*

Messu Mielipiteitä lapsista/nuorista, päihteistä, arvoista, valtakunnan politiikasta ja Vantaan Kaupungin päätöksenteosta

Lasten oikeuksien päivä satuttaa

Tänään lasten oikeuksien päivänä Finlandia-talolla toteutetaan valtiollinen anteeksipyyntö henkilöille, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua tai väkivaltaa lastensuojelun sijaishuollossa. Anteeksipyynnön esittää perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula.

Jonkin aikaa sitten tapasin erään lastensuojelulaitoksessa asuneen miehen, joka kertoi olleensa yhteydessä päättäjiin. Hänen kokemuksensa mukaan valtion kasvatuslaitoksissa ja muualla lastensuojelun sijaishuollossa väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä.

Menneiden vääryyksien tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen on heille tärkeää. Anteeksipyynnön lisäksi tärkeää olisi maksaa uhreille korvausta. Kuten Ruotsissa ja Norjassa tehtiin. Uhrit saivat 21.000-27.000 euron korvaukset.

Sijaishuollon kärsimysten tutkimukset käynnisti entinen perheministeri Maria Guzenina. Maria kirjoitti blogissaan, että myös Suomen tulisi maksamaa korvausta kaltoinkohdelluille. Silloisen perheministerin mukaan ministeriössä vastustettiin sijaishuollon selvityshanketta ja korvauksia.

Kiitos Marialle siitä, ettei hän taipunut. Hänestä ei tullut piilottelun ja vähättelyn ministeriä. Päättäväisesti hän käynnisti tutkimuksen. Vastaavasti nykyinen perheministeri Rehula ei ikävä kyllä korvauksista suostu edes keskustelemaan. Hän pelkää korvausprosessista vuosien kestävää selvitystä ja kustannuksia.

Yhteiskuntaa, varsinkin sen talouspuolta, voi mittailla numeroina. Vastaavasti todellinen yhteiskunnan testi on kuitenkin siinä, miten pidämme huolta niistä, jotka eivät voi pitää huolta itsestään. Miten kannamme vastuumme, mikäli olemme väärin toimineet. Lasten oikeuksien päivä on sekä juhla, että peiliin katsomisen paikka.

Pelkillä puheilla ei pitkälle pääse. Juhlapuheista on siirryttävä tekoihin. Uhrien kärsimykset ja oikeus korvauksiin on tunnustettava. Jos oikeutta ei saa, lasten oikeuksien päivä satuttaa. Se muistuttaa piittaamattomuudesta.  Se muistuttaa kärsimyksestä. Hetkestä jolloin kukaan ei kuunnellut. Kukaan ei uskonut. Eikä kukaan vieläkään välitä.

Lainsäädäntöä tulee uudistaa. Rikoslakia on kiristettävä. Yhteiskunta on tehtävä oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi. Se on jokaisen lapsen oikeus. Se on myös jokaisen päättäjän velvollisuus. Toivottavasti päätöksemme ovat sellaisia, joita ei päättäjien tarvitse jälkikäteen pyytää anteeksi. Tänään kuitenkin pyydämme. Anteeksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

On hyvä että asiasta puhutaan ja menneet vääryydet korvataan, tosin en tiedä mikä raha riittää korvaamaan rikkimenneen lapsuuden. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin kuin ennen.

"Rikoslakia on kiristettävä."
Mitä tämä sitten tarkoittaa ja miten se liittyy menneisiin lastenkotien tai muun sijaishuollon virheisiin? Eihän tässä vaan ratsasteta toisten kärsimyksillä jonkin poliittisen agendan ajamiseksi, eihän?

Mitä tarkoittaa, että "rikoslakia on kiristettävä"?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... mikä raha riittää korvaamaan rikkimenneen lapsuuden."

- Olisiko se tuo parikymmentä tonnia Ruotsin ja Norjan tapaan.

Virallinen "sorry" on epäilemättä valtiontalouden kannalta edullisin ratkaisu. Eikös Australian hallitus lausahtanut saman sanan aboriginaaliväestölle, jonka eurooppalaistaustaiset mantereellemuuttajat ovat syösseet kurjuuteen?

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Toivottavasti edes ymmärtävät kiristää rikoslakia.

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo Vastaus kommenttiin #3

Kyllähän Niikko nyt haluaa kiristää rikoslakia, kun hän on omat tuomionsa sovittanut. Tuskinpa Niikko itse olisi niistä halunnut vuosien lusimista. Rangaistusten koventamisella ei vain taida olla todennettavaa ennaltaehkäisevää vaikutusta.

Niikon perussuomalaisesta helluntailaiisuudesta tulee mieleen aina Michel Foucalt vankilakuvauksen panopticon teoksesta "Tarkkailla ja rangaista". Näiden helluntailaisten "niikkojen" maailmankuva on kovin mustavalkoinen, kun he kuvittelevat heitä tarkkailevan kaikkinäkevän rankaisijan. Siten he projoisoivat nuo kuvitellut rangaistukset kanssaihmisiinsä. On siinä häijy sakki!

Käyttäjän mikaniikko kuva
Mika Niikko

Mitä tähän pitäisi sanoa henkilölle jonka mielestä rangaistukset on kohdallaan vaikkapa pedofiilien tekemistä rikoksista?

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Uhria se auta lainkaan, vaikka pedofiili suljettaisii laiotkseen loppuiäkseen. Mika Niikko, yritä nyt edes vähän keksiä jotain relevantteja reaalimaailman ratkaisuja!

Käyttäjän MarkoMjlnirParkkola kuva
Marko Parkkola Vastaus kommenttiin #7

Entä tulevaisuuden uhreja? Vankeinhoitolaitoksessa ei paljoa pikkulapsia raiskailla.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kysyn vaan, pitäisikö valtion maksaa kaikille kansalaisilleen korvaus lapsuudesta ?

Lapsilisien käytöstäkin olisi syytä käynnistää tutkimus. Lapsilisätkin ovat saattaneet kulua isän ja/tai äidin juopotteluun ja huonoon elämään eikä suinkaan lapsen parhaaksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Monissa eri yhteyksissä voidaan taivastella menneisyydessä tehtyjä kauheuksia ja ihmetellä kuinka yhteiskunta saattoi silloin sallia sellaisen tapahtuvan ja piti sitä jopa oikeana menettelytapana.

Lastenkodit tai lasten ruumiillinen kurittaminen tai moni muu asia, joka liittyy lapsiin ei ole ainoa sektori, jonka kohdalla asenteet ovat muuttuneet siten, että se mikä ennen oli normaalia ja hyväksyttävää on nykyään tuomittavaa. Myös alokkaiden kohtelu varusmiespalvelussa oli ennen samalla tavalla suorastaan rikollisen sadistista nykymittapuun mukaan. Samoin potilaiden kohtelu "hullujenhuoneella", köyhien kohtelu köyhäinhoidossa, vankeinhoito, irtolaislait y.m.

Yhteiskunta on siis pehmentynyt ja inhimillistynyt tältä kannalta katsottuna, vaikka paasataankin siitä, että nykyään vallitsevat "kovat arvot".

Tulee kuitenkin mieleen ajatella, että mitkähän tulevat olemaan niitä asioita, joita vastaavalla tavalla kauhistellaan ja päivitellään nykyisen yhteiskuntamme kohdalta vaikkapa 50 vuoden kuluttua? Olen aivan varma, että sellaisiakin asioita on paljon, me emme vain niitä nyt tunnista, koska elämme niiden keskellä ja ne ovat osa normejamme.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Totta.

Ehkä 2010-luvulla rasisteiksi, fasisteiksi ja natseiksi nimitellyt kansalaisemme saavat 2060-luvulla valtiolta anteeksipyynnön.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Ehkä viidenkymmenen vuoden kuluttua ministeri esittää anteeksipyynnön jo edesmenneille tämän ajan vanhuksille heitteillejätöstä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Voi myös olla, että jossain vaiheessa tutkitaan tarkemmin esimerkiksi ulosottoon joutuneiden kohtelu mm. 90-luvun laman yhteydessä tai myöhemminkin. Sen tiimoilta on tihkunut niin monenlaista uskomatonta tarinaa toisistaan riippumattomista lähteistä ja ainakin äkillisesti kasvaneet itsemurhamäärät kielivät myös omaa sanomaansa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Ovatko ongelmat loppuneet vuoteen 1983? Tuskin? Ovatko asiat nyt kunnossa? Todennäköisesti eivät ole. Jatkuvasti paljastuu kaikenlaista vaikenemisen kulttuurista huolimatta. Vanhusten kaltoinkohtelua jne... Lapset ovat hieman samassa asemassa.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Paljon kärsimystä on myös kokenut moni Ruotsiin lähetetty sotalapsi. Enemmän henkistä kuin fyysistä toki. Mahdoton vertailla onko ruumiillinen väkivalta pahempaa vaiko henkinen kun pieni lapsi väkipakolla erotetaan vanhemmistaan ja lähtetään outoa kieltä puhvien vieraiden ihmisten armoille.

Molemmissa tapauksissa on yhteikunta periaatteessa tarkoittanut hyvää.

Onko sotalapsilta pyydetty anteeksi, voisiko heidän kärsimäänsä tuskaa korvata rahalla?

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Lapsen hyvivointi suoraan verrannollinen vanhempiensa hyvinvointiin.
Anteeksipyynnöt OK. Kuka määrittelee mahdollisen korvauksen suuruuden?

Käyttäjän 2pirjoheikkila kuva
Pirjo Heikkilä

Olisi ihan välttämätöntä tehdä ajantasainen vastaava tutkimus 2000-luvusta. Lastensuojelun muutos ei tahdo saada mitään tehoa.
Pienissä kunnissa ei tunnuta tietävän mitään Lapesta ja juuri näissä kunnissa ovat piilossa kaikkein huonoimmissa elinoloissa sijaishuollon kodeissa, perhekodeissa ja laitoksissa asuvat lapset ja nuoret. Vaikka lapsella olisikin vielä jäljellä sukulaissuhteita ja sitä kautta auttavia ihmisiä, ei näillä aikuisilla ole mitään mahdollisuutta puuttua sijaishuollon kaltoinkohteluun ja väkivaltaan. Pienemmissä kunnissa ei olla ajantasalla lastensuojelun suhteen.
Vastaus sosiaaliviranomaiselta valituksesta lapsen kaltoinkohtelusta todennäköisesti on "en usko puheitasi" ja valitus lakaistaan sivuun ja sitä ei haluta kuulla.
Yliarvostettu sijaishuolto ei ole niin hyvä kuin luullaan. Lapsen paras asuinpaikka oma biokoti, jos siellä asuminen on jotenkin mahdollista järjestää. Tämän väitteen tekee todeksi kehityspsykologia ja tuskin sitä edes kannattaa yrittää epätodeksi näyttää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset