? 

Äänestyksessä keskustan enemmistö 20/35 ja kokoomuksen 21/27 ei hyväksynyt lapsen adoptioon liittyvää lausumaehdotusta. Demareista 27/28 ei hyväksynyt lapsen adoptioon liittyvää lausumaehdotusta kun vastaavasti Perussuomalaisten 27 äänestä vain yksi (Tiina Elovaara) äänesti liberaalia linjaa.

Kenellekään ei ole uutinen se, että Vihreät ja Vasemmisto ajavat hyvin liberaalia perhelainsäädäntöä maahamme. Yllätys kuitenkin oli, että perinteisesti ”koti, uskonto ja isänmaa” teemalla eläneiden kokoomuksen ja keskustan arvopohja romahti. Sosiaalidemokraattien romahdus on myös täydellinen. Perinteisesti heillä on ollut myös perhearvokonservatiivisia äänestäjiä, mutta onko jatkossa?

 

Avioliittokäsitykset

Varsinainen äänestys avioliittolaista oli, kuten tunnettua, viime viikolla. Aito avioliitto -aloite hävisi luvuin 120 - 48 (Tyhjiä 2, Poissa 29).

Suurin muutos nähtiin keskustassa, jonka eduskuntaryhmässä vielä 2014 viisi kuudesta kansanedustajasta liputti perinteistä avioliittoa. Tällä kertaa vain kaksi kuudesta kannatti perinteistä linjaa. Mielensä vuoden 2014 jälkeen olivat muuttaneet Anne Kalmari, Elsi Katainen, Timo V. Korhonen, Seppo Kääriäinen, Jari Leppä, Mika Lintilä, Aila Paloniemi, Antti Rantakangas, Juha Rehula, Markku Rossi, Mirja Vehkaperä ja Anu Vehviläinen. Pääministeri Sipilä jäi viime perjantain äänestyksestä pois kokonaan.

Kokoomuksessa avioliittoa miehen ja naisen välisenä kannatti enää Susanna Koski. Sen sijaan Kalle Jokinen, Jukka Kopra, Kari Tolvanen ja Ben Zyskowicz äänestivät perinteistä avioliittoa vastaan, vaikka kannattivat sitä vielä 28.11.2014, kun Tahdon-aloitteesta äänestettiin.

Lisäksi perussuomalaisista demareihin loikannut Maria Tolppanen oli puolueen ohella muuttanut myös mielensä.

Yhteensä siis 17 edustajaa käänsi kelkkansa perhearvojen suhteen.

Perussuomalaiset pysyivät tiukasti lapsen edun kannalla.

 

Tekisi mieli kysyä kollegoilta: ”Miten tässä näin kävi?” Sukupuolineutraalin avioliittolain kun ei pitänyt olla keneltäkään pois. Jatkossa vanhemmat ja varsinkin kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina. Meidän on kiinnitettävä lastenkasvatukseen entistä enemmän huomiota. Miten avioliittolaki tulee vaikuttamaan arvokasvatukseen päiväkodeissa ja kouluissa? Vanhemmilta ja päättäjiltä kysytään taas rohkeutta puolustaa lapsia.

 

 

Muokattu 23.2. klo 16:15 ja 16:24: Kuvat 2-4 vaihdettu grafiikaltaan laadukkaampiin kuviin.

Muokattu 24.2. klo 9:55: Lisätty diagrammi Aito avioliitto -äänestystuloksesta ja poistettu lopusta sitaatti.

]]>
49 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232028-kenen-joukoissa-seisot-kansanedustajien-avioliittokasitykset#comments Aito avioliitto Ev.lut. kirkko Homojen kirkkohäät Lapsen etu Sukupuolineutraali avioliitto Thu, 23 Feb 2017 10:08:00 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232028-kenen-joukoissa-seisot-kansanedustajien-avioliittokasitykset
Lasten oikeuksien päivä satuttaa http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226498-lastenoikeuksien-paiva-satuttaa <p>Tänään lasten oikeuksien päivänä Finlandia-talolla toteutetaan&nbsp;<a href="http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lapsen-oikeuksien-paivana-pyydetaan-anteeksi-lastensuojelun-sijaishuollossa-kaltoinkohdelluilta">valtiollinen anteeksipyyntö</a>&nbsp;henkilöille, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua tai väkivaltaa lastensuojelun sijaishuollossa. Anteeksipyynnön esittää perhe- ja peruspalveluministeri&nbsp;<strong>Juha Rehula</strong>.</p><p>Jonkin aikaa sitten tapasin erään lastensuojelulaitoksessa asuneen miehen, joka kertoi olleensa yhteydessä päättäjiin. Hänen kokemuksensa mukaan valtion kasvatuslaitoksissa ja muualla lastensuojelun sijaishuollossa väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä.</p><p>Menneiden vääryyksien tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen on heille tärkeää. Anteeksipyynnön lisäksi tärkeää olisi maksaa uhreille korvausta. Kuten Ruotsissa ja Norjassa tehtiin. Uhrit saivat 21.000-27.000 euron korvaukset.</p><p>Sijaishuollon kärsimysten&nbsp;<a href="http://stm.fi/epakohdat-lastensuojelun-sijaishuollossa">tutkimukset käynnisti</a>&nbsp;entinen perheministeri&nbsp;<strong>Maria Guzenina</strong>. Maria&nbsp;<a href="http://blogit.iltalehti.fi/maria-guzenina-richardson/2016/04/08/lastensuojelun-menneisyyden-karmivat-teot-hyvitettava/">kirjoitti blogissaan</a>, että myös Suomen tulisi maksamaa korvausta kaltoinkohdelluille. Silloisen perheministerin mukaan ministeriössä vastustettiin sijaishuollon selvityshanketta ja korvauksia.</p><p>Kiitos Marialle siitä, ettei hän taipunut. Hänestä ei tullut piilottelun ja vähättelyn ministeriä. Päättäväisesti hän käynnisti tutkimuksen. Vastaavasti nykyinen perheministeri Rehula ei ikävä kyllä korvauksista suostu edes keskustelemaan. Hän pelkää korvausprosessista vuosien kestävää selvitystä ja kustannuksia.</p><p>Yhteiskuntaa, varsinkin sen talouspuolta, voi mittailla numeroina. Vastaavasti todellinen yhteiskunnan testi on kuitenkin siinä, miten pidämme huolta niistä, jotka eivät voi pitää huolta itsestään. Miten kannamme vastuumme, mikäli olemme väärin toimineet. Lasten oikeuksien päivä on sekä juhla, että peiliin katsomisen paikka.</p><p>Pelkillä puheilla ei pitkälle pääse. Juhlapuheista on siirryttävä tekoihin. Uhrien kärsimykset ja oikeus korvauksiin on tunnustettava. Jos oikeutta ei saa, lasten oikeuksien päivä satuttaa. Se muistuttaa piittaamattomuudesta. &nbsp;Se muistuttaa kärsimyksestä. Hetkestä jolloin kukaan ei kuunnellut. Kukaan ei uskonut. Eikä kukaan vieläkään välitä.</p><p>Lainsäädäntöä tulee uudistaa. Rikoslakia on kiristettävä. Yhteiskunta on tehtävä oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi. Se on jokaisen lapsen oikeus. Se on myös jokaisen päättäjän velvollisuus.&nbsp;Toivottavasti päätöksemme ovat sellaisia, joita ei päättäjien tarvitse jälkikäteen pyytää anteeksi. Tänään kuitenkin pyydämme. Anteeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään lasten oikeuksien päivänä Finlandia-talolla toteutetaan valtiollinen anteeksipyyntö henkilöille, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua tai väkivaltaa lastensuojelun sijaishuollossa. Anteeksipyynnön esittää perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula.

Jonkin aikaa sitten tapasin erään lastensuojelulaitoksessa asuneen miehen, joka kertoi olleensa yhteydessä päättäjiin. Hänen kokemuksensa mukaan valtion kasvatuslaitoksissa ja muualla lastensuojelun sijaishuollossa väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä.

Menneiden vääryyksien tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen on heille tärkeää. Anteeksipyynnön lisäksi tärkeää olisi maksaa uhreille korvausta. Kuten Ruotsissa ja Norjassa tehtiin. Uhrit saivat 21.000-27.000 euron korvaukset.

Sijaishuollon kärsimysten tutkimukset käynnisti entinen perheministeri Maria Guzenina. Maria kirjoitti blogissaan, että myös Suomen tulisi maksamaa korvausta kaltoinkohdelluille. Silloisen perheministerin mukaan ministeriössä vastustettiin sijaishuollon selvityshanketta ja korvauksia.

Kiitos Marialle siitä, ettei hän taipunut. Hänestä ei tullut piilottelun ja vähättelyn ministeriä. Päättäväisesti hän käynnisti tutkimuksen. Vastaavasti nykyinen perheministeri Rehula ei ikävä kyllä korvauksista suostu edes keskustelemaan. Hän pelkää korvausprosessista vuosien kestävää selvitystä ja kustannuksia.

Yhteiskuntaa, varsinkin sen talouspuolta, voi mittailla numeroina. Vastaavasti todellinen yhteiskunnan testi on kuitenkin siinä, miten pidämme huolta niistä, jotka eivät voi pitää huolta itsestään. Miten kannamme vastuumme, mikäli olemme väärin toimineet. Lasten oikeuksien päivä on sekä juhla, että peiliin katsomisen paikka.

Pelkillä puheilla ei pitkälle pääse. Juhlapuheista on siirryttävä tekoihin. Uhrien kärsimykset ja oikeus korvauksiin on tunnustettava. Jos oikeutta ei saa, lasten oikeuksien päivä satuttaa. Se muistuttaa piittaamattomuudesta.  Se muistuttaa kärsimyksestä. Hetkestä jolloin kukaan ei kuunnellut. Kukaan ei uskonut. Eikä kukaan vieläkään välitä.

Lainsäädäntöä tulee uudistaa. Rikoslakia on kiristettävä. Yhteiskunta on tehtävä oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi. Se on jokaisen lapsen oikeus. Se on myös jokaisen päättäjän velvollisuus. Toivottavasti päätöksemme ovat sellaisia, joita ei päättäjien tarvitse jälkikäteen pyytää anteeksi. Tänään kuitenkin pyydämme. Anteeksi.

]]>
16 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226498-lastenoikeuksien-paiva-satuttaa#comments Kotimaa Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Lastenoikeudet Lastensuojelu Mika Niikko Pedofiilit Sun, 20 Nov 2016 10:34:23 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226498-lastenoikeuksien-paiva-satuttaa