*

Messu Mielipiteitä lapsista/nuorista, päihteistä, arvoista, valtakunnan politiikasta ja Vantaan Kaupungin päätöksenteosta

Raiskauksesta ei saa tuomita

Törkeistä rikoksista joutuu istumaan vankilassa yleisen oikeustajun kannalta aivan liian lyhyitä aikoja. Jätin tänään lakialoitteen asian muuttamiseksi. Nykykäytäntö on oikeustajun ja turvallisuuden kannalta kestämätön. Raiskauksesta ei saa tuomita. Ei, jos asiaa tarkastellaan ”lusimisen” pituuden näkökulmasta.

Kansalaisten selkeä enemmistömielipide on pitkään moittinut Suomen lainsäädännön heikkoutta törkeiden rikosten tuomioiden osalta. Epäonnistumisia rikoslaissa ja sen tulkinnassa on liiaksi asti.

Esimerkiksi viime joulukuussa Espoon käräjäoikeus langetti 3,5 vuoden vankeustuomion miehelle, joka oli käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväkseen lähes kuusi vuotta. Oikeuden mukaan hyväksi käyttö alkoi lapsen 4-vuotias ja teot päättyivät lapsen ollessa 10-vuotias.

Toteutuiko uhrin ja omaisten oikeusturva siinä, että lievän tuomion lisäksi tuomitulla on tässä tapauksessa mahdollisuus päästä ehdonalaiseen vapauteen jo vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen? Nykyisen rikoslain mukaan pääsee rikoksentekijä, joka ei ole kolmeen vuoteen ollut vankilassa, ehdonalaiseen vapauteen, kun on kärsinyt rangaistuksesta puolet. Nuorelle rikoksentekijälle istumisaika on kuitenkin vielä lyhyempi, yksi kolmasosa. Lisäksi koevapaus voi koittaa jo puoli vuotta ennen varsinaista vapautusta vankilasta.

Ennenaikaiseen vapauttamiseen johtavat lievennykset tulee poistaa törkeiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kohdalta. Niiden kohdalla käytännön pitää olla se, että istutaan koko tuomio vankilassa, ellei vapauduta koevapauteen puoli vuotta ennen tuomion loppua.

Siirtolaiskriisi alleviivaa linjatiukennuksen tärkeyttä, koska tuomioiden pitää olla uskottavia myös toisiin käytäntöihin tottuneiden ulkomaalaisten kannalta.

Kumpi painaa enemmän: rikollisen vai uhrin oikeusturva?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Ropi Jarrela

Rikoksesta pitää aina tuomita. Siitä sen sijaan pitää keskustella, että mikä on sopiva tuomio, ja mikä on riittävä näyttö.

Totuushan on(?), että meillä Suomessa on tuomittu rikoksista henkilöitä jotka eivät oikeasti ole edes rikoksiin syyllistyneet.

Joissakin rikoksissa vaan vaikuttaa olevan niin, että todistustaakka on käännetty väärinpäin - eli syylliseksi epäillyn pitää osoittaa olevansa syytön, vaikkei todellisia todisteita syyllisyydestä olisikaan, ja jos hän ei pysty näyttämään vakuuttavasti olevansa syytön niin tuomio on: syyllinen, koska on mahdollista, että hän on syyllinen.

Pointti: Suomi on oikeusvaltio!

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Unohdat viimeisen rivin tunteisiin vetoavassa kysymyksessä yhden asiaan liittyvän ryhmän: syyttömänä tuomitut. Varsinkin raiskaustapauksissa syyttömänä tuomittujen osuus on huomattava, sillä jutuissa on usein pelkästään sana sanaa vastaan. On myös tapauksia, joissa syyttömiä on syytetty ja tuomittukin lapsen hyväksikäytöstä.

Periaatteessa olen ihan samaa mieltä, että tuomiot noista kiistatta vakavista rikoksista voisivat olla kovempia, mutta silloin pitäisi vastaavasti tuomioon riittävälle näytölle asettaa kovemmat vaatimukset. Jos tuomiot kovenevat, niin syyttömänä tuomittujen osuus pitäisi saada vastaavasti laskemaan. (Vähintään vastaavasti, mieluiten tietysti nollaan, mutta se lienee mahdotonta.)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset