Kristilliset arvot lastemme hyvinvoinnin turvana!

Arvojen alennusmyynti

Erityisnuorisotyössä olen usein nähnyt arvotyhjiön osasyynä siihen, kun nuori ongelmansa kanssa ei näe ”valoa tunnelin päässä”. Vakavien ongelmien kanssa kamppaileva nuori, joka ei näe toivoa paremmasta, tarvitsee vahvoja arvoja ja ihanteita halutakseen muutosta. Yksilön hyvinvointi ja maam­me siunaus on perustunut jo satoja vuosia ajatukseen koti, uskonto ja isänmaa. Nämä kolme vahvaa arvoa alkuperäisessä merkityksessään ovat kantaneet suomalaisia läpi kulttuuri- ja arvomurrosten, puhumattakaan läpi vaikeiden aikojen. Nyt kuitenkin hyvin lyhyessä ajassa nämä hyväksi koetut arvot on uhrattu erilaisten ”suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon alttareilla”.

Kodin arvomuutokset

Ydinperhe isä ja äiti, ei tarjoa enää sitä suojaa lapsille, jollaista se on tarjonnut jo vuosituhannet. Avioerojen määrä on kohonnut vuosi vuodelta. Vuosina 1961–1965 avioeroja otettiin keskimäärin 4 235 vuodessa. Vuonna 2006 Suomessa solmittiin 28 236 avioliittoa ja avioeroon päättyi 13 255 avioliittoa. Suomen 1,4 miljoonasta perheestä 238 000 oli yksinhuoltajien perheitä. ”Joka vuosi noin 20 000 lasta kokee avioeron ja arviolta jopa 10 000 lasta avoeron” (MLL). Lapselle avioero tuo mukanaan henkisiä ja muita ongelmia. Kaikkien perhevaikeuksien lisäksi olemme ”suvaitsevaisuuden nimeen” keksineet opettaa lapsillemme, ettei koti enää ole pelkästään isän, äidin ja lapsien yhteisö, vaan perheessä voi olla samaa sukupuolta olevat vanhem­mat. Maamme 1 431 000 perheestä vain 948 perhettä oli samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien perheitä ja kuitenkin näitä ”uu­sioperheitä” suojellakseen tehtiin lain­muutos (lähde: Tilastokeskus 2006).

Olemmeko kristitty kansa?

Miksi lailla ei vastaavasti saisi suo­jata lapsen tervettä arvokasvatusta päiväkodissa ja koulussa? Kuinka monta perhettä haluaisi alkuperäisen kristillisen arvokasvatuksen jatkuvan? Ymmärtääkseni kaikki Suomen kris­tillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin kuu­luvat vanhemmat haluavat sitä, eikä se silloin ole enää marginaalikysymys! Evankelis-luterilaisella kirkolla on 517 seurakuntaa ja noin 4,2 miljoonaa jäsentä. Maassamme on myös yli 400 muuta kristillistä Raamattuun uskovaa kirkkoa ja seurakuntaa, joissa on yli 150 000 jäsentä lapsineen. Suomen perustuslain pitäisi taata vanhempien ja lasten sitä halutessa terve arvokas­vatus, jollaisena kristillinen kasvatus on hyväksi havaittu. ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan, uskonnon perusteella… Lapsia on kohdeltava tasa-arvoises­ti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti” (Suomen perustuslaki 2 luku 6 §).

 

Uskon arvomuutokset

Perustuslain antamasta suojasta huolimatta usko Jumalaan ja sen harjoittamisen muodot ovat ahtaalla. Tasa-arvon nimissä olemme teh­neet uskosta hyvin henkilökohtaisen perustellen, ”ettemme ketään louk­kaisi”. Keksimme jatkuvasti uusia kieltoja kristinuskoa vastaan, kuten muutama vuosi sitten puututtiin voimakkaasti joulujuhlien kristilliseen sisältöön. Aikaisempi hallitus puuttui jopa yksityisten kristillisten koulujen opetuslupiin epäämällä ne. Asiaa pe­rusteltiin ”tunnustuksellisen opetuksen kuuluvan muualle kuin peruskouluun, koska koulun tehtävä on kasvattaa moniarvoisuuteen”. Perustelu on mieletön, sillä miten ilman lähtöarvoja lapsi voidaan kasvattaa erottamaan hyvät ja huonot arvot toisistaan, koska kulttuurit ja ihmisten käsitys hyvästä ja pahasta muuttuvat jatkuvasti? Lop­putulos olisi väistämättä arvotyhjiö tai ”seka-arvojen soppa”.

 

Vääränlainen suvaitsevaisuus

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan suomalaisista 12 % katsoo olevansa ateisteja ja 16 % on selvästi epäuskomääritelmän mukai­sia ateisteja (Kirkon tutkimuskeskus 2003). Marginaalin vai suvaitse­vaisuudenko nimissä meidän pitäisi kieltää lapsiltamme kristilliset arvot ja opetukset? Miten me sitten rakennam­me kristillisen yhteiskuntamme arvo­maailman? Jos kasvatamme lapsemme Jumalan kieltäjiksi, poistamme tietoi­suuden kymmenen käskyn ”moraalin mittatikusta”, tietoisuuden hyvästä ja pahasta sekä teoista seuraavasta palk­kiosta tai rangaistuksesta. Lapsemme tekevät tulevaisuudessa mitä tahansa hulluuksia eivätkö edes ymmärrä sitä vääräksi. Miksi pitäisikään, jos kulla­kin historian aikajaksolla ”arvomme arvoja tilanteen mukaan”. Tätäkö me oikeasti haluamme?

Kristinuskon siunaukset

On kuitenkin todistettu, että kris­tinuskon arvoista löytyvät elämäm­me hyvinvoinnin ja turvallisuuden perusta. Kristinuskossa on vain ja ainoastaan hyviä, ihmistä ja elämää suojelevia ja ylläpitäviä arvoja! Arvo ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin it­seäsi” on yksi vahvimmista arvoista ja se on iäti kestävä. Jos eläisimme todeksi edes tätä yhtä arvoa, olisimme kaikki mieleltämme terveempiä ja onnellisempia.

 

mikaniikko
Perussuomalaiset Vantaa

Olen työskennellyt nuorten parissa lähes kaksikymmentä vuotta, joten lasten ja nuorten asiat pidän erityisen tärkeinä. Olen naimisissa ja minulla on neljä lasta. Toimin kansanedustajan 2011-2023. Tällä hetkellä Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen ja -hallituksen vpj. www.mikaniikko.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu