Kristilliset arvot lastemme hyvinvoinnin turvana!
Arvojen alennusmyynti
Erityisnuorisotyössä olen usein nähnyt arvotyhjiön osasyynä siihen, kun nuori ongelmansa kanssa ei näe ”valoa tunnelin päässä”. Vakavien ongelmien kanssa kamppaileva nuori, joka ei näe toivoa paremmasta, tarvitsee vahvoja arvoja ja ihanteita halutakseen muutosta. Yksilön hyvinvointi ja maamme siunaus on perustunut jo satoja vuosia ajatukseen koti, uskonto ja isänmaa. Nämä kolme vahvaa arvoa alkuperäisessä merkityksessään ovat kantaneet suomalaisia läpi kulttuuri- ja arvomurrosten, puhumattakaan läpi vaikeiden aikojen. Nyt kuitenkin hyvin lyhyessä ajassa nämä hyväksi koetut arvot on uhrattu erilaisten ”suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon alttareilla”.
Kodin arvomuutokset
Ydinperhe isä ja äiti, ei tarjoa enää sitä suojaa lapsille, jollaista se on tarjonnut jo vuosituhannet. Avioerojen määrä on kohonnut vuosi vuodelta. Vuosina 1961–1965 avioeroja otettiin keskimäärin 4 235 vuodessa. Vuonna 2006 Suomessa solmittiin 28 236 avioliittoa ja avioeroon päättyi 13 255 avioliittoa. Suomen 1,4 miljoonasta perheestä 238 000 oli yksinhuoltajien perheitä. ”Joka vuosi noin 20 000 lasta kokee avioeron ja arviolta jopa 10 000 lasta avoeron” (MLL). Lapselle avioero tuo mukanaan henkisiä ja muita ongelmia. Kaikkien perhevaikeuksien lisäksi olemme ”suvaitsevaisuuden nimeen” keksineet opettaa lapsillemme, ettei koti enää ole pelkästään isän, äidin ja lapsien yhteisö, vaan perheessä voi olla samaa sukupuolta olevat vanhemmat. Maamme 1 431 000 perheestä vain 948 perhettä oli samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien perheitä ja kuitenkin näitä ”uusioperheitä” suojellakseen tehtiin lainmuutos (lähde: Tilastokeskus 2006).
Olemmeko kristitty kansa?
Miksi lailla ei vastaavasti saisi suojata lapsen tervettä arvokasvatusta päiväkodissa ja koulussa? Kuinka monta perhettä haluaisi alkuperäisen kristillisen arvokasvatuksen jatkuvan? Ymmärtääkseni kaikki Suomen kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin kuuluvat vanhemmat haluavat sitä, eikä se silloin ole enää marginaalikysymys! Evankelis-luterilaisella kirkolla on 517 seurakuntaa ja noin 4,2 miljoonaa jäsentä. Maassamme on myös yli 400 muuta kristillistä Raamattuun uskovaa kirkkoa ja seurakuntaa, joissa on yli 150 000 jäsentä lapsineen. Suomen perustuslain pitäisi taata vanhempien ja lasten sitä halutessa terve arvokasvatus, jollaisena kristillinen kasvatus on hyväksi havaittu. ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan, uskonnon perusteella… Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti” (Suomen perustuslaki 2 luku 6 §).
Uskon arvomuutokset
Perustuslain antamasta suojasta huolimatta usko Jumalaan ja sen harjoittamisen muodot ovat ahtaalla. Tasa-arvon nimissä olemme tehneet uskosta hyvin henkilökohtaisen perustellen, ”ettemme ketään loukkaisi”. Keksimme jatkuvasti uusia kieltoja kristinuskoa vastaan, kuten muutama vuosi sitten puututtiin voimakkaasti joulujuhlien kristilliseen sisältöön. Aikaisempi hallitus puuttui jopa yksityisten kristillisten koulujen opetuslupiin epäämällä ne. Asiaa perusteltiin ”tunnustuksellisen opetuksen kuuluvan muualle kuin peruskouluun, koska koulun tehtävä on kasvattaa moniarvoisuuteen”. Perustelu on mieletön, sillä miten ilman lähtöarvoja lapsi voidaan kasvattaa erottamaan hyvät ja huonot arvot toisistaan, koska kulttuurit ja ihmisten käsitys hyvästä ja pahasta muuttuvat jatkuvasti? Lopputulos olisi väistämättä arvotyhjiö tai ”seka-arvojen soppa”.
Vääränlainen suvaitsevaisuus
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan suomalaisista 12 % katsoo olevansa ateisteja ja 16 % on selvästi epäuskomääritelmän mukaisia ateisteja (Kirkon tutkimuskeskus 2003). Marginaalin vai suvaitsevaisuudenko nimissä meidän pitäisi kieltää lapsiltamme kristilliset arvot ja opetukset? Miten me sitten rakennamme kristillisen yhteiskuntamme arvomaailman? Jos kasvatamme lapsemme Jumalan kieltäjiksi, poistamme tietoisuuden kymmenen käskyn ”moraalin mittatikusta”, tietoisuuden hyvästä ja pahasta sekä teoista seuraavasta palkkiosta tai rangaistuksesta. Lapsemme tekevät tulevaisuudessa mitä tahansa hulluuksia eivätkö edes ymmärrä sitä vääräksi. Miksi pitäisikään, jos kullakin historian aikajaksolla ”arvomme arvoja tilanteen mukaan”. Tätäkö me oikeasti haluamme?
Kristinuskon siunaukset
On kuitenkin todistettu, että kristinuskon arvoista löytyvät elämämme hyvinvoinnin ja turvallisuuden perusta. Kristinuskossa on vain ja ainoastaan hyviä, ihmistä ja elämää suojelevia ja ylläpitäviä arvoja! Arvo ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” on yksi vahvimmista arvoista ja se on iäti kestävä. Jos eläisimme todeksi edes tätä yhtä arvoa, olisimme kaikki mieleltämme terveempiä ja onnellisempia.
Petrille tiedoksi, että Suomessa on vallalla myös mielipiteenvapaus evätikä tässä esitetyt mielipiteet ole mitenkään sen ulkopuolella. On totta, että erilaiset rikkinäisyyden ja yhteisöllisyyden puutteesta johtuvat reaktiot ole lainkaan kaukaista todellisuutta. Mistä yhteisö syntyy on ydinkysymys, mutta leimaamalla asiaa esiin nostaneen henkilön henkilön mielipiteen nimimerkin takaa, erittäin raukkamaisesti, yksioikoisesti tuomittavaksi osoitat vain omaa suvaitsemattomuuttasi. Tuo kasvosi, poliittinen kantasi (jos kannatat jotain puoluetta), uskonnollinen vakaumuksesi ja paikkakuntasi esille, niin sanomallasi on uskottavuutta. Kuka vain voi huudella nimimerkin takaa mitä tahansa.
Itse en pidä kirjoituksessa esitettyä arvopohjaa mitenkään kielteisenä, vaikken kirkkoon ole kuulunut toistakymmentä vuoteen tai ole mitenkään uskonnollinen muutenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Kristinuskossa on vain ja ainoastaan hyviä, ihmistä ja elämää suojelevia ja ylläpitäviä arvoja! ”
Mielestäni ei ole näin. Keskeistä keskeisin arvo on se, että Isä antaa naulita Poikansa ristille, kun hänen (Isän) luomat oliot tekevät hirveyksiä. Yksikään pakana ei tuollaista käytöstä, piiloutua lapsensa selän taake, pidä minkään arvoisena. Eikä yksikään hirveys ole lakannut maailmasta tuon takia.
Mutta toki kristinuskossa on paljon hyviä arvoja.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää ja perusteltua ajattelua Mika! Myös todella harvinaisen suoraa puhetta blogeissa ylipäätään. Yksi asia vain vaivaa: miten olet löytänyt PS:n kanavaksesi? Se kun nyt ei ihan ensimmäisenä lähimmäisen rakastajana esiinny?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus oli sinänsä ihan hyvä osoitus minkälainen on uskoaan voimakkaasti puolustavan ihmisen vapauskäsitys. Vapaus uskonnosta ei siis kuulu uskonnonvapauteen.
Mitä tulee tuohon väitteeseen, että suurin osa vanhemmista haluaisi kristillisen kasvatuksen lapselleen, on vähintäänkin absurdi. Uskallan epäillä, että suurin osa meistä tapakristityistä antaa lapsemme valita itse tiensä, emme pakota heitä omaamme.
Ilkka Partaselle sen verran, että PS:n ”nuivistit” ovat yleisessä verkkokeskustelussa kiistatta innokkain anonyymiä ilmaisua toteuttava ryhmä. Tällä on varmasti syynsä, kuten muillekin jotka haluavat ilmaista asioihin perusteltuja kantojaan ; eivätkä ainoastaan egotrippailla. Senhän osaa julkkiskin..
Ilmoita asiaton viesti
Kristinuskolla on (sen totuusarvosta riippumatta) selkeästi hyvyyteen suuntautuva eetos ja se tarjoaa ihmiselle paljon muutakin kuin kuvitteellisen houremaailman tai säälittävän teorian siitä. Ajattelen kristinuskovaisten olevan kunnon kansalaisia ja ajavan aidosti suomalaisten asiaa, eikä uskomisesta liene mitään haittaa rehelliselle politiikan tekemiselle vaan pikemminkin päin vastoin. Kaikista kitinöistä huolimatta sivistyksemme ja koko yhteiskuntajärjestelmämme pohjautuu suurelta osin nimenomaan kristinuskon arvoperustalle.
Ja Are on väärässä. PS:llä on puolueohjelman mukaan kristillis-sosiaalinen arvomaailma. Tahdomme edistää sitä, mikä on ihmiselle hyvä – kautta maan. Poliittiset vastustajat ovat epäreilusti mustamaalanneet puoluetta.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys. Kuinka lapsi voi valita itse tiensä jos sille ei kerro mitä teitä on olemassa? Ei lasta voi kasvattaa ilman arvoja sillä se on sama kuin kasvattaisi sen arvoitta. EI lapsilla ole ongelmaa näiden raamatun asioiden vastaanottamisessa heidän puhtaan sydämensä vuoksi. Ongelma on aikuisilla joiden sydäntä ei ole saanut armo puhdistaa.
Jos lapsille/nuorille opetetaan ettei ole olemassa mitään korkeampaa todellisuutta, teoista seuraavaa rangaistusta ja palkkiota, mitä varten ihmisen tarvitsee sitten yrittää olla hyvä yhtään missään asiassa? Mihin perustuu yritys olla ”tsombi” jos sille ei löydy kiinnepistettä? Lapset ja nuoret tarvitsevat tietää mikä on elämän tarkoitus, siitä on kysymys. Se ei voi olla vain tämä näkyvä ”elintasokilpailu” vaan siihen sisältyy myös hengellinen ulottuvuus. Hengellisyydessä ei taas ole mitään pahaa tai vastustamisen arvoista jos se on Jumalasta, siis hyvää ja puhdasta.
Kuten kirjoitin, valtaosa suomalaisista uskoo Jumalaan, Jeesukseen ja raamatun hyviin arvoihin. Se ei ole mikään vähäpätöinen asia. Tämän vuoksi kristillisiä arvoja ei saisi piilottaa muutaman itsestään viisaan ateistin vastustamisen vuoksi.
Kristillisiin arvoihin on perustunut yhteiskuntamme hyvinvointi jo satoja vuosia, usko tai älä. Vasta viime vuoisikymmeniä sitten ”viisaus” on lisääntynyt ja vastustus on ilmeinen. Esimerkiksi ahneus ei nykyään ole mikään pahe vaan siitä on tehty hyve. Tätä hyvettä näkee vaikka pörssissä tai yrityksien johtamisisissa, he näyttävät etunenässä mallia siitä että kaikki mulle ja mielummin nopeasti suurella voitolla.
Krisitillinen periaate on hyvin yksinkertainen ”tee lähimmäiselle sitä mitä toivot itsellesi tehtävän”. Jos tässä näkee jotain pahaa ja vastustamisen arvoista näkee todellisuudessa oman sydämensä tilan, itserakkaan totuudesta eksyneen syntisen sydämen.
Ilmoita asiaton viesti