Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 03 Jul 2018 10:23:01 +0300 fi Jokaisella meillä on tarinamme – Pysäyttämätön http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257781-jokaisella-meilla-on-tarinamme-pysayttamaton <p>Jokaisella meillä on elämästä niin huonoja kuin hyviä hetkiä &ndash; ja sellaisia, joista moni haluaisi kuulla. Yksi haluaa uteliaisuuttaan ja toinen moittiakseen. Kolmas kuulija vastaavasti kaipaa tietää, miten omaan elämään löytyisi vastaukset kipuihin, jotka vievät toistuvasti alamäkeen.</p> <p>Moni odottaa avoimuutta myös päättäjältä. Siksi haluankin kertoa synkistä taustoistani, joita en toivoisi kenellekään. Tiedän, että niitä voidaan käyttää lyömäaseina &ndash; etenkin jos sattuu vielä työskentelemään julkisessa ammatissa. Silti vain avoimuus antaa mahdollisuuden samaistua asioihin, jotka tuottavat kunkin omassa elämässä kipua vailla vastausta.</p> <p>Osaltani vasta uskoontulon myötä elämäni suunta muuttui ja päädyin pian auttamaan samankaltaisten ongelmien parissa eläviä nuoria kuin itse olin.</p> <p>Kymmenen vuotta kului järjestössä tukien vankilasta vapautuvia ja päihdeongelmaisia nuoria takaisin elämään. Välillä taistelut hävittiin, välillä voitettiin, mutta halusimme pitää kiinni periaatteesta: jokaiselle pitää antaa mahdollisuus, jos vain omaa motivaatiota muutokseen löytyy.</p> <p>Näin, että järjestötyön kautta pystyimme auttamaan myös nuoria, joiden kohdalla julkiset palvelut olivat nostaneet kädet pystyyn. Kävin kaupungin virkamiesjohdon ja poliitikkojen puheilla, että voisimme laajentaa työtämme. Kävin jopa eduskunnassa ja eksyin käytäviltä ihmettelemään istuntosalia, mutta auttajaa en löytänyt.</p> <p>- Voiko näiden päättäjien silmät vielä avautua? Milloin löytyy juhlapuheiden lisäksi myös rahat kolmannen sektorin auttamistyöhön? pohdin siinä järjestöjohtajana.</p> <p>Vastausta sain odottaa monta vuotta.</p> <p>- Asiat eivät muutu, jos ette itse lähde niitä muuttamaan, sanoi Timo Soini Korson torilla 2008.</p> <p>Päätin lähteä politiikkaan. Sillä tiellä ollaan vieläkin.</p> <p>Olen sittemmin itse nähnyt, kuinka kabinettien ovien sulkeuduttua ääni kellossa muuttuu. Kolmannen sektorin auttava käsi ei kelpaa. Pitää aina yrittää keksiä muuta. Vaikka politiikassa pieniä voittoja nuorten ja vähävaraisten hyväksi voi saavuttaa, osaltani suurin jäi silti vielä tekemättä, kun perussuomalaiset erotettiin hallituksesta viime kesänä. Ehkä nekin unelmat toteutuvat joskus myöhemmin.</p> <p>Miksi siis kirjoitan?</p> <p>Viestini on ennen kaikkea: jokainen on arvokas.</p> <p>Osaltasi sinäkin voit kertoa tarinan siitä, miten joku läheinen tai itse sait avun aikanasi. Mitä jos vaikka tämän blogin kommentteihin kertoisit oman kokemuksesi rohkaisuksi niille, joilla juuri nyt on pimeä taival?</p> <p>Hyvää kesää!</p> <p>- - -</p> <p>Kirjani (Niikko &ndash; Pysäyttämätön) on omakustanne. Kirjasta <a href="https://mikaniikko.fi/tuote/niikko-pysayttamaton/"><u>lisätietoa</u></a> (mm. katkelma).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaisella meillä on elämästä niin huonoja kuin hyviä hetkiä – ja sellaisia, joista moni haluaisi kuulla. Yksi haluaa uteliaisuuttaan ja toinen moittiakseen. Kolmas kuulija vastaavasti kaipaa tietää, miten omaan elämään löytyisi vastaukset kipuihin, jotka vievät toistuvasti alamäkeen.

Moni odottaa avoimuutta myös päättäjältä. Siksi haluankin kertoa synkistä taustoistani, joita en toivoisi kenellekään. Tiedän, että niitä voidaan käyttää lyömäaseina – etenkin jos sattuu vielä työskentelemään julkisessa ammatissa. Silti vain avoimuus antaa mahdollisuuden samaistua asioihin, jotka tuottavat kunkin omassa elämässä kipua vailla vastausta.

Osaltani vasta uskoontulon myötä elämäni suunta muuttui ja päädyin pian auttamaan samankaltaisten ongelmien parissa eläviä nuoria kuin itse olin.

Kymmenen vuotta kului järjestössä tukien vankilasta vapautuvia ja päihdeongelmaisia nuoria takaisin elämään. Välillä taistelut hävittiin, välillä voitettiin, mutta halusimme pitää kiinni periaatteesta: jokaiselle pitää antaa mahdollisuus, jos vain omaa motivaatiota muutokseen löytyy.

Näin, että järjestötyön kautta pystyimme auttamaan myös nuoria, joiden kohdalla julkiset palvelut olivat nostaneet kädet pystyyn. Kävin kaupungin virkamiesjohdon ja poliitikkojen puheilla, että voisimme laajentaa työtämme. Kävin jopa eduskunnassa ja eksyin käytäviltä ihmettelemään istuntosalia, mutta auttajaa en löytänyt.

- Voiko näiden päättäjien silmät vielä avautua? Milloin löytyy juhlapuheiden lisäksi myös rahat kolmannen sektorin auttamistyöhön? pohdin siinä järjestöjohtajana.

Vastausta sain odottaa monta vuotta.

- Asiat eivät muutu, jos ette itse lähde niitä muuttamaan, sanoi Timo Soini Korson torilla 2008.

Päätin lähteä politiikkaan. Sillä tiellä ollaan vieläkin.

Olen sittemmin itse nähnyt, kuinka kabinettien ovien sulkeuduttua ääni kellossa muuttuu. Kolmannen sektorin auttava käsi ei kelpaa. Pitää aina yrittää keksiä muuta. Vaikka politiikassa pieniä voittoja nuorten ja vähävaraisten hyväksi voi saavuttaa, osaltani suurin jäi silti vielä tekemättä, kun perussuomalaiset erotettiin hallituksesta viime kesänä. Ehkä nekin unelmat toteutuvat joskus myöhemmin.

Miksi siis kirjoitan?

Viestini on ennen kaikkea: jokainen on arvokas.

Osaltasi sinäkin voit kertoa tarinan siitä, miten joku läheinen tai itse sait avun aikanasi. Mitä jos vaikka tämän blogin kommentteihin kertoisit oman kokemuksesi rohkaisuksi niille, joilla juuri nyt on pimeä taival?

Hyvää kesää!

- - -

Kirjani (Niikko – Pysäyttämätön) on omakustanne. Kirjasta lisätietoa (mm. katkelma).

]]>
8 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257781-jokaisella-meilla-on-tarinamme-pysayttamaton#comments Elämänkerta Kolmas sektori Nuoriso Perussuomalaiset Syrjäyttäminen Tue, 03 Jul 2018 07:23:01 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257781-jokaisella-meilla-on-tarinamme-pysayttamaton
Itsekkyyden naamiaiset http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257661-itsekkyyden-naamiaiset <p>Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Näin olen sanonut lapsilleni ja nuorille opettaakseni heitä arvioimaan ympäröivää maailmaa kaikilta sen eri puolilta. Myös seksuaalinen vapaus kiiltää kullan lailla. Sitä markkinoidaan taivaana. Seksuaalinen moninaisuus kaikkine eri muotoineen maalataan milloin synnynnäisenä ominaisuutena ja milloin rikastavavana kokemuksena tai ihmisoikeutena.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Helsinki julisti tänään tätä vapautta rinta rinnan yhdessä useiden yritysten, ammattijärjestöjen, valtiollisten laitosten, seurakuntien ja puolueiden kanssa. Taikasanat tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja rakkaus saivat ihmiset pride-marssille.</p> <p>Torstaina pride-viikko oli esillä myös eduskunnan kyselytunnilla. Tällä kertaa sukupuolineutraalia henkilötunnusta pidettiin merkittävänä sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vahvistamisena &ndash; siinä määrin, että kolmannen sukupuolen saamiseksi väestörekisterijärjestelmään, on asetettu jopa asiaa pohtiva työryhmä. Näin <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_76+2018+11.5.aspx"><u>kuntaministeri Vehviläinen vastasi</u></a> edustaja Toivolalle.</p> <p>Norjan mallista translakia koskevaan kysymyksen Perheministeri <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_76+2018+11.6.aspx"><u>Saarikko vastasi</u></a> Silvia Modigille, että on mahdollista asettaa työryhmä pohtimaan lasten mukaan saaminen translain piiriin &ndash; siis lain, jota ei ole vielä edes olemassa, mutta jonka monet ovat luvanneet säätää ensi vaalikaudella. <a href="https://www.amnesty.fi/asiantuntijat-suomen-translaki-reilusti-jalkijunassa-muihin-pohjoismaihin-verrattuna/"><u>Norjan mallin mukaisesti</u></a> &rdquo;kaikki yli 16-vuotiaat voivat saada sukupuolen juridisesti korjatuksi omalla ilmoituksellaan. Myös 6&ndash;16-vuotiaat voivat päästä sukupuolen korjaushoitoihin ja saada juridisen sukupuolen vahvistetuksi vanhempien luvalla.&rdquo;</p> <p>Esimerkiksi SOK:n tai ammattijärjestöjen osallistuminen pride-viikon tapahtumiin ja rahoittamiseen tarkoittanee sitä, että he kannattavat Setan ajamia kaikkia tasa-arvon nimissä esitettyjä tavoitteita. Miksi yritykset toimivat näin? Eikö johdossa ymmärretä, mihin kaikkeen he sitoutuvat, saati yrittävät sitouttaa myös asiakkaansa ryhtyessään Setan mannekiineiksi?</p> <p>Jokaisella on jakamaton ihmisarvo ja perusoikeudet, myös seksuaalivähemmistöillä. Suvaitsevaisuuden verukkeella ei kuitenkaan tule ryhtyä mihin tahansa. Miksi ruokaa myyvä osuuskunta, kahvia valmistava paahtimo tai jopa seurakunta haluavat antaa äänensä sellaisille lainsäädäntövaatimuksille, joissa jopa pyritään vahingoittamaan lapsia pysyvästi? Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä kaikki asiakkaat hyväksy ja sen he osoittavat valinnoillaan, kuten teki kansanedustaja Antero Laukkanen&nbsp;torstaina&nbsp;irtisanomalla S-tilinsä.</p> <p>Setan vaatimuksia ja valtamedian uutisvirtaa lukiessa tulee mieleen <a href="http://raamattu.fi/1933,38/Dan.3.html"><u>Raamatun kertomus</u></a> kultaisesta kuvapatsaasta. Jokainen joka ei yhtä totuutta ja jumalan asemaan korotettua kuvapatsasta suostunut kumartamaan, heitettiin tuliseen pätsiin. Väärästä, vuosienkin takaisesta mielipiteestä joutuu herjattavaksi tai jopa saa potkut, joten ei ihme, että suuri osa pelkää olla kumartamatta tätä kuvapatsasta.</p> <p>Onneksi tänäkin päivänä on vielä Danielin ja hänen ystävänsä kaltaisia suoraselkäisiä ihmisiä ja yrityksiä, jotka eivät tulista pätsiä pelkää, eivätkä taivu nebukadnessarien vaatimuksiin. Kieltäytyminen Setan vaatimuksista ei ole homofobisuutta tai vähemmistöjen väheksymistä vaan tervettä kokonaisharkintaa. &nbsp;</p> <p>Meidän aikuisten tulisikin olla eniten huolissaan lapsista ja nuorista. Suvaitsevaisuuden, vapauden ja rakkauden nimissä heitä manipuloidaan mediassa, kouluissa ja kaikkialla missä heidät saavutetaan. Tästä&nbsp;kasteesta heidät tulisi varjella.</p> <p>Aikakirjat tulevat aikanaan jälleen osoittamaan sen, että asettamalla itsensä, himonsa ja halunsa kaiken keskipisteeksi, yhteiskunta niittää sitä, mitä kylvää. Itsekkyys paljastaa todelliset kasvonsa. Alkaako joku vielä silloin etsiä rakkautta? Sitä rakkautta, joka laittaa toisen itsensä edelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Näin olen sanonut lapsilleni ja nuorille opettaakseni heitä arvioimaan ympäröivää maailmaa kaikilta sen eri puolilta. Myös seksuaalinen vapaus kiiltää kullan lailla. Sitä markkinoidaan taivaana. Seksuaalinen moninaisuus kaikkine eri muotoineen maalataan milloin synnynnäisenä ominaisuutena ja milloin rikastavavana kokemuksena tai ihmisoikeutena.  

Helsinki julisti tänään tätä vapautta rinta rinnan yhdessä useiden yritysten, ammattijärjestöjen, valtiollisten laitosten, seurakuntien ja puolueiden kanssa. Taikasanat tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja rakkaus saivat ihmiset pride-marssille.

Torstaina pride-viikko oli esillä myös eduskunnan kyselytunnilla. Tällä kertaa sukupuolineutraalia henkilötunnusta pidettiin merkittävänä sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vahvistamisena – siinä määrin, että kolmannen sukupuolen saamiseksi väestörekisterijärjestelmään, on asetettu jopa asiaa pohtiva työryhmä. Näin kuntaministeri Vehviläinen vastasi edustaja Toivolalle.

Norjan mallista translakia koskevaan kysymyksen Perheministeri Saarikko vastasi Silvia Modigille, että on mahdollista asettaa työryhmä pohtimaan lasten mukaan saaminen translain piiriin – siis lain, jota ei ole vielä edes olemassa, mutta jonka monet ovat luvanneet säätää ensi vaalikaudella. Norjan mallin mukaisesti ”kaikki yli 16-vuotiaat voivat saada sukupuolen juridisesti korjatuksi omalla ilmoituksellaan. Myös 6–16-vuotiaat voivat päästä sukupuolen korjaushoitoihin ja saada juridisen sukupuolen vahvistetuksi vanhempien luvalla.”

Esimerkiksi SOK:n tai ammattijärjestöjen osallistuminen pride-viikon tapahtumiin ja rahoittamiseen tarkoittanee sitä, että he kannattavat Setan ajamia kaikkia tasa-arvon nimissä esitettyjä tavoitteita. Miksi yritykset toimivat näin? Eikö johdossa ymmärretä, mihin kaikkeen he sitoutuvat, saati yrittävät sitouttaa myös asiakkaansa ryhtyessään Setan mannekiineiksi?

Jokaisella on jakamaton ihmisarvo ja perusoikeudet, myös seksuaalivähemmistöillä. Suvaitsevaisuuden verukkeella ei kuitenkaan tule ryhtyä mihin tahansa. Miksi ruokaa myyvä osuuskunta, kahvia valmistava paahtimo tai jopa seurakunta haluavat antaa äänensä sellaisille lainsäädäntövaatimuksille, joissa jopa pyritään vahingoittamaan lapsia pysyvästi? Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei tätä kaikki asiakkaat hyväksy ja sen he osoittavat valinnoillaan, kuten teki kansanedustaja Antero Laukkanen torstaina irtisanomalla S-tilinsä.

Setan vaatimuksia ja valtamedian uutisvirtaa lukiessa tulee mieleen Raamatun kertomus kultaisesta kuvapatsaasta. Jokainen joka ei yhtä totuutta ja jumalan asemaan korotettua kuvapatsasta suostunut kumartamaan, heitettiin tuliseen pätsiin. Väärästä, vuosienkin takaisesta mielipiteestä joutuu herjattavaksi tai jopa saa potkut, joten ei ihme, että suuri osa pelkää olla kumartamatta tätä kuvapatsasta.

Onneksi tänäkin päivänä on vielä Danielin ja hänen ystävänsä kaltaisia suoraselkäisiä ihmisiä ja yrityksiä, jotka eivät tulista pätsiä pelkää, eivätkä taivu nebukadnessarien vaatimuksiin. Kieltäytyminen Setan vaatimuksista ei ole homofobisuutta tai vähemmistöjen väheksymistä vaan tervettä kokonaisharkintaa.  

Meidän aikuisten tulisikin olla eniten huolissaan lapsista ja nuorista. Suvaitsevaisuuden, vapauden ja rakkauden nimissä heitä manipuloidaan mediassa, kouluissa ja kaikkialla missä heidät saavutetaan. Tästä kasteesta heidät tulisi varjella.

Aikakirjat tulevat aikanaan jälleen osoittamaan sen, että asettamalla itsensä, himonsa ja halunsa kaiken keskipisteeksi, yhteiskunta niittää sitä, mitä kylvää. Itsekkyys paljastaa todelliset kasvonsa. Alkaako joku vielä silloin etsiä rakkautta? Sitä rakkautta, joka laittaa toisen itsensä edelle.

]]>
150 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257661-itsekkyyden-naamiaiset#comments Annika Saarikko Anu Vehviläinen Lasten oikeudet Mika Niikko Pride-viikko Sat, 30 Jun 2018 12:47:55 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257661-itsekkyyden-naamiaiset
Elämä voittaa! http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254854-elama-voittaa <p>Eduskunta äänesti tänään elämän ja kuoleman väliltä. Kansanedustajien enemmistö (129-59) päätti kunnioittaa ihmiselämää. Kansalaisaloite eutanasiasta hylättiin. Sen sijaan peräänkuulutettiin saattohoidon tarvetta.</p><p>Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti yksimielisesti lakiesityksen hylkäämistä. Vaa&#39;assa painoivat asiantuntijoiden lausunnon ja muiden maiden esimerkit siitä, mihin eutanasialaki on johtanut.</p><p>Hollannissa itsemurhakuolleisuus on noussut noin 35 % siitä lähtien, kun eutanasia sallittiin. Siellä sairaiden ja vanhojen ihmisten elämällä ei ole enää samaa arvoa. Useampi ministeri on ehdottanut kuolinapua kaikille sitä haluaville vanhuksille. On keskusteltu 70 tai 75 vuoden ikärajoista.</p><p>Belgiaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, että puolet eutanasioista tehdään raportoimatta. Tästä 87 prosenttia tapahtuu ilman lain edellyttämää potilaan kirjallista pyyntöä.</p><p>Päättäjien tulee nähdä pidemmälle.</p><p>Tosiasiassa jo nyt vanhuksia kohdellaan osittain kuin kuluerää. Jos eutanasia sallitaan oikeus kuolla uhkaa kääntyä velvollisuudeksi kuolla. Esimerkiksi Oregonissa 55% avustetuista itsemurhista tekevät ihmiset, jotka pelkäävät olevansa taakaksi läheisilleen. Tämä on osavaltion virallinen tilasto.</p><p>Näin ei saa käydä yhdellekään vanhukselle tai sairaalle Suomessa. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään, että omaiset ehkä toivovat hänen ottavan myrkkyruiskun. &nbsp;</p><p>Kipu ja kuolema eivät ole koskaan helppoja tai kevyitä asioita. Niihin ei kuitenkaan kannata etsiä liian yksioikoisia vastauksia. Sellaiset vastaukset voivat johtaa vielä suurempiin vaikeuksiin.</p><p>Juuri tästä syystä eduskunta päätti tänään perustaa asiantuntijatyöryhmän selvittämään saattohoidon kehittämistä Suomessa. Sen kautta tulisi saada pikainen parannus saattohoidon laatuun ja saatavuuteen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunta äänesti tänään elämän ja kuoleman väliltä. Kansanedustajien enemmistö (129-59) päätti kunnioittaa ihmiselämää. Kansalaisaloite eutanasiasta hylättiin. Sen sijaan peräänkuulutettiin saattohoidon tarvetta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti yksimielisesti lakiesityksen hylkäämistä. Vaa'assa painoivat asiantuntijoiden lausunnon ja muiden maiden esimerkit siitä, mihin eutanasialaki on johtanut.

Hollannissa itsemurhakuolleisuus on noussut noin 35 % siitä lähtien, kun eutanasia sallittiin. Siellä sairaiden ja vanhojen ihmisten elämällä ei ole enää samaa arvoa. Useampi ministeri on ehdottanut kuolinapua kaikille sitä haluaville vanhuksille. On keskusteltu 70 tai 75 vuoden ikärajoista.

Belgiaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, että puolet eutanasioista tehdään raportoimatta. Tästä 87 prosenttia tapahtuu ilman lain edellyttämää potilaan kirjallista pyyntöä.

Päättäjien tulee nähdä pidemmälle.

Tosiasiassa jo nyt vanhuksia kohdellaan osittain kuin kuluerää. Jos eutanasia sallitaan oikeus kuolla uhkaa kääntyä velvollisuudeksi kuolla. Esimerkiksi Oregonissa 55% avustetuista itsemurhista tekevät ihmiset, jotka pelkäävät olevansa taakaksi läheisilleen. Tämä on osavaltion virallinen tilasto.

Näin ei saa käydä yhdellekään vanhukselle tai sairaalle Suomessa. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään, että omaiset ehkä toivovat hänen ottavan myrkkyruiskun.  

Kipu ja kuolema eivät ole koskaan helppoja tai kevyitä asioita. Niihin ei kuitenkaan kannata etsiä liian yksioikoisia vastauksia. Sellaiset vastaukset voivat johtaa vielä suurempiin vaikeuksiin.

Juuri tästä syystä eduskunta päätti tänään perustaa asiantuntijatyöryhmän selvittämään saattohoidon kehittämistä Suomessa. Sen kautta tulisi saada pikainen parannus saattohoidon laatuun ja saatavuuteen.

]]>
138 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254854-elama-voittaa#comments Eutanasia Omatunto Saattohoito Terveydenhuolto Fri, 04 May 2018 15:12:29 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254854-elama-voittaa
Päivähoito – pakko, oikeus vai työssäkäynnin apu? http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254247-paivahoito-pakko-oikeus-vai-tyossakaynnin-apu <p>Kuntaliitto julkaisi perjantaina laskelmat siitä, mitä maksaisi, jos oppivelvollisuus alkaisi 6-vuotiaana ja eskari 5-vuotiaana. Kuntien pitäisi tehdä noin 300 miljoonan investoinnit ja tämän päälle vuosikustannukset kasvaisivat pysyvästi 210 miljoonalla eurolla. Laskelmat ovat ajankohtaisia, koska Vihreät ja OAJ etunenässä ovat vaatineet eskarin aloittamista jo 5-vuotiaana.</p><p>Moni näyttää ajattelevan, että kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi ei tarvitsee varhaiskasvatusta tilanteessa kuin tilanteessa.</p><p>Vasemmistopuolueet ovatkin viime aikoina vaatineet yhä ponneekkamin, että hallituksen vuonna 2015 tekemä päätös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta pitäisi kumota. Kun tämä ei onnistu valtakunnan tasolla, toimitaan kunnittain. Vantaalla kuntavaalien jälkeinen vasemmistopainotteinen valtuusto päätti, että subjektiivinen oikeus palautetaan elokuun alusta. Nyt tämän politiikan hinta veronmaksajille alkaa realisoitua.</p><p>Viikko sitten kaupunginhallitus teki päätöksen vuokrata kuusi paviljonkirakennusta päiväkotikäyttöön. Pelkät vuokrakustannukset viiden vuoden vuokra-ajalla ovat 11 miljoonaa.</p><p>Yhteensä subjektiiviseen päivähoitoon palaaminen voi johtaa jopa tuhannen lisähoitopaikan tarpeeseen. Nyt kaupunki varautuu 500 lisäpaikkaan 120 paikan luonnollisen kasvun lisäksi. Viisisataa lisäpaikkaa tulee maksamaan veronmaksajille arviolta 5,5 miljoonaa euroa vuodessa.</p><p>Näyttää siltä, etteivät vasemmistopuolueet ole tehneet riittävää hyöty-kustannusarviota subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta. Paviljonkeihin ja muihin nyt käytettävällä rahalla olisi ollut muutakin käyttöä: esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen pienentäminen, kodinhoidon tuki, lastensuojelu ja vanhusten palveluiden parantaminen, joissa kaikissa tarve on ilmeinen.</p><p>Kokemusten perusteella rajattu päivähoito-oikeus on toiminut hyvin. Vantaa on pitänyt erityistä huolta kotona olevien lasten palveluista. Tarjolla on muun muassa maksuton 2-3 tuntinen pedagoginen kerho.</p><p>Laki myös takaa sen, että kotona olevien vanhempien lapsella on joka tapauksessa oikeus kahteenkymmeneen viikkotuntiin varhaiskasvatusta. Tämä vastaa alakoululaisen kouluviikkoa. Lisäksi perheet saavat tarvittaessa anoa lisätunteja varhaiskasvatuksesta ja niitä myönnettiinkin 93 % tapauksista.&nbsp; Käytännössä jokainen perhe, joka on tarvinnut lapsen kehityksen kannalta pidempää päivähoitoa, on saanut sitä.</p><p>Olennainen kysymys on: kenellä on vastuu lapsista? Onko todella yhteiskunnan velvollisuus järjestää jopa alle 3-vuotiaalle lapselle kymmentuntinen päivähoito, kun lapsen isä tai äiti on kotona &ndash; useimmiten vanhempainvapaalla nuoremman sisaruksen kanssa?</p><p>Lapset ovat erilaisia. Perheet ovat erilaisia. Kuten myös päiväkodit ovat erilaisia. Monessa tilanteessa lapsi saa kotonaan tasapainoisemman ja rikkaamman kasvuympäristön, kuin päiväkotiympäristö pystyy koskaan antamaan.</p><p>Emme tarvitse lasten tasapäistämistä. Tarvitsemme pikemminkin täsmätoimia niiden perheiden hyväksi, jotka tukea tarvitsevat. Lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lapsen paras paikka on kotona. Jos näin ei ole, tulee kaupungin tarttua ongelmiin muilla tavoin kuin siirtämällä kaikkien lasten kasvatusvastuuta enenevässä määrin yhteiskunnalle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuntaliitto julkaisi perjantaina laskelmat siitä, mitä maksaisi, jos oppivelvollisuus alkaisi 6-vuotiaana ja eskari 5-vuotiaana. Kuntien pitäisi tehdä noin 300 miljoonan investoinnit ja tämän päälle vuosikustannukset kasvaisivat pysyvästi 210 miljoonalla eurolla. Laskelmat ovat ajankohtaisia, koska Vihreät ja OAJ etunenässä ovat vaatineet eskarin aloittamista jo 5-vuotiaana.

Moni näyttää ajattelevan, että kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi ei tarvitsee varhaiskasvatusta tilanteessa kuin tilanteessa.

Vasemmistopuolueet ovatkin viime aikoina vaatineet yhä ponneekkamin, että hallituksen vuonna 2015 tekemä päätös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta pitäisi kumota. Kun tämä ei onnistu valtakunnan tasolla, toimitaan kunnittain. Vantaalla kuntavaalien jälkeinen vasemmistopainotteinen valtuusto päätti, että subjektiivinen oikeus palautetaan elokuun alusta. Nyt tämän politiikan hinta veronmaksajille alkaa realisoitua.

Viikko sitten kaupunginhallitus teki päätöksen vuokrata kuusi paviljonkirakennusta päiväkotikäyttöön. Pelkät vuokrakustannukset viiden vuoden vuokra-ajalla ovat 11 miljoonaa.

Yhteensä subjektiiviseen päivähoitoon palaaminen voi johtaa jopa tuhannen lisähoitopaikan tarpeeseen. Nyt kaupunki varautuu 500 lisäpaikkaan 120 paikan luonnollisen kasvun lisäksi. Viisisataa lisäpaikkaa tulee maksamaan veronmaksajille arviolta 5,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Näyttää siltä, etteivät vasemmistopuolueet ole tehneet riittävää hyöty-kustannusarviota subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta. Paviljonkeihin ja muihin nyt käytettävällä rahalla olisi ollut muutakin käyttöä: esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen pienentäminen, kodinhoidon tuki, lastensuojelu ja vanhusten palveluiden parantaminen, joissa kaikissa tarve on ilmeinen.

Kokemusten perusteella rajattu päivähoito-oikeus on toiminut hyvin. Vantaa on pitänyt erityistä huolta kotona olevien lasten palveluista. Tarjolla on muun muassa maksuton 2-3 tuntinen pedagoginen kerho.

Laki myös takaa sen, että kotona olevien vanhempien lapsella on joka tapauksessa oikeus kahteenkymmeneen viikkotuntiin varhaiskasvatusta. Tämä vastaa alakoululaisen kouluviikkoa. Lisäksi perheet saavat tarvittaessa anoa lisätunteja varhaiskasvatuksesta ja niitä myönnettiinkin 93 % tapauksista.  Käytännössä jokainen perhe, joka on tarvinnut lapsen kehityksen kannalta pidempää päivähoitoa, on saanut sitä.

Olennainen kysymys on: kenellä on vastuu lapsista? Onko todella yhteiskunnan velvollisuus järjestää jopa alle 3-vuotiaalle lapselle kymmentuntinen päivähoito, kun lapsen isä tai äiti on kotona – useimmiten vanhempainvapaalla nuoremman sisaruksen kanssa?

Lapset ovat erilaisia. Perheet ovat erilaisia. Kuten myös päiväkodit ovat erilaisia. Monessa tilanteessa lapsi saa kotonaan tasapainoisemman ja rikkaamman kasvuympäristön, kuin päiväkotiympäristö pystyy koskaan antamaan.

Emme tarvitse lasten tasapäistämistä. Tarvitsemme pikemminkin täsmätoimia niiden perheiden hyväksi, jotka tukea tarvitsevat. Lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lapsen paras paikka on kotona. Jos näin ei ole, tulee kaupungin tarttua ongelmiin muilla tavoin kuin siirtämällä kaikkien lasten kasvatusvastuuta enenevässä määrin yhteiskunnalle.

]]>
1 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254247-paivahoito-pakko-oikeus-vai-tyossakaynnin-apu#comments Esikoululaiset Kotihoito Lapsiperheet Subjektiivinen päivähoito-oikeus Varhaiskasvatus Sun, 22 Apr 2018 14:36:31 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254247-paivahoito-pakko-oikeus-vai-tyossakaynnin-apu
Follow the money – Sote-uudistuksen hälyttävät riskit http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252259-follow-the-money-sote-uudistuksen-halyttavat-riskit <p>Sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitykset ovat 2413 sivua paksu nippu. Asia on monitahoinen, mutta siitä tulee kuitenkin paljon ymmärrettävämpi, kun katsoo, mistä raha tulee ja minne se menee. Nostan tältä näkökulmalta tässä esiin kaksi suurta riskiä, jotka ehdottomasti vaativat huomiotamme.</p><p><strong>Riski 1. </strong><strong>Syrjäytyneistä soten heittopussit?</strong></p><p>Jatkossa jokainen kansalainen valitsisi itselleen sote-keskuksen, joka palvelee häntä perusterveydenhuollon tarpeissa. Sote-keskus saisi kiinteän korvauksen jokaisesta asiakkaasta eli korvauksen määrä ei siis suoraan riippuisi asiakkaan tarvitsemasta hoidosta.</p><p>Mietitään asiakasta, joka tarvitsee keskimääräistä enemmän palveluita suhteessa ikäänsä ja muihin selviin kriteereihin. Hänen hoitonsa maksaa enemmän kuin mitä sote-keskus saa hänestä rahaa. Mitä taloudellisesti järkevä sote-keskus silloin tekee? Palvelee häntä mahdollisimman huonosti. Yrittää kaikin mahdollisin keinoin johtaa asiakkaan siihen, että hän siirtyy kilpailijan asiakkaaksi. Tämä on valtava riski monisairaiden, syrjäytyneiden ja muiden suuren palveluntarpeen asiakkaiden kannalta.</p><p>Valinnanvapauslain mukaan maakunta määrittelee asiakkaasta maksettavan kiinteän vuosikorvauksen asiakkaan iän, sukupuolen, sairastavuuden, työssäkäynnin ja muiden sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Valmista ratkaisua siihen, kuinka korvaus määritellään ei ole, vaan tämä kriittinen tehtävä jätetään maakuntien huoleksi. Ministeriön virkamiehet sanovat, että maakunnat joutuvat rakentamaan toimivan korvausjärjestelmän yrityksen ja erehdyksen kautta. Kestää hyvinkin pitkään, ennen kuin järjestelmä on jotakuinkin oikeudenmukainen. Kokeiluiden aikana väliinputoajat kärsivät.</p><p><strong>Riski 2: Valtavat säästöt vanhusten hoidosta</strong></p><p>Sote-uudistuksella tavoitellaan 3 miljardin euron säästöjä suhteessa nykyiseen kustannuskehitykseen. Näistä 0,7 miljardia tulisi laskelmien mukaan vanhuspalveluista. Valtioneuvoston teettämien<a href="http://tietokayttoon.fi/documents/10616/1266558/Sote-palveluiden+kehitt%C3%A4mis-+ja+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6potentiaalin+arviointi+%2B+liite/070196e5-69da-42b4-9401-5e8ea9a6f78b?version=1.0"> laskelmien</a> mukaan tämä edellyttäisi muun muassa sitä, että 40 % ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaista siirrettäisiin kotihoitoon.</p><p>Neljäkymmentä prosenttia on aivan valtava luku, kun tietää, kuinka suuressa palveluntarpeessa useimmat palvelutalojen iäkkäät ovat. Vaikka heille järjestettäisiin erillisiä tukipalveluita, näin moni heistä ei voi turvallisesti pärjätä yksin kotona. Ellei sitten kotihoito ole uusi nimi jollekin uudelle palveluasumisen mallille &ndash; sellaiselle, jossa kustannukset ovat yhtä korkeat, mutta jossa suurempi osa niistä vieritetään asiakkaan itsensä maksettavaksi, niin että kaikki rahat on varmasti syöty ennen kuolemaa.</p><p>Lisäksi säästötavoitteen toteutuminen edellyttäisi sitä, että kotihoidon henkilöstön tuottavuutta nostettaisiin. Kotihoidon henkilöstö on jo tällä hetkellä äärimmäisen lujilla. On sinänsä hyvä, että etsitään hoitajien työtä sujuvoittavia ratkaisuja, mutta niistä syntyvät lisäminuutit tarvitaan laadun parantamiseen, ei lisätyöhön.</p><p>Ylimitoitetut säästöt sosiaali- ja terveydenhuollossa kääntyvät paitsi ihmisarvoa myös itseään vastaan, kun asiakkaiden kunto heikkenee huonossa hoidossa.&nbsp; Parasta säästöä ja tuottavuutta ovat hyvä hoiva ja kuntoutus. Jos emme hoida vanhuksiamme hyvin, niin mikä oikeutus meillä on edes hyvinvointiin, jonka keskellä elämme?</p><p>Valinnanvapaus hyvin toteutettuna on hyvä asia. Huonosti toteutettuna se on katastrofi. Sote-uudistuksen kohdalla, jos missä, tarvitaan nyt hallitukselta todellista rehellisyyttä ja vastuuntuntoa. Emme voi aloittaa peruuttamatonta kokeilua, jonka panoksena on kaikkein heikoimpien hyvinvointi, terveys ja elämä.</p><p><strong>Uudenmaan kannanotto</strong></p><p>Uudenmaan maakuntavaltuusto teimme eilen yhteisen kannanoton sote-uudistuksesta. Uudistus ei ota huomioon maan suurimman maakunnan ja pääkaupunkiseudun erityispiirteitä eikä sovi alueen tarpeisiin. Sote toisi tullessaan suuria toiminnallisia ja taloudellisia haasteita ja lisäisi byrokratiaa. Lisäksi siitä tulisi tällä mallilla vaikeasti hallittava ja monimutkainen.</p><p>Kannanoton viesti hallitukselle on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on tarpeellista, mutta sitä ei nyt tehdä hallitusti. Uudenmaan maakuntavaltuusto esitti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen rakenteeksi etsitään yhdessä alueen kuntien ja muiden toimijoiden kanssa toisenlainen malli kuin nyt käsittelyssä oleva. Tähän on helppo yhtyä.</p><p>Mikäli hallitus ei nöyrry tosiasioiden edessä ja korjaa räikeimpiä esityksessä olevia virheitä, olisi yksistään Uudenmaan näkökulmasta järkevämpää kaataa koko sote-uudistus ja siirtää se seuraavalle hallitukselle.</p> Sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitykset ovat 2413 sivua paksu nippu. Asia on monitahoinen, mutta siitä tulee kuitenkin paljon ymmärrettävämpi, kun katsoo, mistä raha tulee ja minne se menee. Nostan tältä näkökulmalta tässä esiin kaksi suurta riskiä, jotka ehdottomasti vaativat huomiotamme.

Riski 1. Syrjäytyneistä soten heittopussit?

Jatkossa jokainen kansalainen valitsisi itselleen sote-keskuksen, joka palvelee häntä perusterveydenhuollon tarpeissa. Sote-keskus saisi kiinteän korvauksen jokaisesta asiakkaasta eli korvauksen määrä ei siis suoraan riippuisi asiakkaan tarvitsemasta hoidosta.

Mietitään asiakasta, joka tarvitsee keskimääräistä enemmän palveluita suhteessa ikäänsä ja muihin selviin kriteereihin. Hänen hoitonsa maksaa enemmän kuin mitä sote-keskus saa hänestä rahaa. Mitä taloudellisesti järkevä sote-keskus silloin tekee? Palvelee häntä mahdollisimman huonosti. Yrittää kaikin mahdollisin keinoin johtaa asiakkaan siihen, että hän siirtyy kilpailijan asiakkaaksi. Tämä on valtava riski monisairaiden, syrjäytyneiden ja muiden suuren palveluntarpeen asiakkaiden kannalta.

Valinnanvapauslain mukaan maakunta määrittelee asiakkaasta maksettavan kiinteän vuosikorvauksen asiakkaan iän, sukupuolen, sairastavuuden, työssäkäynnin ja muiden sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Valmista ratkaisua siihen, kuinka korvaus määritellään ei ole, vaan tämä kriittinen tehtävä jätetään maakuntien huoleksi. Ministeriön virkamiehet sanovat, että maakunnat joutuvat rakentamaan toimivan korvausjärjestelmän yrityksen ja erehdyksen kautta. Kestää hyvinkin pitkään, ennen kuin järjestelmä on jotakuinkin oikeudenmukainen. Kokeiluiden aikana väliinputoajat kärsivät.

Riski 2: Valtavat säästöt vanhusten hoidosta

Sote-uudistuksella tavoitellaan 3 miljardin euron säästöjä suhteessa nykyiseen kustannuskehitykseen. Näistä 0,7 miljardia tulisi laskelmien mukaan vanhuspalveluista. Valtioneuvoston teettämien laskelmien mukaan tämä edellyttäisi muun muassa sitä, että 40 % ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaista siirrettäisiin kotihoitoon.

Neljäkymmentä prosenttia on aivan valtava luku, kun tietää, kuinka suuressa palveluntarpeessa useimmat palvelutalojen iäkkäät ovat. Vaikka heille järjestettäisiin erillisiä tukipalveluita, näin moni heistä ei voi turvallisesti pärjätä yksin kotona. Ellei sitten kotihoito ole uusi nimi jollekin uudelle palveluasumisen mallille – sellaiselle, jossa kustannukset ovat yhtä korkeat, mutta jossa suurempi osa niistä vieritetään asiakkaan itsensä maksettavaksi, niin että kaikki rahat on varmasti syöty ennen kuolemaa.

Lisäksi säästötavoitteen toteutuminen edellyttäisi sitä, että kotihoidon henkilöstön tuottavuutta nostettaisiin. Kotihoidon henkilöstö on jo tällä hetkellä äärimmäisen lujilla. On sinänsä hyvä, että etsitään hoitajien työtä sujuvoittavia ratkaisuja, mutta niistä syntyvät lisäminuutit tarvitaan laadun parantamiseen, ei lisätyöhön.

Ylimitoitetut säästöt sosiaali- ja terveydenhuollossa kääntyvät paitsi ihmisarvoa myös itseään vastaan, kun asiakkaiden kunto heikkenee huonossa hoidossa.  Parasta säästöä ja tuottavuutta ovat hyvä hoiva ja kuntoutus. Jos emme hoida vanhuksiamme hyvin, niin mikä oikeutus meillä on edes hyvinvointiin, jonka keskellä elämme?

Valinnanvapaus hyvin toteutettuna on hyvä asia. Huonosti toteutettuna se on katastrofi. Sote-uudistuksen kohdalla, jos missä, tarvitaan nyt hallitukselta todellista rehellisyyttä ja vastuuntuntoa. Emme voi aloittaa peruuttamatonta kokeilua, jonka panoksena on kaikkein heikoimpien hyvinvointi, terveys ja elämä.

Uudenmaan kannanotto

Uudenmaan maakuntavaltuusto teimme eilen yhteisen kannanoton sote-uudistuksesta. Uudistus ei ota huomioon maan suurimman maakunnan ja pääkaupunkiseudun erityispiirteitä eikä sovi alueen tarpeisiin. Sote toisi tullessaan suuria toiminnallisia ja taloudellisia haasteita ja lisäisi byrokratiaa. Lisäksi siitä tulisi tällä mallilla vaikeasti hallittava ja monimutkainen.

Kannanoton viesti hallitukselle on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on tarpeellista, mutta sitä ei nyt tehdä hallitusti. Uudenmaan maakuntavaltuusto esitti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen rakenteeksi etsitään yhdessä alueen kuntien ja muiden toimijoiden kanssa toisenlainen malli kuin nyt käsittelyssä oleva. Tähän on helppo yhtyä.

Mikäli hallitus ei nöyrry tosiasioiden edessä ja korjaa räikeimpiä esityksessä olevia virheitä, olisi yksistään Uudenmaan näkökulmasta järkevämpää kaataa koko sote-uudistus ja siirtää se seuraavalle hallitukselle.

]]>
13 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252259-follow-the-money-sote-uudistuksen-halyttavat-riskit#comments Kotimaa Kotihoito Maakunta- ja soteuudistus Syrjäytyminen Uusimaa Vanhukset Wed, 14 Mar 2018 10:55:47 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252259-follow-the-money-sote-uudistuksen-halyttavat-riskit
Media valkopesee seksiteollisuutta http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251311-media-valkopesee-seksiteollisuutta <p>Keskiviikkona aloitti MTV-konsernin omistamalla Sub-kanavalla viihteellinen dokumenttisarja, joka esittää avoimen pornografista sisältöä. Ohjelman tavoitteena on murtaa pornoa koskeva tabu ja tehdä siitä hyväksyttävää ja ihailtavaa.</p><p>Sarja esittelee pornoteollisuuden sinne päässeiden onnelana. &rdquo;Jos olen joskus ennen katsonut alaspäin pornonäyttelijöitä tai seksin parissa työskenteleviä, niin asenteeni on muuttunut kuvausten myötä ylistäväksi, idolisoivaksi, arvostavaksi ja kunnioittavaksi&rdquo;, ohjelmaa juontava Ina Mikkonen intoilee MTV:n uutisessa.</p><p>Suomalaiselta mediatalolta on hyvin edesvastuutonta toimintaa häivyttää seksiteollisuuden todellisuutta.&nbsp; Tosiasia on, että ehdottomasti suurin osa on päätynyt alalle köyhyyden, huijausten ja ryöstöjen uhrina.</p><p>Todellisuuden unohtamalla pyritään tietysti vain paikkaamaan pornon käyttäjien soimaavaa omaatuntoa.&nbsp; Käyttäjä ruokkii omalla kysynnällään seksiteollisuuden uhrien (pääosin naisten ja lasten) myymistä, alistamista ja orjuuttamista.</p><p>Kuvaan kuuluvat lisäksi raiskaukset, pakkoabortit, huumeet ja ennenaikainen hauta. Jokaisella kuvissa olevalla ihmisellä on oma tarinansa, oma sielunsa &ndash; useimmiten hyvin kidutettu sellainen.</p><p>Tätä taustaa vasten hämmästyttääkin se, kuinka koko keskenään kilpaileva mediarintama on yhdistänyt voimansa julistamaan pornon autuutta ja eettisyyttä. Kuluvan kuukauden aikana sarjaa ovat suitsuttaneet muun muassa MTV, Iltalehti, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Yle, Seiska, Anna ja Ilkka. &rdquo;Raikas sarja&rdquo;, &rdquo;Some hullaantui&rdquo;, &rdquo;Porno ei enää ole tabu&rdquo;.</p><p>Annan haastattelussa Ina Mikkola puhuu eettisen pornon puolesta. Hänen mukaansa porno on hyvä tapa käsitellä seksuaalisuutta.</p><p>Ikään kuin olisi eettisempää orjuuttaa jotakuta, jota ei tunne, kun jotakuta, joka elää lähellä.</p><p>Sanottiinpa mitä hyvänsä, porno vaikuttaa myös käyttäjänsä lähisuhteisiin. Lasten saama kuva ihmissuhteista ja romantiikasta kasvaa heti alusta alkaen kieroon. Miten koko lapsuutensa pornoa kuluttanut poika osaa kohdella tyttöä arvostavasti, kun sen aika on? Ei osaa.</p><p>Nykyisen lasten aikuiseksi kasvu tapahtuu hyvin eri mediaympyröissä kuin lasten vanhempien sukupolvella. Lapset, erityisesti pojat, katsovat pornoa jo hyvin nuorena.&nbsp; Lisäksi materiaali voi olla huomattavasti rajumpaa kuin se, mihin nuoret ennen törmäsivät.</p><p>Isänä havahduin ilmiöön, kun opettaja asianmukaisesti tiedotti vanhempia: koulussa toisella luokalla olevat lapset esittelivät kännyköistään pornoa toisilleen.</p><p>Terve yhteiskunta suojelee lasta ja nuorta pornolta. Porno aiheuttaa todistetusti riippuvuutta ja lapsille monia kehityshäiriöitä. Käsitys seksistä, rakkaudesta, parisuhteesta ja jopa sukupuolesta vääristyy.</p><p>Yhteiskunnan pitäisi pystyä suojelemaan lapsia. MTV toimii kuitenkin juuri päinvastaisesti. Yhtiön <a href="http://www.mtv.fi/inasydanporno">Katsomo-palveluun</a> kirjauduttaessa lävähtää ensimmäisenä koko sivun kokoinen ohjelmamainos, jossa lastakin viehättävään asuun sonnustautunut juontaja lähettää lentosuukkoa.</p><p>Monessa kodissa lastenohjelmaa katsomaan tulevat lapset saavat siis suoran pornomainoksen silmiensä eteen. Yhdellä klikkauksella joutuu jo näkemään hyvin seksuaalisia kuvia.</p><p>Suomen suurin kaupallisen median talo viittaa kintaalla vastuullisuudelle, jopa laille. Kuvaohjelmalain 6 &sect; sanoo: &rdquo;Kuvaohjelman tarjoajan on huolehdittava siitä, ettei kuvaohjelma, jonka ikäraja on 7, 12 tai 16 vuotta, ole tätä ikärajaa nuoremman lapsen katseltavana.&rdquo;</p><p>Yhteiskunnan pitäisi terveen järjen nimissä suojella lapsia jo ilman mitään lakeja. Jos siihen ei pystytä, niin olemme hakoteillä.</p><p>Britannian hallitus lupasi keväällä valmistuvassa digitaalisen talouden säädöspaketin yhteydessä suojella lapsia pornolta vaatimalla pornoa tarjoavien verkkopalveluita ryhtyä ikärajojen valvontaan.&nbsp;</p><p>Myös Suomessa tarvittaisiin pakollinen 18 vuoden ikärajavalvonta kaikille kaupallista aikuisviihdettä tarjoaville verkkopalveluille. Ikärajatarkistukset voisivat perustua maksu- ja luottokortteihin, kuten Britanniassakin on kaavailtu.</p><p>Jos lasten hyvinvointi painaa, ratkaisut kyllä löytyvät. Jos taas kiinnostavat naisten ja lasten hyväksikäytöstä kassan kilisevät eurot, linja on toinen.</p><p>Osaltani aion puuttua MTV:n toimintaan. Toivottavasti sinäkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskiviikkona aloitti MTV-konsernin omistamalla Sub-kanavalla viihteellinen dokumenttisarja, joka esittää avoimen pornografista sisältöä. Ohjelman tavoitteena on murtaa pornoa koskeva tabu ja tehdä siitä hyväksyttävää ja ihailtavaa.

Sarja esittelee pornoteollisuuden sinne päässeiden onnelana. ”Jos olen joskus ennen katsonut alaspäin pornonäyttelijöitä tai seksin parissa työskenteleviä, niin asenteeni on muuttunut kuvausten myötä ylistäväksi, idolisoivaksi, arvostavaksi ja kunnioittavaksi”, ohjelmaa juontava Ina Mikkonen intoilee MTV:n uutisessa.

Suomalaiselta mediatalolta on hyvin edesvastuutonta toimintaa häivyttää seksiteollisuuden todellisuutta.  Tosiasia on, että ehdottomasti suurin osa on päätynyt alalle köyhyyden, huijausten ja ryöstöjen uhrina.

Todellisuuden unohtamalla pyritään tietysti vain paikkaamaan pornon käyttäjien soimaavaa omaatuntoa.  Käyttäjä ruokkii omalla kysynnällään seksiteollisuuden uhrien (pääosin naisten ja lasten) myymistä, alistamista ja orjuuttamista.

Kuvaan kuuluvat lisäksi raiskaukset, pakkoabortit, huumeet ja ennenaikainen hauta. Jokaisella kuvissa olevalla ihmisellä on oma tarinansa, oma sielunsa – useimmiten hyvin kidutettu sellainen.

Tätä taustaa vasten hämmästyttääkin se, kuinka koko keskenään kilpaileva mediarintama on yhdistänyt voimansa julistamaan pornon autuutta ja eettisyyttä. Kuluvan kuukauden aikana sarjaa ovat suitsuttaneet muun muassa MTV, Iltalehti, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Yle, Seiska, Anna ja Ilkka. ”Raikas sarja”, ”Some hullaantui”, ”Porno ei enää ole tabu”.

Annan haastattelussa Ina Mikkola puhuu eettisen pornon puolesta. Hänen mukaansa porno on hyvä tapa käsitellä seksuaalisuutta.

Ikään kuin olisi eettisempää orjuuttaa jotakuta, jota ei tunne, kun jotakuta, joka elää lähellä.

Sanottiinpa mitä hyvänsä, porno vaikuttaa myös käyttäjänsä lähisuhteisiin. Lasten saama kuva ihmissuhteista ja romantiikasta kasvaa heti alusta alkaen kieroon. Miten koko lapsuutensa pornoa kuluttanut poika osaa kohdella tyttöä arvostavasti, kun sen aika on? Ei osaa.

Nykyisen lasten aikuiseksi kasvu tapahtuu hyvin eri mediaympyröissä kuin lasten vanhempien sukupolvella. Lapset, erityisesti pojat, katsovat pornoa jo hyvin nuorena.  Lisäksi materiaali voi olla huomattavasti rajumpaa kuin se, mihin nuoret ennen törmäsivät.

Isänä havahduin ilmiöön, kun opettaja asianmukaisesti tiedotti vanhempia: koulussa toisella luokalla olevat lapset esittelivät kännyköistään pornoa toisilleen.

Terve yhteiskunta suojelee lasta ja nuorta pornolta. Porno aiheuttaa todistetusti riippuvuutta ja lapsille monia kehityshäiriöitä. Käsitys seksistä, rakkaudesta, parisuhteesta ja jopa sukupuolesta vääristyy.

Yhteiskunnan pitäisi pystyä suojelemaan lapsia. MTV toimii kuitenkin juuri päinvastaisesti. Yhtiön Katsomo-palveluun kirjauduttaessa lävähtää ensimmäisenä koko sivun kokoinen ohjelmamainos, jossa lastakin viehättävään asuun sonnustautunut juontaja lähettää lentosuukkoa.

Monessa kodissa lastenohjelmaa katsomaan tulevat lapset saavat siis suoran pornomainoksen silmiensä eteen. Yhdellä klikkauksella joutuu jo näkemään hyvin seksuaalisia kuvia.

Suomen suurin kaupallisen median talo viittaa kintaalla vastuullisuudelle, jopa laille. Kuvaohjelmalain 6 § sanoo: ”Kuvaohjelman tarjoajan on huolehdittava siitä, ettei kuvaohjelma, jonka ikäraja on 7, 12 tai 16 vuotta, ole tätä ikärajaa nuoremman lapsen katseltavana.”

Yhteiskunnan pitäisi terveen järjen nimissä suojella lapsia jo ilman mitään lakeja. Jos siihen ei pystytä, niin olemme hakoteillä.

Britannian hallitus lupasi keväällä valmistuvassa digitaalisen talouden säädöspaketin yhteydessä suojella lapsia pornolta vaatimalla pornoa tarjoavien verkkopalveluita ryhtyä ikärajojen valvontaan. 

Myös Suomessa tarvittaisiin pakollinen 18 vuoden ikärajavalvonta kaikille kaupallista aikuisviihdettä tarjoaville verkkopalveluille. Ikärajatarkistukset voisivat perustua maksu- ja luottokortteihin, kuten Britanniassakin on kaavailtu.

Jos lasten hyvinvointi painaa, ratkaisut kyllä löytyvät. Jos taas kiinnostavat naisten ja lasten hyväksikäytöstä kassan kilisevät eurot, linja on toinen.

Osaltani aion puuttua MTV:n toimintaan. Toivottavasti sinäkin.

]]>
25 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251311-media-valkopesee-seksiteollisuutta#comments Hyväksikäyttö Lapsen ihmisoikeudet Lapsen kasvu ja kehitys Media Porno Fri, 23 Feb 2018 15:03:08 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251311-media-valkopesee-seksiteollisuutta
Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251225-yksi-aiti-kaksi-aitia-kolme-aitia <p>Tänään keskusteltiin eduskunnassa äitiyslaista. Kyseessä on yksi hulluimmista lakiehdotuksista, jota Suomen eduskuntaan on koskaan päätynyt.</p><p><strong>Mitä laki sisältää</strong></p><p><em>Lapsi menettää oikeuden isäänsä koko elämäkseen. </em>Jos lapselle vahvistetaan kaksi äitiä, hänelle ei voida enää koskaan myöhemmin vahvistaa isää. Vaikka isä haluaisi, vaikka lapsi haluaisi ja vaikka äiti haluaisi. Tämä on usean asiantuntijan mielestä perustuslakiongelma, mutta silti eduskunta kieltäytyi tänään äänestyksessä lähettämästä aloitetta edes arvioitavaksi perustuslakivaliokuntaan.</p><p><em>Lapsi voisi olla äiti.</em><strong> </strong>Laissa ei ole mitään ikärajaa sille, kuka voi ilmoitusmenettelyllä päästä äidiksi tai saada lapsen hedelmöityshoidoin.</p><p><em>Mies voi olla äiti. </em>Lain mukaan äiti voi olla myös mies. Tällainen tilanne voi tulla, jos nainen muutetaan mieheksi, mutta säilyttää lisääntymiskykynsä. Joidenkin tutkijoiden mukaan on jo myös mahdollista asettaa miehelle siirtokohtu. Kuka voi väittää, että lapsen etu on saada kaksi äitiä, joista toinen on mies?</p><p><strong>Ja mitä tämän jälkeen?</strong></p><p><em>Lain laajennus.</em><strong> </strong>Pian vaaditaan, että äitiyslain pitäisi ulottua myös hedelmöityshoitojen ulkopuolisiin tapauksiin, kuten Belgiassa toimitaan jo nykyään. Tällöin yhä useampi lapsi menettäisi oikeuden isäänsä.</p><p><em>Kaksi isää. </em>Jos Suomessa tulee voimaan laki, jossa lapsella voi syntyessään olla kaksi äitiä, niin kohta vaaditaan lakia, jossa voisi olla myös kaksi isää. Muuhan olisi epätasa-arvoa.</p><p><em>Kolme äitiä.</em><strong> </strong>Jos on kaksi äitiä, niin miksi ei kolmatta? Alankomaissa työryhmä esittää, että lapselle voitaisiin vahvistaa enintään neljä juridista vanhempaa enintään kahdessa taloudessa. Suomessakin pohditaan jo sosiaalisten vanhempien tuomista lakiin.</p><p><strong>​Lasten tulevaisuus</strong></p><p>Peruskysymys on siitä, onko aikuinen lasta varten vai lapsi aikuista varten. Vanhemmuuden uudelleenmäärittely ei palvele lapsen parasta vaan aikuisen mielihaluja. Lapsesta uhkaa tulla tuote, jonka aikuiset tilaavat hankkiakseen itsellensä mielihyvää ja statusta yhteiskunnassa.</p><p>Lasten aseman turvaamista tärkeämpää tehtävää on päättäjälle vaikea kuvitella. Lapset ovat meidän aikuisten vastuulla ja armoilla. Äitiyslakia koskevassa äänestyksessä ensiviikolla mitataan, onko lasten etu päättäjien suussa pelkkää sanahelinää.</p><p>Eduskunnassa kuultiin tänään käydyssä keskustelussa myös perusteluja siitä, että äitiyslaki on laajasti hyväksytty eri asiantuntijoiden taholta.</p><p>Politisoituneet lapsijärjestöt ajavat vihervasemmistoideologiaa kannattavien työntekijöidensä kautta yhä absurdimpia &rdquo;asiantuntijalausuntoja&rdquo;. Terve perusymmärrys perheestä ja lapsesta jää paitsioon. &nbsp;Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet.</p><p>Jos jatkamme tällä itsekkäällä linjalla, joka laittaa poliittisen hyväksynnänhaun lasten hyvinvoinnin edelle, murennamme koko yhteiskunnan selkärangan, perheen. Tätä kehitystä perussuomalaiset ei hyväksy.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään keskusteltiin eduskunnassa äitiyslaista. Kyseessä on yksi hulluimmista lakiehdotuksista, jota Suomen eduskuntaan on koskaan päätynyt.

Mitä laki sisältää

Lapsi menettää oikeuden isäänsä koko elämäkseen. Jos lapselle vahvistetaan kaksi äitiä, hänelle ei voida enää koskaan myöhemmin vahvistaa isää. Vaikka isä haluaisi, vaikka lapsi haluaisi ja vaikka äiti haluaisi. Tämä on usean asiantuntijan mielestä perustuslakiongelma, mutta silti eduskunta kieltäytyi tänään äänestyksessä lähettämästä aloitetta edes arvioitavaksi perustuslakivaliokuntaan.

Lapsi voisi olla äiti. Laissa ei ole mitään ikärajaa sille, kuka voi ilmoitusmenettelyllä päästä äidiksi tai saada lapsen hedelmöityshoidoin.

Mies voi olla äiti. Lain mukaan äiti voi olla myös mies. Tällainen tilanne voi tulla, jos nainen muutetaan mieheksi, mutta säilyttää lisääntymiskykynsä. Joidenkin tutkijoiden mukaan on jo myös mahdollista asettaa miehelle siirtokohtu. Kuka voi väittää, että lapsen etu on saada kaksi äitiä, joista toinen on mies?

Ja mitä tämän jälkeen?

Lain laajennus. Pian vaaditaan, että äitiyslain pitäisi ulottua myös hedelmöityshoitojen ulkopuolisiin tapauksiin, kuten Belgiassa toimitaan jo nykyään. Tällöin yhä useampi lapsi menettäisi oikeuden isäänsä.

Kaksi isää. Jos Suomessa tulee voimaan laki, jossa lapsella voi syntyessään olla kaksi äitiä, niin kohta vaaditaan lakia, jossa voisi olla myös kaksi isää. Muuhan olisi epätasa-arvoa.

Kolme äitiä. Jos on kaksi äitiä, niin miksi ei kolmatta? Alankomaissa työryhmä esittää, että lapselle voitaisiin vahvistaa enintään neljä juridista vanhempaa enintään kahdessa taloudessa. Suomessakin pohditaan jo sosiaalisten vanhempien tuomista lakiin.

​Lasten tulevaisuus

Peruskysymys on siitä, onko aikuinen lasta varten vai lapsi aikuista varten. Vanhemmuuden uudelleenmäärittely ei palvele lapsen parasta vaan aikuisen mielihaluja. Lapsesta uhkaa tulla tuote, jonka aikuiset tilaavat hankkiakseen itsellensä mielihyvää ja statusta yhteiskunnassa.

Lasten aseman turvaamista tärkeämpää tehtävää on päättäjälle vaikea kuvitella. Lapset ovat meidän aikuisten vastuulla ja armoilla. Äitiyslakia koskevassa äänestyksessä ensiviikolla mitataan, onko lasten etu päättäjien suussa pelkkää sanahelinää.

Eduskunnassa kuultiin tänään käydyssä keskustelussa myös perusteluja siitä, että äitiyslaki on laajasti hyväksytty eri asiantuntijoiden taholta.

Politisoituneet lapsijärjestöt ajavat vihervasemmistoideologiaa kannattavien työntekijöidensä kautta yhä absurdimpia ”asiantuntijalausuntoja”. Terve perusymmärrys perheestä ja lapsesta jää paitsioon.  Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet.

Jos jatkamme tällä itsekkäällä linjalla, joka laittaa poliittisen hyväksynnänhaun lasten hyvinvoinnin edelle, murennamme koko yhteiskunnan selkärangan, perheen. Tätä kehitystä perussuomalaiset ei hyväksy.

]]>
123 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251225-yksi-aiti-kaksi-aitia-kolme-aitia#comments äitiyslaki Apilaperheet Homo-ja lesboperheet Lapsiperhe Perussuomalaiset Wed, 21 Feb 2018 15:00:53 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251225-yksi-aiti-kaksi-aitia-kolme-aitia
Toinen kierros konservatiivien käsissä http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249345-toinen-kierros-konservatiivien-kasissa <p>Median ennakkoasenteista huolimatta on hyvinkin mahdollista, että vaalit menevät toiselle kierrokselle. Kaikki riippuu siitä, äänestävätkö ihmiset oman arvomaailmansa mukaan, kuten he yleensä lopulta tekevät.</p><p>Kysymys on nyt siis siitä, millaiset arvot saavat nostetta Suomen ilmapiirissä. Jos Laura äänestetään toiselle kierrokselle, saadaan pitkästä aikaan terve keskustelu maamme arvoista ja suunnasta medioiden ykkösuutiseksi koko helmikuun ajaksi. Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä esimerkiksi MTV:n vaalikone on suositellut Lauraa jopa <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/laura-huhtasaari-ylivoimainen-ykkonen-naita-ehdokkaita-mtv-n-vaalikone-on-suositellut-eniten/6704368"><u>40 %</u></a> käyttäjistään.</p><p>Osallistuin eilen Lauran vaalikiertueelle (Kouvola, Kotka, Hamina, Lappeenranta, Imatra). Vaalitilaisuuksissa oli lumipyrystä huolimatta paljon ihmisiä läsnä. Yhteinen viesti kaikkialla oli se, että Laura ajaa aidosti suomalaisten etua ja uskaltaa pilkasta huolimatta pitää mielipiteistään kiinni.</p><p>Kadulla ja netissä minua vastaan tulleet konservatiivikristityt ovat järjestään sanoneet äänestävänsä Lauraa nimenomaan arvopohjan ja aitouden vuoksi. Toisaalta minulle on kantautunut ääniä siitäkin, että moni uskova laittaisi äänensä istuvalle presidentille.</p><p>KD:n ja keskustan äänestäjien asettuminen Niinistön taakse on kuulemma strategia pahinta mahdollista vaihtoehtoa vastaan. Viime presidenttivaalien toisen kierroksen kaltaista tilannetta moni äänestäjä ei halua nähdä. Tämä strategia uhkaa kuitenkin ajaa juuri siihen ojaan, jota se eniten pelkää.</p><p>Ensin seurakunnissa rukoillaan vuosi vuoden jälkeen maalle Raamatun arvoja kunnioittavaa presidenttiä, mutta epäröidään itse sellaista äänestä, kun sen aika tulee. Ihmettelen logiikkaa, jossa rukoillaan vasta äänestyksen jälkeen, että presidentti tulisi elävään uskoon, kun toinenkin vaihtoehto on.&nbsp;</p><p>Kristityt äänestäjät, teillä on vaikutusvaltaa. Vuosi sitten Atlantin toisella puolella evankelisten kristittyjen ryhmittyminen toisen ehdokkaan taakse ratkaisi pelin. Vaikka presidentti Trump ei ole kaikilta osin ihanteellinen presidentti, hän ainakin pitää lupaamastaan linjastaan kiinni muun muassa puolustaessaan Israelia, kristittyjä ja omaa maataan.</p><p>Laura taitaa tällä hetkellä olla eniten uskonsa tähden parjattu poliitikko Suomessa. Muun muassa <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9986024"><u>valtion mediayhtiön</u></a> strategia näytti olevan kopiota Danielin ajoilta &rdquo;Me emme löydä tuossa henkilössä mitään syytä - ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan.&rdquo;</p><p>Ikäväkseni täytyy toisaalta todeta, että istuva presidentti on muuttanut omia arvovalintojaan. <a href="https://www.vaalikone.fi/presidentti2018/ehdokassivu/29"><u>HS:n vaalikone</u></a> kertoo, että presidentti on täysin samaa mieltä sen kanssa, että homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Niinistö myös kannattaa <a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005471437.html"><u>eutanasiaa</u></a>.</p><p>Itse en ymmärrä sitä, miten poliitikot ja jopa presidentti, muuttavat arvomaailmansa peruslähtökohdat avioliitosta ja lapsen oikeuksista isään ja äitiin, jos vain ajan henki sitä vaatii.</p><p>Vaalien tärkeä kysymys on myös siinä, kuka puolustaa maamme itsemääräämisoikeutta suhteessa Euroopan integraatiokehitykseen. Ovatko kaikki äänestäjät edes ymmärtäneet, kuinka federalistista linjaa Niinistö ajaa? Jos EU on vastaus ongelmaan kuin ongelmaan, ei ole ihme, jos Suomi on pian EU:n liittovaltion ja Naton jäsen.&nbsp;</p><p>Lauran puheissa on usein toistunut teesit Suomi takaisin ja koti, uskonto ja isänmaa. Mikäli haluamme säilyttää sanan- ja uskomisenvapauden myös pitkässä juoksussa, on oikeuksiamme ja arvojemme vaalijoita syytä myös tukea. Jos emme tue heitä vaaleissa, milloin me sitten sen teemme?</p><p>Käytä ääntäsi. Älä jätä äänestämättä ja äänestä, miten oikein on.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Median ennakkoasenteista huolimatta on hyvinkin mahdollista, että vaalit menevät toiselle kierrokselle. Kaikki riippuu siitä, äänestävätkö ihmiset oman arvomaailmansa mukaan, kuten he yleensä lopulta tekevät.

Kysymys on nyt siis siitä, millaiset arvot saavat nostetta Suomen ilmapiirissä. Jos Laura äänestetään toiselle kierrokselle, saadaan pitkästä aikaan terve keskustelu maamme arvoista ja suunnasta medioiden ykkösuutiseksi koko helmikuun ajaksi. Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä esimerkiksi MTV:n vaalikone on suositellut Lauraa jopa 40 % käyttäjistään.

Osallistuin eilen Lauran vaalikiertueelle (Kouvola, Kotka, Hamina, Lappeenranta, Imatra). Vaalitilaisuuksissa oli lumipyrystä huolimatta paljon ihmisiä läsnä. Yhteinen viesti kaikkialla oli se, että Laura ajaa aidosti suomalaisten etua ja uskaltaa pilkasta huolimatta pitää mielipiteistään kiinni.

Kadulla ja netissä minua vastaan tulleet konservatiivikristityt ovat järjestään sanoneet äänestävänsä Lauraa nimenomaan arvopohjan ja aitouden vuoksi. Toisaalta minulle on kantautunut ääniä siitäkin, että moni uskova laittaisi äänensä istuvalle presidentille.

KD:n ja keskustan äänestäjien asettuminen Niinistön taakse on kuulemma strategia pahinta mahdollista vaihtoehtoa vastaan. Viime presidenttivaalien toisen kierroksen kaltaista tilannetta moni äänestäjä ei halua nähdä. Tämä strategia uhkaa kuitenkin ajaa juuri siihen ojaan, jota se eniten pelkää.

Ensin seurakunnissa rukoillaan vuosi vuoden jälkeen maalle Raamatun arvoja kunnioittavaa presidenttiä, mutta epäröidään itse sellaista äänestä, kun sen aika tulee. Ihmettelen logiikkaa, jossa rukoillaan vasta äänestyksen jälkeen, että presidentti tulisi elävään uskoon, kun toinenkin vaihtoehto on. 

Kristityt äänestäjät, teillä on vaikutusvaltaa. Vuosi sitten Atlantin toisella puolella evankelisten kristittyjen ryhmittyminen toisen ehdokkaan taakse ratkaisi pelin. Vaikka presidentti Trump ei ole kaikilta osin ihanteellinen presidentti, hän ainakin pitää lupaamastaan linjastaan kiinni muun muassa puolustaessaan Israelia, kristittyjä ja omaa maataan.

Laura taitaa tällä hetkellä olla eniten uskonsa tähden parjattu poliitikko Suomessa. Muun muassa valtion mediayhtiön strategia näytti olevan kopiota Danielin ajoilta ”Me emme löydä tuossa henkilössä mitään syytä - ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan.”

Ikäväkseni täytyy toisaalta todeta, että istuva presidentti on muuttanut omia arvovalintojaan. HS:n vaalikone kertoo, että presidentti on täysin samaa mieltä sen kanssa, että homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Niinistö myös kannattaa eutanasiaa.

Itse en ymmärrä sitä, miten poliitikot ja jopa presidentti, muuttavat arvomaailmansa peruslähtökohdat avioliitosta ja lapsen oikeuksista isään ja äitiin, jos vain ajan henki sitä vaatii.

Vaalien tärkeä kysymys on myös siinä, kuka puolustaa maamme itsemääräämisoikeutta suhteessa Euroopan integraatiokehitykseen. Ovatko kaikki äänestäjät edes ymmärtäneet, kuinka federalistista linjaa Niinistö ajaa? Jos EU on vastaus ongelmaan kuin ongelmaan, ei ole ihme, jos Suomi on pian EU:n liittovaltion ja Naton jäsen. 

Lauran puheissa on usein toistunut teesit Suomi takaisin ja koti, uskonto ja isänmaa. Mikäli haluamme säilyttää sanan- ja uskomisenvapauden myös pitkässä juoksussa, on oikeuksiamme ja arvojemme vaalijoita syytä myös tukea. Jos emme tue heitä vaaleissa, milloin me sitten sen teemme?

Käytä ääntäsi. Älä jätä äänestämättä ja äänestä, miten oikein on.

]]>
50 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249345-toinen-kierros-konservatiivien-kasissa#comments Arvojohtajuus Konservatiivi kristityt Laura Huhtasaari Presidentinvaali 2018 Thu, 18 Jan 2018 12:33:24 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249345-toinen-kierros-konservatiivien-kasissa
Leivänmurut oli liikaa - vastine HS uutiseen http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248041-leivanmurut-oli-liikaa-vastine-hs-uutiseen <p>Perussuomalaisten hallituskaudella aloitettu ja tänä jouluna lopetettu apu köyhien ruoka-apuun on jo toisen kerran tapetilla. Pitkälti toistetaan samoja, vanhoja ja vääriä väitteitä, entistä asiattomampaan sävyyn. Luulen, että suurin osa asiaa kommentoivista ei ole koskaan nähnyt ruoka-aputyön arkea.</p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005498256.html?share=928215cf3b8c213572f403bc1d95a19d">Hesari</a> analysoi suunnilleen siten, että tuki ruoka-aputyöhön oli minun organisoimaani korruptoinutta rahaa epäasiallisille toimijoille. <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712212200620717_pi.shtml">Iltalehti</a> taas laittaa ministeriön tiedotteen mutkat suoraksi ja väittää, että ruoka-avulla on valtiolta riittävä tuki. <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005498817.html">Iltasanomat</a> taas oli ainoa mediatalo, joka noudatti journalismin perussääntöä ja kysyi vastinetta uutiseensa. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9989123">Yle</a> taasen kuuli asianmukaisesti Samariaa.</p><p>Sinänsä on selvää, että katkeroituneet ihmiset ja virheensä huomaavat poliitikot pyrkivät mustamaalaamaan toisten toimia. Tyhmää on se, jos toimittajat uskovat puheet sokeasti edes kysymättä toista näkökulmaa asiaan. HS:n toimittaja <strong>Paavo Teittinen</strong> jo toistamiseen ei kysynyt kommenttiani saati tarkistanut faktoja kyseiseen juttuunsa.</p><p>Kumoan alla pahimmat väitteet. Sitä ennen siteeraan kuitenkin muutaman kohdan toimittajien eettisestä koodistosta, ihan muistutuksen vuoksi;</p><p>8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.</p><p>12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.</p><p>Sitten asiaan:</p><p><strong>Väite: Itsemurhien ehkäisyohjelma ja tuki ruoka-aputyöhön ovat vastakkaisia.</strong></p><p>Ei pidä paikkaansa. Valtionvarainvaliokunnassa ns. eduskunnan &quot;jouluraha&quot; oli nettomääräisesti yhteensä 40,295 miljoonaa euroa tänä vuonna. Tuohon budjettiin mahtuisivat hyvin niin ruoka-aputyö kuin itsemurhienkin ehkäisy. Itse asiassa itsemurhien ehkäisyohjelma oli perussuomalaisten idea, niin kuin on tuki ruoka-aputyöhönkin. Hyvä, että hallitus päätti toteuttaa ehkäisyohjelman.</p><p><strong>Väite: Ruoka-aputukea saaneet järjestöt eivät ole kokeneita eivätkä uskottavia ruoka-avun toimijoita</strong></p><p>Ymmärrän, että politiikkaan kuuluu vastustajien mustamaalaus, mutta pidän hyvin epäeettisenä sitä, että täysin politiikan ulkopuolella olevien järjestöjen työtä pyritään kyseenalaistamaan poliittisin motiivein.</p><p>Ruoka-avun tukeminen on hyvä asia ja hallitus on tehnyt virheen siinä, että lopetti tuen. Nyt pyritään paikkaamaan tätä virhettä sanomalla, että tuki ei ollutkaan hyvä asia, koska se ei muka menisi uskottaville toimijoille.</p><p>Poliitikko voi vielä tällaista väittää, mutta miksi Suomen suurin lehti ei edes yritä tarkista asiaa? Miettiikö päätoimittaja lainkaan, miltä tällainen kirjoittelu tuntuu esimerkiksi erään ruoka-apujärjestön toiminnanjohtajasta, joka on yli 10 vuotta täysin ilman palkkaa ja omilla rahoillaan tehnyt avustustyötä ja nyt sai ensimmäistä kertaa jotakin julkista tukea eli kylmäkuljetusauton ja polttoainetta työnsä tehostamiseen?</p><p>Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, kuinka tarpeelliseen työhön rahaa menee, niin tässä vähän faktaa.</p><p><strong>Vuoden 2017 raha ohjattiin ministeriön päätöksellä kolmelle toimijalle:</strong></p><ul><li><strong>Samaria rf</strong>:n koordinoima Ruoka-apu Yhdistysten liiton 70 jäsenjärjestön yhteenliittymä jakaa ruokaa eri puolella Suomea vuodessa yli 7-9 miljoonaa kiloa ruokaa: 3 600 000 ruokakassia ja 350 000 lämmintä ateriaa. Tämä hanke sai 790&nbsp;000 euroa.</li><li><strong>Suomen Punainen risti</strong> sai 135&nbsp;000 euroa. <a href="https://rednet.punainenristi.fi/ruoka-apu">Verkkosivuilta</a> selviää, että SPR jakaa ruokaa ainakin 15 paikkakunnalla 18,9 tuhatta kiloa. Tästä suurin osa on EU-ruokaa.</li><li><strong>ADRA Finland &ndash;säätiö</strong> sai 75&nbsp;000 euroa. Säätiö tekee avustustyötä ainakin 10 paikkakunnalla ja aikoo laajentaa sitä edelleen. Asiakaskontakteja tulee 25&nbsp;000 - 50&nbsp;000 vuoden aikana. &nbsp;</li></ul><p>HS:n uutinen antaa nopealle lukijalle kuvan, että Samaria yksinään olisi saanut viime vuonna 765&nbsp;000 ja tänä vuonna 790&nbsp;000 euroa. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan Samaria palvelee järjestöjen yhteenliittymää hakemalla tuen keskitetysti ministeriöstä. Pienillä järjestöillä ei ole osaamista siihen byrokratiaan, jota ministeriön kanssa asiointi vaatii. Tämän lisäksi Samaria jakaa itse ruokaa 4 paikkakunnalla.&nbsp;</p><p>HS:n jutussa pidettiin kummallisena, että yksi tuen saajista, Ruoka-apu Yhdistysten liitto on perustettu vasta 2016. Kyseessä on ruoka-aputoimijoiden yhteistyöelin jonka toimijat järjestäytyvät hakeakseen tukea työhönsä.</p><p>HS mainitsi useita järjestöjä nimeltä ja epäili samalla niiden osaamista. Minä epäilen, onko toimittaja tarkistanut faktat. Esimerkkejä: <strong>Takaisin Elämään ry</strong> on tehnyt ruoka-aputyötä sen perustamisestaan vuodesta 2000 lähtien ja tänä vuonna asiakaskontakteja on noin 20&nbsp;000. <strong>Joosua Missio ry</strong> on pääjärjestäjä Vantaan suurimmassa joulujuhlassa, joka pidetään Korsossa taas ensi viikonvaihteessa. Viime vuonna yli 1000 vähävaraista sai siellä ilmaisen jouluaterian ja ruokakassin.</p><p><strong>Hurstien laupeudentyö</strong> halusi tänä vuonna hakea ministeriöltä rahaa itsenäisesti, ei järjestöjen yhteisliittymän osana.</p><p><strong>Väite: Tukea saaneet järjestöt on valittu poliittisin motiivein minun ja Antero Laukkasen lähipiiristä</strong></p><p>Ministeriö on tehnyt kaikki päätökset tuen saajista. Tukea saaneet järjestöt on hyväksytty huolellisen hakuprosessin seurauksena. Virkamiehet ovat tehneet päätökset virkavastuulla. Siitä kertoo osaltaan se, että avustusprosessi kestää lähes vuoden.</p><p>Minä tunnen useimmat tukea saaneista toimijoista. Olen itse tehnyt ruoka-aputyötä yli 10 vuotta. Ei se, että tunnen kentän, jäävää minua ajamasta ruoka-avun asiaa eduskunnassa. Päinvastoin, se on vastuuni. Sitä varten kansalaiset ovat minulle valtakirjan antaneet.</p><p>Käytännössä entinen puoluetoverini <strong>Simon Elo</strong> vihjaa, että olisin syyllistynyt korruptioon. Väite on yllä kerrotun mukaisesti täysin väärä. Toisaalta Elon motiivit sen esittämiseen ovat helposti pääteltävissä.</p><p>Jutuissa on myös epäasiallisessa sävyssä tuotu esiin, että monella tukea saavalla järjestöllä on uskonnollinen tausta. Se tuskin on kovin ihmeellistä, kun ylipäätään niin monella ruoka-aputoimijalla on kristillinen arvopohja. Vaikka totta ei ollut se, että järjestöt ovat &quot;pääasiassa helluntailaisia&quot;, on käsittämätön vihjaus, että järjestössä toimivien ihmisten vakaumus tekisi heidän työstään vähemmän uskottavaa.</p><p>Jos raamatulliset arvot motivoi auttamaan lähimmäistä, sehän on vain hyvä asia. Montaa ateistijärjestöä ei jostain syystä ruokaa jaa.</p><p><strong>Väite: Raha olisi pitänyt käyttää suoraan ruokaan, ei avustusjärjestöjen investointi- ja ylläpitotarpeisiin</strong></p><p>Järjestöt jakavat pitkälti hävikkiruokaa, jota syntyy Suomessa vuosittain arviolta 400 miljoonaa kiloa. Hävikkiruoka ei kulkeudu kaupasta mustan aukon kautta köyhän ihmisen ruokapöytään vaan välissä on logistinen ketju, jonka pitää toimia hyvin, koska hävikki pilaantuu nopeasti.</p><p>Tätä varten järjestöt tarvitsevat kuljetuskalustoa, kylmälaitteita sekä varasto- ja toimitilaa. Eivät nämä ole mitään turhia ostoksia tai sivuseikkoja vaan välttämättömiä investointeja. Järjestöjenkin pitää täyttää uusimmat hygieniavaatimukset ja ilman näitä tarpeita monen järjestön työ lakkaisi.</p><p>Se, että järjestöt saavat avustusta kyseisiin tarpeisiin, mahdollistaa lahjoitusvarojen käytön täydentäviin ruokahankintoihin.</p><p><strong>Väite: On ylipäätään kumma juttu, että ruoka-apua halutaan tukea</strong></p><p>Hesari viittaa muun muassa <strong>Maria Ohisaloon</strong> (vihr), joka ihmetteli ensimmäisen ruoka-aputuen kohdalla valtion tulemista ruoka-apukentälle ja olisi mieluummin käyttänyt rahan&nbsp;<a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/444428-tutkija-allistelee-ruoka-apua-us-765-000-eurolla-palkkaisi-20-sosiaalityontekijaa" target="_blank">kahdenkymmenen sosiaalityöntekijän palkkaamiseen</a> kuin ruoka-aputyön tukemiseen.</p><p>Jokainen voi itse pohtia, kuinka paljon saatiin aikaan, kun on mahdollistettu lähemmäs sadan järjestön ja monen tuhannen vapaaehtoistyöntekijän työn jatkuvuus sen sijaan, että oltaisiin palkattu 20 uutta sosiaalityöntekijää kohtaamaan ruoka-apujonossa seisovia henkilöitä.</p><p>Useimmat niistä järjestöistä, jotka eduskunnan tuen kautta saivat tukea toimintaansa, eivät ole koskaan ennen saaneet valtiolta mitään tukea. Jos heidän tekemäänsä avustustyötä pitää turhana, niin sitten on myös hyvä syy ihmetellä heidän tukemisensa tarpeellisuutta. Vähävaraiset tietävät, että asia on toisin.</p><p>Ruoka-apu pyörii pitkälti vapaaehtoispohjalta. Rohkenen väittää, että valtion sinne sijoittama euro on paljon tehokkaammassa käytössä kansalaisten hyväksi kuin useimmassa muussa paikassa. Kolmannen sektorin työtä on helppo arvostaa juhlapuheissa, mutta päättäjien pitäisi muuttaa arvostus sanoista teoiksi.</p><p><strong>Väite: Järjestöt saavat jo nyt kaiken tarvitsemansa tuen</strong></p><p>Iltalehti viittaa virkamiesten lausuntoon, jonka mukaan ruoka-apu saa 26,5 miljoonaa vuosina 2014-2021. Toimittaja jätti kertomatta, että tästä rahasta järjestöjen tileille ei päädy penninpyörylää.</p><p>Ministeriö viittaa EU:n kuivamuona- ja säilykeavustuksiin. Tuki ei ole rahamääräistä vaan materiaalista.</p><p>Maaseutuvirasto jakaa EU-tuen yhteensä 21:lle järjestölle. Suurimmat saajat ovat kirkko ja työttömien keskusjärjestö. Suurin osa Suomen noin 400-500:sta ruoka-aputoimijasta eivät kuivaelintarvikkeita jaa.</p><p>Määräraha käytetään ruoan hankintaan, välivarastointiin ja toimitukseen jakajille sekä<a href="http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/jarjesto-seurakunta/Ruoka-apu/Sivut/default.aspx"> Maaseutuviraston</a> teknisen tuen, hallinnon ja viestinnän kustannuksiin. &nbsp;</p><p>Lisäksi hallitus on ratsastanut sillä, että viime jouluna päätetystä miljoonan euron tuesta riittää ensi vuodelle, koska ministeriön todella pitkän hakuprosessin jälkeen päätökset tuen kohdentamisesta tehtiin vasta lokakuussa.</p><p>Tämä on hassua logiikkaa. Koska nyt ei myönnetty lisätukea, se tarkoittaa sitä, että järjestöille tarjotaan tyhjää kättä vuonna 2019. Hallitus voi tietysti tämän tuen puutteen korjata, jos haluaa. Toivottavasti haluaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lopuksi</strong></p><p>Olen ollut mukana päättämässä mm. satoja miljoonia turvapaikanhakijoiden kustannuksien kattamiseen. Ne kuten monet muutkin määrärahat hallitus ajoi määrätietoisesti joka kerta läpi. Tuntuu enemmän kuin kohtuuttomalta evätä yksi miljoona ruoka-aputyöstä. Syy löytyy Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisesta. &nbsp;</p><p>Ennen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamista esitin idean. &rdquo;Lähdetään puolueena tukemaan Suomen köyhiä ruoka-aputyön ja syrjäytyneitä nuoria nuorisotyötä tekevien toimijoiden kautta. &nbsp;Tällä lunastamme vaalilupauksemme ja saamme ansaittua positiivista huomiota ja kannatusta&rdquo;.</p><p>Ehdotukseni otettiin myönteisesti vastaan ja ajoin asiaa hallituksessa määrätietoisesti.</p><p>Toimi Kankaanniemen johtamassa kunta-ja terveysjaostossa on sinisten jäsenenä <strong>Kai Turunen</strong>, Kokoomuksesta <strong>Sari Sarkomaa</strong> ja Keskustasta <strong>Markku Rossi</strong>. Toimi esitti jatkoa ruoka-apuun, mutta sitä eivät hallituksen jäsenet hyväksyneet.</p><p>On siis naivia väittää, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisella ei ole mitään asian kanssa tekemistä. Kaikki on poliittista peliä. Köyhät ei merkitse mitään, jos kunniaa ei haluamat tahot itselleen saa.</p><p>Pääasia kaikessa on se, että köyhät tarvitsevat konkreettista apua. Jos tämä kohu johtaa siihen, että päättäjät laajalti huomaavat asian tärkeyden, tämä on ollut oikein hyvä kohu.</p><p>Kuitenkin olen pahoillani niiden järjestöjen ja työntekijöiden puolesta, joiden hyvä työ on tämän uutisoinnin vuoksi joutunut poliittisen mustamaalauksen kohteeksi. Teidän kannaltanne toivon mediassa olleisiin vääriin tietoihin oikaisuja.</p><p>Lopuksi vielä toimittajien eettiseen koodistoon:</p><p>&rdquo;21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.</p><p>20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla, että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.&rdquo; (Journalistin ohje).</p><p>&nbsp;</p><p>Vielä kun Helsingin Sanomat nämä lukisi, sillä juuri saamani sähköpostin mukaan lehti ei julkaise oikaisuvaatimustani.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten hallituskaudella aloitettu ja tänä jouluna lopetettu apu köyhien ruoka-apuun on jo toisen kerran tapetilla. Pitkälti toistetaan samoja, vanhoja ja vääriä väitteitä, entistä asiattomampaan sävyyn. Luulen, että suurin osa asiaa kommentoivista ei ole koskaan nähnyt ruoka-aputyön arkea.

Hesari analysoi suunnilleen siten, että tuki ruoka-aputyöhön oli minun organisoimaani korruptoinutta rahaa epäasiallisille toimijoille. Iltalehti taas laittaa ministeriön tiedotteen mutkat suoraksi ja väittää, että ruoka-avulla on valtiolta riittävä tuki. Iltasanomat taas oli ainoa mediatalo, joka noudatti journalismin perussääntöä ja kysyi vastinetta uutiseensa. Yle taasen kuuli asianmukaisesti Samariaa.

Sinänsä on selvää, että katkeroituneet ihmiset ja virheensä huomaavat poliitikot pyrkivät mustamaalaamaan toisten toimia. Tyhmää on se, jos toimittajat uskovat puheet sokeasti edes kysymättä toista näkökulmaa asiaan. HS:n toimittaja Paavo Teittinen jo toistamiseen ei kysynyt kommenttiani saati tarkistanut faktoja kyseiseen juttuunsa.

Kumoan alla pahimmat väitteet. Sitä ennen siteeraan kuitenkin muutaman kohdan toimittajien eettisestä koodistosta, ihan muistutuksen vuoksi;

8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

Sitten asiaan:

Väite: Itsemurhien ehkäisyohjelma ja tuki ruoka-aputyöhön ovat vastakkaisia.

Ei pidä paikkaansa. Valtionvarainvaliokunnassa ns. eduskunnan "jouluraha" oli nettomääräisesti yhteensä 40,295 miljoonaa euroa tänä vuonna. Tuohon budjettiin mahtuisivat hyvin niin ruoka-aputyö kuin itsemurhienkin ehkäisy. Itse asiassa itsemurhien ehkäisyohjelma oli perussuomalaisten idea, niin kuin on tuki ruoka-aputyöhönkin. Hyvä, että hallitus päätti toteuttaa ehkäisyohjelman.

Väite: Ruoka-aputukea saaneet järjestöt eivät ole kokeneita eivätkä uskottavia ruoka-avun toimijoita

Ymmärrän, että politiikkaan kuuluu vastustajien mustamaalaus, mutta pidän hyvin epäeettisenä sitä, että täysin politiikan ulkopuolella olevien järjestöjen työtä pyritään kyseenalaistamaan poliittisin motiivein.

Ruoka-avun tukeminen on hyvä asia ja hallitus on tehnyt virheen siinä, että lopetti tuen. Nyt pyritään paikkaamaan tätä virhettä sanomalla, että tuki ei ollutkaan hyvä asia, koska se ei muka menisi uskottaville toimijoille.

Poliitikko voi vielä tällaista väittää, mutta miksi Suomen suurin lehti ei edes yritä tarkista asiaa? Miettiikö päätoimittaja lainkaan, miltä tällainen kirjoittelu tuntuu esimerkiksi erään ruoka-apujärjestön toiminnanjohtajasta, joka on yli 10 vuotta täysin ilman palkkaa ja omilla rahoillaan tehnyt avustustyötä ja nyt sai ensimmäistä kertaa jotakin julkista tukea eli kylmäkuljetusauton ja polttoainetta työnsä tehostamiseen?

Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, kuinka tarpeelliseen työhön rahaa menee, niin tässä vähän faktaa.

Vuoden 2017 raha ohjattiin ministeriön päätöksellä kolmelle toimijalle:

  • Samaria rf:n koordinoima Ruoka-apu Yhdistysten liiton 70 jäsenjärjestön yhteenliittymä jakaa ruokaa eri puolella Suomea vuodessa yli 7-9 miljoonaa kiloa ruokaa: 3 600 000 ruokakassia ja 350 000 lämmintä ateriaa. Tämä hanke sai 790 000 euroa.
  • Suomen Punainen risti sai 135 000 euroa. Verkkosivuilta selviää, että SPR jakaa ruokaa ainakin 15 paikkakunnalla 18,9 tuhatta kiloa. Tästä suurin osa on EU-ruokaa.
  • ADRA Finland –säätiö sai 75 000 euroa. Säätiö tekee avustustyötä ainakin 10 paikkakunnalla ja aikoo laajentaa sitä edelleen. Asiakaskontakteja tulee 25 000 - 50 000 vuoden aikana.  

HS:n uutinen antaa nopealle lukijalle kuvan, että Samaria yksinään olisi saanut viime vuonna 765 000 ja tänä vuonna 790 000 euroa. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan Samaria palvelee järjestöjen yhteenliittymää hakemalla tuen keskitetysti ministeriöstä. Pienillä järjestöillä ei ole osaamista siihen byrokratiaan, jota ministeriön kanssa asiointi vaatii. Tämän lisäksi Samaria jakaa itse ruokaa 4 paikkakunnalla. 

HS:n jutussa pidettiin kummallisena, että yksi tuen saajista, Ruoka-apu Yhdistysten liitto on perustettu vasta 2016. Kyseessä on ruoka-aputoimijoiden yhteistyöelin jonka toimijat järjestäytyvät hakeakseen tukea työhönsä.

HS mainitsi useita järjestöjä nimeltä ja epäili samalla niiden osaamista. Minä epäilen, onko toimittaja tarkistanut faktat. Esimerkkejä: Takaisin Elämään ry on tehnyt ruoka-aputyötä sen perustamisestaan vuodesta 2000 lähtien ja tänä vuonna asiakaskontakteja on noin 20 000. Joosua Missio ry on pääjärjestäjä Vantaan suurimmassa joulujuhlassa, joka pidetään Korsossa taas ensi viikonvaihteessa. Viime vuonna yli 1000 vähävaraista sai siellä ilmaisen jouluaterian ja ruokakassin.

Hurstien laupeudentyö halusi tänä vuonna hakea ministeriöltä rahaa itsenäisesti, ei järjestöjen yhteisliittymän osana.

Väite: Tukea saaneet järjestöt on valittu poliittisin motiivein minun ja Antero Laukkasen lähipiiristä

Ministeriö on tehnyt kaikki päätökset tuen saajista. Tukea saaneet järjestöt on hyväksytty huolellisen hakuprosessin seurauksena. Virkamiehet ovat tehneet päätökset virkavastuulla. Siitä kertoo osaltaan se, että avustusprosessi kestää lähes vuoden.

Minä tunnen useimmat tukea saaneista toimijoista. Olen itse tehnyt ruoka-aputyötä yli 10 vuotta. Ei se, että tunnen kentän, jäävää minua ajamasta ruoka-avun asiaa eduskunnassa. Päinvastoin, se on vastuuni. Sitä varten kansalaiset ovat minulle valtakirjan antaneet.

Käytännössä entinen puoluetoverini Simon Elo vihjaa, että olisin syyllistynyt korruptioon. Väite on yllä kerrotun mukaisesti täysin väärä. Toisaalta Elon motiivit sen esittämiseen ovat helposti pääteltävissä.

Jutuissa on myös epäasiallisessa sävyssä tuotu esiin, että monella tukea saavalla järjestöllä on uskonnollinen tausta. Se tuskin on kovin ihmeellistä, kun ylipäätään niin monella ruoka-aputoimijalla on kristillinen arvopohja. Vaikka totta ei ollut se, että järjestöt ovat "pääasiassa helluntailaisia", on käsittämätön vihjaus, että järjestössä toimivien ihmisten vakaumus tekisi heidän työstään vähemmän uskottavaa.

Jos raamatulliset arvot motivoi auttamaan lähimmäistä, sehän on vain hyvä asia. Montaa ateistijärjestöä ei jostain syystä ruokaa jaa.

Väite: Raha olisi pitänyt käyttää suoraan ruokaan, ei avustusjärjestöjen investointi- ja ylläpitotarpeisiin

Järjestöt jakavat pitkälti hävikkiruokaa, jota syntyy Suomessa vuosittain arviolta 400 miljoonaa kiloa. Hävikkiruoka ei kulkeudu kaupasta mustan aukon kautta köyhän ihmisen ruokapöytään vaan välissä on logistinen ketju, jonka pitää toimia hyvin, koska hävikki pilaantuu nopeasti.

Tätä varten järjestöt tarvitsevat kuljetuskalustoa, kylmälaitteita sekä varasto- ja toimitilaa. Eivät nämä ole mitään turhia ostoksia tai sivuseikkoja vaan välttämättömiä investointeja. Järjestöjenkin pitää täyttää uusimmat hygieniavaatimukset ja ilman näitä tarpeita monen järjestön työ lakkaisi.

Se, että järjestöt saavat avustusta kyseisiin tarpeisiin, mahdollistaa lahjoitusvarojen käytön täydentäviin ruokahankintoihin.

Väite: On ylipäätään kumma juttu, että ruoka-apua halutaan tukea

Hesari viittaa muun muassa Maria Ohisaloon (vihr), joka ihmetteli ensimmäisen ruoka-aputuen kohdalla valtion tulemista ruoka-apukentälle ja olisi mieluummin käyttänyt rahan kahdenkymmenen sosiaalityöntekijän palkkaamiseen kuin ruoka-aputyön tukemiseen.

Jokainen voi itse pohtia, kuinka paljon saatiin aikaan, kun on mahdollistettu lähemmäs sadan järjestön ja monen tuhannen vapaaehtoistyöntekijän työn jatkuvuus sen sijaan, että oltaisiin palkattu 20 uutta sosiaalityöntekijää kohtaamaan ruoka-apujonossa seisovia henkilöitä.

Useimmat niistä järjestöistä, jotka eduskunnan tuen kautta saivat tukea toimintaansa, eivät ole koskaan ennen saaneet valtiolta mitään tukea. Jos heidän tekemäänsä avustustyötä pitää turhana, niin sitten on myös hyvä syy ihmetellä heidän tukemisensa tarpeellisuutta. Vähävaraiset tietävät, että asia on toisin.

Ruoka-apu pyörii pitkälti vapaaehtoispohjalta. Rohkenen väittää, että valtion sinne sijoittama euro on paljon tehokkaammassa käytössä kansalaisten hyväksi kuin useimmassa muussa paikassa. Kolmannen sektorin työtä on helppo arvostaa juhlapuheissa, mutta päättäjien pitäisi muuttaa arvostus sanoista teoiksi.

Väite: Järjestöt saavat jo nyt kaiken tarvitsemansa tuen

Iltalehti viittaa virkamiesten lausuntoon, jonka mukaan ruoka-apu saa 26,5 miljoonaa vuosina 2014-2021. Toimittaja jätti kertomatta, että tästä rahasta järjestöjen tileille ei päädy penninpyörylää.

Ministeriö viittaa EU:n kuivamuona- ja säilykeavustuksiin. Tuki ei ole rahamääräistä vaan materiaalista.

Maaseutuvirasto jakaa EU-tuen yhteensä 21:lle järjestölle. Suurimmat saajat ovat kirkko ja työttömien keskusjärjestö. Suurin osa Suomen noin 400-500:sta ruoka-aputoimijasta eivät kuivaelintarvikkeita jaa.

Määräraha käytetään ruoan hankintaan, välivarastointiin ja toimitukseen jakajille sekä Maaseutuviraston teknisen tuen, hallinnon ja viestinnän kustannuksiin.  

Lisäksi hallitus on ratsastanut sillä, että viime jouluna päätetystä miljoonan euron tuesta riittää ensi vuodelle, koska ministeriön todella pitkän hakuprosessin jälkeen päätökset tuen kohdentamisesta tehtiin vasta lokakuussa.

Tämä on hassua logiikkaa. Koska nyt ei myönnetty lisätukea, se tarkoittaa sitä, että järjestöille tarjotaan tyhjää kättä vuonna 2019. Hallitus voi tietysti tämän tuen puutteen korjata, jos haluaa. Toivottavasti haluaa.

 

Lopuksi

Olen ollut mukana päättämässä mm. satoja miljoonia turvapaikanhakijoiden kustannuksien kattamiseen. Ne kuten monet muutkin määrärahat hallitus ajoi määrätietoisesti joka kerta läpi. Tuntuu enemmän kuin kohtuuttomalta evätä yksi miljoona ruoka-aputyöstä. Syy löytyy Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisesta.  

Ennen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamista esitin idean. ”Lähdetään puolueena tukemaan Suomen köyhiä ruoka-aputyön ja syrjäytyneitä nuoria nuorisotyötä tekevien toimijoiden kautta.  Tällä lunastamme vaalilupauksemme ja saamme ansaittua positiivista huomiota ja kannatusta”.

Ehdotukseni otettiin myönteisesti vastaan ja ajoin asiaa hallituksessa määrätietoisesti.

Toimi Kankaanniemen johtamassa kunta-ja terveysjaostossa on sinisten jäsenenä Kai Turunen, Kokoomuksesta Sari Sarkomaa ja Keskustasta Markku Rossi. Toimi esitti jatkoa ruoka-apuun, mutta sitä eivät hallituksen jäsenet hyväksyneet.

On siis naivia väittää, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisella ei ole mitään asian kanssa tekemistä. Kaikki on poliittista peliä. Köyhät ei merkitse mitään, jos kunniaa ei haluamat tahot itselleen saa.

Pääasia kaikessa on se, että köyhät tarvitsevat konkreettista apua. Jos tämä kohu johtaa siihen, että päättäjät laajalti huomaavat asian tärkeyden, tämä on ollut oikein hyvä kohu.

Kuitenkin olen pahoillani niiden järjestöjen ja työntekijöiden puolesta, joiden hyvä työ on tämän uutisoinnin vuoksi joutunut poliittisen mustamaalauksen kohteeksi. Teidän kannaltanne toivon mediassa olleisiin vääriin tietoihin oikaisuja.

Lopuksi vielä toimittajien eettiseen koodistoon:

”21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla, että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.” (Journalistin ohje).

 

Vielä kun Helsingin Sanomat nämä lukisi, sillä juuri saamani sähköpostin mukaan lehti ei julkaise oikaisuvaatimustani.

]]>
92 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248041-leivanmurut-oli-liikaa-vastine-hs-uutiseen#comments Helsingin Sanomat Köyhät Mika Niikko Ruoka-apu Fri, 22 Dec 2017 06:15:00 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248041-leivanmurut-oli-liikaa-vastine-hs-uutiseen
Joulutarina eduskunnasta http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247964-joulutarina-eduskunnasta <p>Jos päättäjien joitakuita tässä maassa pitäisi joulun alla muistaa, niin ruokajonossa seisovia köyhiä kansalaisiamme. Vuoden viimeisessä istunnossaan hallitus toimi päinvastoin, kun tyrmäsi valtiontuen ruoka-aputyöhön.</p><p>Politiikka on, ikävä kyllä, tällaista. Pelko siitä, että kilpaileva puolue saa poliittista kunniaa, ajaa ohi hyvien päätösten.</p><p>Nyt kerron vähän asian taustoista, ja siitä, miten päätöksiä todellisuudessa eduskunnassa tehdään.</p><p><strong>Köyhät avun tarpeessa</strong></p><p>Ennen perussuomalaisten hallituskautta valtio ei ollut koskaan osoittanut suoraa tukea ruoka-aputyöhön. Virallisen tarinan mukaan ruoka-avun tarvitsijoita ei sosiaalitukien ansiosta pitäisi olla, joten ruokajonojakaan ei tarvita.</p><p>Valitettavasti totuus on toinen. Suomessa on 400-500 ruoka-aputyötä tekevää toimijaa. Ruokajonot eivät poistu asian kieltämällä. Vaikka ensisijaisesti pitää kaikin keinon työtä tehdä sen eteen, että ruokajonoja ei olisi, niin meidän pitää huolehtia myös niistä, jotka esimerkiksi lauantaina tulevat Korsossa järjestettävään <a href="http://www.apuraide.info/?p=1143">joulujuhlaan</a>. &nbsp;</p><p><strong>Varoja valtionvarainvaliokunnasta</strong></p><p>Ruoka-avun tarpeet nousivat esiin valtionvarainvaliokunnassa loppuvuodesta 2015. Lähes koko valtion budjetti päätetään ministeriössä, mutta hallituspuolueiden kansanedustajat valtionvarainvaliokunnassa päättivät lisäksi vuosittain kymmenien miljoonien eurojen potista.</p><p>Hallituksessa ollessaan perussuomalaiset sopivat keskustan ja kokoomuksen kanssa yksissä tuumin pienestä tuesta ruoka-aputyöhön. Vuodelle 2016 myönnettiin 1,1 miljoonaa matalan kynnyksen toimintamalleihin (suurimmaksi osaksi ruoka-apuun) euroa ja kuluvana vuonna 1 miljoona euroa kokonaan ruoka-apuun. Nämä ovat promillen murto-osia valtion koko budjetista.</p><p>Vaikka päätös oli koko hallituksen yhteinen, haluan erityisesti kiittää asiasta vastaavan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajaa <strong>Toimi Kankaanniemeä</strong> sekä valtionvarainvaliokunnan varapuheenjohtajaa <strong>Ville Vähämäkeä</strong> siitä, että he voimakkaasti puhuivat asian puolesta.</p><p>Avustusrahoilla ruoka-aputoimijat hankkivat muun muassa jakeluautoja ja -peräkärryjä, autojen polttoainetta ja kylmälaitteita. Näitä tarvittiin erityisesti siksi, että kiristyvien hygieniavaatimusten vuoksi monen järjestön työ uhkasi loppua ilman kylmäkalustoa. Koska suurin osa työstä on vapaaehtoistoimijoiden ja lahjoitusten varassa, suurin investointeihin ei olisi muutoin mahdollisuuksia.</p><p><strong>Kun juhlapuheet ja päätökset eivät kohtaa</strong></p><p>Tänäkin vuonna ruoka-aputoimijat kävivät totuttuun tapaan eduskunnassa kertomassa tarpeistaan. Moni kansanedustaja varmasti myös vieraili pitämässä juhlapuheita erilaisissa ruoka-aputilaisuuksissa.</p><p>Koska olimme ulkona hallituksesta, pyrin mahdollisimman vähän profiloimaan asian perussuomalaisten kysymykseksi. En tehnyt asiasta edes talousarvioaloitetta.</p><p>Kuinka kävi? Hallitus laittoi tänä vuonna ruoka-apuun nolla euroa rahaa. Syitä tähän tiedustelimme eilen täysistunnossa, kun asiasta keskusteltiin. Syystäkin kritisoin hallitusta siitä, että tuki lensi romukoppaan, kun perussuomalaiset eivät enää olleet hallituksessa. Pyysin vastausta kunta- ja terveysjaoston Sarkomaalta (kok) ja Turuselta (sin), miksi he yksissä tuumin eivät ottaneet kuuleviin korviin puheenjohtaja Kankaanniemen pyyntöä jatkaa ruoka-aputyön tukemista.</p><p>Turunen sanoi: &rdquo;Mutta mitä tulee tähän edustaja Niikon aikaisempaan puheenvuoroon, niin täytyy todeta, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisella ei ole mitään tekemistä ruoka-avun kanssa tai siihen satsattavien rahojen kanssa&rdquo;. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilaan mukaan kaikki järjestötyö on arvokasta.</p><p>Juhlapuheissa montaa asiaa on helppo arvostaa, mutta kun tekojen paikka tulee, köyhät unohdetaan.</p><p><strong>Missä muualla tuki menee yhtä tarpeeseen?</strong></p><p>Iloista koko tarinassa on se, että kahtena peräkkäisenä vuonna ruoka-aputyö sai yhteensä 1&nbsp;765&nbsp;000 euroa valtion tukea ja sen ansiosta köyhät saavat ruokaa entistä sujuvammin ja turvallisemmin. Päättyvän vuoden miljoonasta on tukea virrannut yli sadalle paikkakunnalle. Esimerkiksi Ruoka-apu Yhdistysten Liitto kertoo, että avun turvin sen 70 jäsenjärjestöä jakavat yhteensä 7-9 miljoonaa kiloa ruokaa: 3 600 000 ruokakassia ja 350 000 lämmintä ateriaa. Mukana työssä on yli 4000 vapaaehtoista. Kiitos teille ahkerat vapaaehtoiset ja työntekijät, jotka sitkeästi pidätte huolta kaikkein vähäosaisimmista!</p><p>Tietysti tämä ei ole vielä tarinan loppu. Ensi jouluna &ndash; ja sitä aiemminkin &ndash; on päättäjillä taas mahdollisuus muistaa köyhiä!</p> Jos päättäjien joitakuita tässä maassa pitäisi joulun alla muistaa, niin ruokajonossa seisovia köyhiä kansalaisiamme. Vuoden viimeisessä istunnossaan hallitus toimi päinvastoin, kun tyrmäsi valtiontuen ruoka-aputyöhön.

Politiikka on, ikävä kyllä, tällaista. Pelko siitä, että kilpaileva puolue saa poliittista kunniaa, ajaa ohi hyvien päätösten.

Nyt kerron vähän asian taustoista, ja siitä, miten päätöksiä todellisuudessa eduskunnassa tehdään.

Köyhät avun tarpeessa

Ennen perussuomalaisten hallituskautta valtio ei ollut koskaan osoittanut suoraa tukea ruoka-aputyöhön. Virallisen tarinan mukaan ruoka-avun tarvitsijoita ei sosiaalitukien ansiosta pitäisi olla, joten ruokajonojakaan ei tarvita.

Valitettavasti totuus on toinen. Suomessa on 400-500 ruoka-aputyötä tekevää toimijaa. Ruokajonot eivät poistu asian kieltämällä. Vaikka ensisijaisesti pitää kaikin keinon työtä tehdä sen eteen, että ruokajonoja ei olisi, niin meidän pitää huolehtia myös niistä, jotka esimerkiksi lauantaina tulevat Korsossa järjestettävään joulujuhlaan.  

Varoja valtionvarainvaliokunnasta

Ruoka-avun tarpeet nousivat esiin valtionvarainvaliokunnassa loppuvuodesta 2015. Lähes koko valtion budjetti päätetään ministeriössä, mutta hallituspuolueiden kansanedustajat valtionvarainvaliokunnassa päättivät lisäksi vuosittain kymmenien miljoonien eurojen potista.

Hallituksessa ollessaan perussuomalaiset sopivat keskustan ja kokoomuksen kanssa yksissä tuumin pienestä tuesta ruoka-aputyöhön. Vuodelle 2016 myönnettiin 1,1 miljoonaa matalan kynnyksen toimintamalleihin (suurimmaksi osaksi ruoka-apuun) euroa ja kuluvana vuonna 1 miljoona euroa kokonaan ruoka-apuun. Nämä ovat promillen murto-osia valtion koko budjetista.

Vaikka päätös oli koko hallituksen yhteinen, haluan erityisesti kiittää asiasta vastaavan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajaa Toimi Kankaanniemeä sekä valtionvarainvaliokunnan varapuheenjohtajaa Ville Vähämäkeä siitä, että he voimakkaasti puhuivat asian puolesta.

Avustusrahoilla ruoka-aputoimijat hankkivat muun muassa jakeluautoja ja -peräkärryjä, autojen polttoainetta ja kylmälaitteita. Näitä tarvittiin erityisesti siksi, että kiristyvien hygieniavaatimusten vuoksi monen järjestön työ uhkasi loppua ilman kylmäkalustoa. Koska suurin osa työstä on vapaaehtoistoimijoiden ja lahjoitusten varassa, suurin investointeihin ei olisi muutoin mahdollisuuksia.

Kun juhlapuheet ja päätökset eivät kohtaa

Tänäkin vuonna ruoka-aputoimijat kävivät totuttuun tapaan eduskunnassa kertomassa tarpeistaan. Moni kansanedustaja varmasti myös vieraili pitämässä juhlapuheita erilaisissa ruoka-aputilaisuuksissa.

Koska olimme ulkona hallituksesta, pyrin mahdollisimman vähän profiloimaan asian perussuomalaisten kysymykseksi. En tehnyt asiasta edes talousarvioaloitetta.

Kuinka kävi? Hallitus laittoi tänä vuonna ruoka-apuun nolla euroa rahaa. Syitä tähän tiedustelimme eilen täysistunnossa, kun asiasta keskusteltiin. Syystäkin kritisoin hallitusta siitä, että tuki lensi romukoppaan, kun perussuomalaiset eivät enää olleet hallituksessa. Pyysin vastausta kunta- ja terveysjaoston Sarkomaalta (kok) ja Turuselta (sin), miksi he yksissä tuumin eivät ottaneet kuuleviin korviin puheenjohtaja Kankaanniemen pyyntöä jatkaa ruoka-aputyön tukemista.

Turunen sanoi: ”Mutta mitä tulee tähän edustaja Niikon aikaisempaan puheenvuoroon, niin täytyy todeta, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisella ei ole mitään tekemistä ruoka-avun kanssa tai siihen satsattavien rahojen kanssa”. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilaan mukaan kaikki järjestötyö on arvokasta.

Juhlapuheissa montaa asiaa on helppo arvostaa, mutta kun tekojen paikka tulee, köyhät unohdetaan.

Missä muualla tuki menee yhtä tarpeeseen?

Iloista koko tarinassa on se, että kahtena peräkkäisenä vuonna ruoka-aputyö sai yhteensä 1 765 000 euroa valtion tukea ja sen ansiosta köyhät saavat ruokaa entistä sujuvammin ja turvallisemmin. Päättyvän vuoden miljoonasta on tukea virrannut yli sadalle paikkakunnalle. Esimerkiksi Ruoka-apu Yhdistysten Liitto kertoo, että avun turvin sen 70 jäsenjärjestöä jakavat yhteensä 7-9 miljoonaa kiloa ruokaa: 3 600 000 ruokakassia ja 350 000 lämmintä ateriaa. Mukana työssä on yli 4000 vapaaehtoista. Kiitos teille ahkerat vapaaehtoiset ja työntekijät, jotka sitkeästi pidätte huolta kaikkein vähäosaisimmista!

Tietysti tämä ei ole vielä tarinan loppu. Ensi jouluna – ja sitä aiemminkin – on päättäjillä taas mahdollisuus muistaa köyhiä!

]]>
29 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247964-joulutarina-eduskunnasta#comments Kotimaa Eduskuntamme Joulu Köyhät Perussuomalaiset Ruoka-apu Wed, 20 Dec 2017 14:40:21 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247964-joulutarina-eduskunnasta