Messu Mielipiteitä lapsista/nuorista, päihteistä, arvoista, valtakunnan politiikasta ja Vantaan Kaupungin päätöksenteosta

Omantunnonvapaus vai raskauden keskeytys

Omaantuntoon vedoten sallimme varusmiespalveluksesta kieltäytymisen, vaikka siellä vasta opetellaan tappamaan. Vastaavasti Terveydenhuollon ammattilaista, jonka eettinen peruslähtökohta on ihmisen parantaminen ja elämän pelastaminen, vaaditaan lopettamaan elämä. Vaatimus on kohtuuton.

Terveydenhuollon työntekijän näkökulmasta, jolla on henkilökohtainen vakaumus, tilanne on skitsofreeninen. Pelastaako elämä vai ei? Toimiako pyövelinä vai parantaakko sairas? Syntymätön elämä on pyhä, mutta työnantajan vaatimus pyhempi.

Omantunnonvapauden suhteen Suomi on ihmisoikeuksien takapajula. Omatunto on usein yhtä kuin vallitseva poliittinen ilmapiiri. Omantunnonvapaudesta ja ihmisoikeuksista saa pitää ääntä työ-, sukupuoli- ja vaikkapa avioliittoasioissa, mutta terveydenhuollon työntekijöiden osa on raskas. Heillä omantunnonvapauden vaatimus nähdään työvelvollisuuksista kieltäytymisenä. Pehmeämpää lähestymistapaa ei tunneta.

Eduskunnassa käytiin eilen lähetekeskustelua kansalaisaloitteesta, joka keräsi 68 500 nimeä. ”Terveydenhuollon työntekijöille lakisääteinen oikeus kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä”. Aloitteen tarkoituksena on nostaa terveydenhuollon työntekijöiden ammatinharjoittamismahdollisuudet yleiseurooppalaiselle tasolle, eli sallia kieltäytyminen raskauden keskeyttämisen suorittamisesta omantunnonsyistä. Kysymys ei ole raskauden keskeyttämisen kieltämisestä saati niiden palvelujen heikentämisestä.  

Miksi terveydenhuollon ammattilaisille ei tätä omantunnonvapautta ole haluta myöntää? Vastustajat, erityisesti vasemmistopuolueet ovat vedonneet ammatinvalintakysymykseen ja tasa-arvoon työpaikalla. Siitäkin huolimatta, vaikka Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on todennut, että terveydenhuollon työntekijöillä on oltava työssään omantunnonvapaus ilman sanktioita tai syrjintää. Päätöslauselman 1763 (2010) mukaan neuvoston jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että terveydenhuollon toimijoiden oikeutta omantunnonvapauteen kunnioitetaan.

Suvaitsevaisuus on valikoivaa. Kun sitä peräänkuulutetaan, on samalla kiellettyä olla konservatiivi. On kiellettyä ajatella, että abortti on ihmiselämän surmaamista. On kiellettyä nähdä alkanut elämä arvokkaana saati pyhänä.

Omantunnonvapaudessa on kyse aivan muusta kuin epämieluisan työtehtävän pakoilusta kollegoiden kustannuksella. Siinä terveydenhuollon työntekijä haluaa kieltäytyä ainoastaan raskaudenkeskeyttämisen suorittamisesta tai siihen suoraan johtavasta toiminnasta. Hän ei kieltäydy raskaudenkeskeytyskomplikaatioiden hoitamisesta, jälkihoidosta, potilaan kohtaamisesta tai keskusteluavusta, kun nainen tekee päätöstä abortista. Lakimuutoksen toteutuessa määrätyt tehtävät tulee voida naisen terveyttä vaarantamatta hoitaa työnjaollisin järjestelyin.

Julkisessa keskustelussa on harvaa asiaa yhtä paljon peräänkuulutettu, kuin monikulttuurisuuden ihannointia ja yksilön ihmisoikeuksia. Hyväksymme monikulttuurisuuteen perustuvat omantunnonkysymyksen vaatimukset mukisematta, mutta valtaväestöä koskevat ihmisoikeus- ja omantunnonkysymykset vain jos se mahtuu mukisematta vallitsevaan ilmapiiriin.

Tuntuu kohtuuttomalta, että hyväksyttävä omantunnonkysymys on kieltäytyä varusmiespalvelusta tai vaikkapa sianlihan syömisestä, mutta ei elämän lopettamisesta. Kieltäytymistä ei usein hyväksytä ilman tuntuvaa rangaistusta, kuten työpaikan menettämistä tai lisäkoulutukseen pääsemisen epäämistä. 

On aika nostaa Suomen lainsäädäntö yleiseurooppalaiselle tasolle, ja noudattaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen lauselmaa. Terveydenhuollon työntekijöillä on oltava työssään omantunnonvapaus ilman sanktioita tai syrjintää.

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kahden kätilön tarina:

Eräs eduskunnassa vieraillut kätilö kertoi olleensa työvuorossa, kun viikolla 22. abortoitava sikiö alkoi syntyä. Kun lapsi syntyi, se päästi ensimmäisen parkauksensa, ja kätilö juoksi konsultoimaan lääkäriä. Elvyttäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska kyseessä oli raskauden keskeyttäminen. Vanhemmat pyysivät saada lapsen syliinsä, sillä se oli täydellisesti muotoutunut pieni ihminen, ja joutuivat katsomaan, kun alkanut elämä loppui. Tämä vaikutti merkittävästi kätilön mielenterveyteen.

Toinen kätilö kertoi muuttaneensa perheensä kanssa paikkakunnalle, josta hän sai heti valmistumisensa jälkeen töitä synnytyssalista. Työnantaja tiesi, ettei kätilö osallistuisi raskauden keskeytyksiin, mutta hän jousti työvuoroissa ja sai hyvää asiakaspalautetta. Yhtäkkiä työt loppuivat, ja syyksi selvisi se, että kyseinen kätilö ei suostu lopettamaan elämää. Hän on nyt työttömänä kolmen lapsen ja asuntolainan kanssa.

Lainsäädäntömme takia näiden kätilöiden kohtelu ei ollut syrjintää. Suomessa työtehtävistään voidaan erottaa tai jättää valitsematta ammattilainen, joka ei voi suorittaa raskauden keskeyttämisiä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Hyvä kirjoitus! Täyttä asiaa!

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Omantunnon merkityksen ymmärtää jo pieni lapsikin, mutta vallitsevan ns. lakilähtöisen ajattelutavan perusteella, meidän edellytetään vaientavan omantunnon äänen vain siksi, että emme yleisesti kykene arvostamaan lähimmäisessämme piilevän omantunnon hiljaisen äänen lahjomattomuutta.

Pitkän päälle tämä asia koituu ihmiselle ja hyvän yhteisön rakentamiselle vahingolliseksi. Petämme itseämme.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Ensinnäkin,moniko meistä kouluttautuu ja ryhtyy sellaisen työhön,jossa tietää jo kouluttautumisen aloittaessaan joutuvansa tekemään jotakin vastoin vakaumustaan tai omaatuntoaan ? En minä ainakaan.Terveydenhuollon kentässä ja jopa synnytyssairaaloiden ja osastojen toimenkuvissa on kyllä valinnanvaraa.Miksi siis hakeutua juuri siihen hommaan,jossa joutuisi tekemään abortteja,kun se ei kerran itselleen sovi? Abortti on aina äärimmäisen vakava paikka,mutta,jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää,että niitä on kuitenkin tehtävä.

Käyttäjän JarmoPulkkinen kuva
Jarmo Pulkkinen

Lakiehdotusta tuntui kannattavan eduskunnassa vain ns. uskovaisten siipi.

Kansanedustajien enemmistön mukaan aloite ei ole kannatettava koska:
* Lääkärin mahdollisuus kieltäytyä abortista lisäisi aborttia hakevan naisen henkistä taakkaa ja ahdistusta
* Maantieteellinen tasa-arvoisuus vaarantuisi isossa maassa, harvaan asutulla seuduilla voisi joutua matkaamaan kohtuuttomia matkoja saadakseen laillisen lääketieteellisen operaation
* Voisi joutua menemään yksityiselle puolelle hoitoon, mikä vaikeuttaisi vähävaraisten asemaa
* Kieltäytymislaki on aiheuttanut mm. Italiassa suuria ongelmia potilaille, kun joillain seuduilla jopa 70% kieltäytyy aborttien teosta
* Nykyäänkin järjestellään tehtäviä niin, että uskovaisilla on käytännössä mahdollisuus välttää heille epämieluisa työtehtävä
* Lakialoitetta vastustaa tärkeimmät järjestöt, kuten lääkäriliitto
* Avaisi pandoranlippaan: voisiko esim. muslimi-mieslääkäri kieltäytyä jatkossa kieltäytyä naisen hoitamisen

Oma henkilökohtainen uskonnollinen vakaumus ei mielestäni ole vapaakortti kieltäytyä tekemästä omia työtehtäviään.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Mielenterveysongelmainen kätilö oli mitä ilmeisimmin myös epäpätevä. Sikiöitä ei abortoida viikolla 22., ellei kyseessä ole äärimmäisen vakava kehityshäiriö, joka joka tapauksessa johtaisi sikiön kuolemaan. Kuolevan sikiön turha elvytys olisi ollut julmaa vanhemmille, jotka olivat jo joutuneet käymään läpi raskaan luopumisprosessin toivotusta lapsesta, jonka he halusivat käydä loppuun asti tämä kuoleva lapsi sylissään. Kuolevan lapsen riistäminen heiltä hyödyttömään elvytykseen olisi ollut niin julmaa, että toivon sydämeni pohjasta, ettei kyseinen kätilö enää sen päivän jälkeen ole kätilönä toiminut, koska harkintakykyä ei löydy tuon vertaa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Entä jos kyseessä oli virhediagnoosi?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Noilla viikoilla lääkärit eivät todellakaan ota virhediagnoosin riskiä, vaan ennen toimenpidettä on oltava varmaakin varmempi. Yksikään lääkäri ei halua tunnolleen elinkelpoisen lapsen tappamista tuossa vaiheessa, olipa sitten uskonnollinen tai ei, sillä siitä syyllisyyden tunteesta ei varmasti ikinä pääse eroon, vaikka vahingonkorvauksilta ehkä saattaisi välttyäkin.

Siksihän noissa tapauksissa raskauden annetaan edetä noinkin pitkälle, vaikka on epäilys ongelmista, jotta oikeasti voitaisiin olla sataprosenttisen varmoja ongelmien olemassaolosta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #9

Taidat olla ko. alan asiantuntija?

Olli Nurmi Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #10

Selvästikin merkittävästi enemmän kuin esim. blogitekstissä mainittu mielenterveysongelmainen kätilö. Valitettavasti tutkintokaan ei takaa asiantuntemusta.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Itse asiassa olisi mielenkiintoista nähdä, mitä seuraisi, jos omantunnonvapaus oikeasti toteutuisi. Käytännössä monet sairaalat todennäköisesti joutuisivat antamaan potkuja aborteista kieltäytyneille, perusteena tuotannolliset syyt, koska erityisesti pienten sairaaloiden normaali toiminta häiriintyisi liikaa noista kieltäytymisistä. Suomeen saataisiin uusi työttömien ryhmä, uskonnolliset kätilöt ja gynekologit.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Toisaalta uskova sikiönlähdettäjä olisi aika raflaava käsite?

Toimituksen poiminnat